Muuttoliike muokkaa EU:n kehityspolitiikkaa

Euroopan unioni uudistaa kehityspolitiikkaansa. Linjauksen pitäisi miellyttää 28:aa jäsenmaata.

Tavoite on uudistaa Euroopan unionin kehityspolitiikan linjaus, joka ohjaa EU:n ja sen jäsenmaiden kehitysyhteistyötä seuraavat 10–15 vuotta.

Neuvotteluihin osallistuvat kaikki nykyiset jäsenmaat.

Linjapaperi eli konsensus luo EU:lle yhteisen kannan globaaleihin neuvotteluihin. Se pitäisi huomioida myös muussa politiikassa, kuten kauppa-, turvallisuus- ja ulkosuhdepolitiikassa. Lopputulos on jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin kompromissi.

”Viimeisessä vaiheessa viilataan yksittäisiä sanoja ja pilkun paikkaa”, kertoo neuvotteluja seuraava ulkoministeriön tarkastaja Johanna Rasimus.

EU:n komissio, parlamentti ja jäsenmaat hyväksyvät lopullisen linjapaperin tämän vuoden aikana.

Kehityspolitiikan pitäisi toteuttaa uusia kestävän kehityksen tavoitteita.

Edellinen linjaus on vuodelta 2006, ja se perustui YK:n vuosituhattavoitteisiin. Nyt kehityspolitiikan pitäisi toteuttaa uusia kestävän kehityksen tavoitteita.

”Maailma on kymmenessä vuodessa monimutkaistunut. Jäsenmaiden pitäisi myös itse toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, ei vain kehitysmaiden”, huomauttaa pääsihteeri Rilli Lappalainen Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksestä Kehyksestä.

Kiistaa seksuaalioikeuksista

Uutta on muuttoliikkeen näkyvyys kehityspolitiikassa. EU:n sisäpolitiikka luo paineen valjastaa kehitysyhteistyö torjumaan muuttoliikettä erityisesti Afrikasta Eurooppaan.

Kehitysyhteistyön tekijät toivovat, että köyhyyden vähentäminen pysyy kehityspolitiikan ytimenä eikä kehitysyhteistyö muutu turvallisuuspolitiikan välineeksi.

”Suurin huolemme on, miten muuttoliike kirjataan lopulliseen paperiin”, Rilli Lappalainen sanoo.

Yleinen toive on, että kehitysyhteistyö puuttuu ennen kaikkea muuttoliikkeen syihin, kuten toimeentulo-ongelmiin ja yhteiskuntien epävakauteen, ja sitä kautta vähentää muuttoliikettä.

Yksi suurimmista kiistoista koskee seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia.

Yksi neuvottelujen suurimmista kiistoista koskee seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia. Konservatiivisimmat jäsenmaat vastustavat voimakkaasti oikeuksien korostamista linjauksessa.

”Osa jäsenmaista hyväksyisi aiheen käsittelyn osana terveyspalveluja, mutta enemmistölle kysymys on ihmisoikeuksista”, Johanna Rasimus arvioi.

Yritykset avun rahoittajiksi

Uudessa linjauksessa halutaan korostaa yritysten ja investointien merkitystä kehityspolitiikassa. Jäsenmaat käyttävät aiempaa vähemmän julkista rahaa kehitysyhteistyöhön, joten ne etsivät rahoittajiksi yrityksiä. Järjestöjen rooli sitä vastoin pienenee.

”On vaarallista ajatella, että yritykset yksinään tuovat puuttuvat rahat ja ratkaisevat ongelmat. Vakaa yhteiskunta tarvitsee kaikkia toimijoita”, Rilli Lappalainen muistuttaa.

Samaan aikaan EU haluaa lisätä tukea heikoimmille väestöryhmille ja hauraimmille valtioille. Ne harvoin kiinnostavat voittoa tavoittelevia yrityksiä.

Kehityspolitiikan linjaus ei ole oikeudellisesti velvoittava, joten jäsenmaat voivat poiketa siitä ilman rangaistuksia. Jäsenmaat tekevät edelleen omaa kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä EU:n rinnalla.

Esimerkiksi Saksa korostaa ilmastonmuutoksen torjuntaa, Välimeren maat maahanmuuton vähentämistä. Pohjoismaat taas painottavat sukupuolten tasa-arvoa, Itä-Euroopan valtiot lähialueidensa demokratisoitumista.

Eroista huolimatta konsensuksella on painoarvoa.

”EU on edelleen suurin globaali kehitysyhteistyötoimija, joten sen politiikalla on merkitystä”, Lappalainen arvioi.

TEKSTI MINTTU-MAARIA PARTANEN

KUVITUS SAMULI SIIRALA

Maaliskuu 1/2017