Pakko mitata

Nykyisin ollaan yhtä mieltä siitä, että kehitysyhteistyön tuloksia on mitattava. Mutta mitä pitää mitata ja miten, kysyy Pohjoismaisen kehitysrahaston toimitusjohtaja Pasi Hellman.

Ei voi johtaa eikä parantaa sitä, mitä ei voi mitata, sanoi Peter Drucker, yksi modernin liikkeenjohdollisen ajattelun kantaisistä.

Kehitysyhteistyöhön ryhdyttiin yli puoli vuosisataa sitten. Aiemmista teoista ja erheistä on opittu, ala on ammattimaistunut, ja tulosten mittaamista korostavat nykyisin kaikki.

Jotta kehitysyhteistyön tuloksista voidaan puhua, kehitysyhteistyö pitää ensin määritellä. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöllä OECD:llä on virallinen kehitysapu ODA, joka on kansainvälisesti hyväksytyin määritelmä. ODAssa on paljon alaluokkia ja kategorioita. Jokaisessa niistä voidaan saavuttaa erilaisia tuloksia.

Humanitaarinen apu on yleisimmin hyväksytty kehitysavun muoto. Mutta miten mitataan sen tärkein tulos, ihmishenkien pelastuminen?

Humanitaarinen apu on yleisimmin hyväksytty kehitysavun muoto. Mutta miten mitataan sen tärkein tulos, ihmishenkien pelastuminen?

Kehitysavulla tuetaan myös yrityksiä. Toisaalta osa valtion yritystuiksi määriteltävästä rahankäytöstä voidaan luokitella kehitysavuksi.

Esimerkiksi Finnpartnership tukee kumppanuutta kehitysmaiden kanssa ja innovaatiorahoituskeskus Tekes yritysten liiketoimintaa kehitysmaissa. Kummankin rahoituksella saadaan aikaan kehitystä: taloudellista toimintaa, kasvua ja työllisyyttä kehitysmaissa.

Samalla edistetään suomalaisten yritysten kansainvälistymistä ja kotimaan työllisyyttä. Kun tavoitellaan näin erilaisia tuloksia, mitä pitää mitata ja miten asioita painottaa?

Julkinen kansainvälinen ilmastorahoitus on valtaosin myös kehitysapua.

Ilmastonmuutoksen hillinnän tulokset, keskeisimpänä hiilidioksidipäästöt, ovat helpohkosti mitattavissa. Entä kuinka mitataan sopeutumista ilmastonmuutokseen? Kuten sitä, että pienviljelijän elinkeino on vähemmän altis äärimmäisille sääolosuhteille, jos hänelle voidaan tarjota sopivampia viljelymenetelmiä tai tarkempia sääennusteita.

Suomi voi tukea YK-järjestöä kehitysyhteistyövaroilla. On mahdollista, että suomalainen palkataan korkeaan tehtävään järjestössä, mikä edistää Suomen vaikutusvaltaa. Kehitysyhteistyön tuloksellisuuteen sillä ei ole vaikutusta. Miten tuloksia pitäisi mitata?

Valtion tukea suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön on leikattu. Leikkaukset ovat johtaneet irtisanomisiin järjestöissä. Järjestöt ovat niistä huolissaan, vaikka työllistäminen Suomessa ei ole kuulunut niiden kehitysyhteistyön tavoitteisiin.

Myönteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija saa tukea, jotta hän sopeutuisi yhteiskuntaan ja pystyisi antamaan panoksensa Suomen kansantuotteen kasvuun. Osa hänen ensimmäisen vuoden kuluistaan voidaan laskea kehitysyhteistyöksi. Tällöin kehitysyhteistyöllä vahvistetaan yhteiskunnan rakenteita, mitä ei oteta huomioon kehitysyhteistyön tulosten arvioinnissa.

Esimerkit osoittavat, että kehitysyhteistyön tuloksellisuutta on vaikea mitata. Vaikeutta lisää se, että varoja myönnetään hyvin erilaisista syistä.

Kehitysyhteistyön tulosten pitäisi toki olla ensisijaisia tavoitteita, mutta kylkiäisenä voi tulla muitakin hyötyjä.

Kehitysyhteistyön tulosten pitäisi toki olla ensisijaisia tavoitteita, mutta kylkiäisenä voi tulla muitakin hyötyjä. Joskus ne vahvistavat kehitysyhteistyön hyväksyttävyyttä ja tuloksia, toisinaan ne ovat ristiriidassa kehitystavoitteiden kanssa.

On tärkeää, että julkisilla varoilla rahoitettua työtä mitataan. Se on vaikeaa myös Suomessa. Miten esimerkiksi mitataan valtion budjetin toteuttamisen tuloksellisuutta?

On hyvä muistaa suhteellisuusteorian isän Albert Einsteinin sanat: ”Mittaamisessa on olennaista se, mitä mitataan tai jätetään mittaamatta, ja se, mitä voidaan mitata ja mitä ei. Jos keskitytään vain mitattavissa oleviin asioihin, voi olla, että jokin vaikeammin mitattava asia jää liian vähälle huomiolle.”

TEKSTI PASI HELLMAN

KUVA MAGNUS FRÖDERBERG/NORDEN.ORG

Kirjoittaja on Pohjoismaisen kehitysrahaston toimitusjohtaja.

Maaliskuu 1/2016