Rahavirta kääntyy yrityksiin

Kehitysrahoituslaitosten sijoitukset yrityksille ovat viiden vuoden kuluttua yhtä suuret kuin julkinen kehitysyhteistyö, sanoo yhdysvaltalainen tutkija Daniel Runde.

Kehitysrahoituslaitokset eli julkisesti omistetut rahoitusyhtiöt rahoittavat yrityksiä entistä enemmän kehitysmaissa, toteaa yhdysvaltalaisen CSIS-tutkimuslaitoksen projektijohtaja Daniel Runde.

”Kehitysrahoituslaitosten rahoitus yrityksille on nyt noin 60 prosenttia perinteisen kehitysyhteistyön määrästä. Viiden vuoden kuluttua kehitysrahoituslaitosten rahoitus on jo yhtä suuri kuin julkinen kehitysyhteistyö”, Runde toteaa.

Vuonna 2014 vastaava prosenttiosuus oli 48, kerrotaan Euroopan kehitysrahoituslaitosten yhdistyksestä EDFIstä. Tällöin kehitysrahoituslaitosten sijoitukset olivat 53 miljardia euroa, ja julkinen kehitysapu oli 111 miljardia euroa.

Alkupääomat kehitysvaroista

graafi_sivu-43Kehitysrahoituslaitosten alkupääoma tulee pääosin kehitysyhteistyövaroista, mutta ne keräävät hankkeisiinsa varoja myös yksityisiltä sijoittajilta, kuten kansainvälisiltä sijoitusrahastoilta.

Tavoitteena on löytää kaupallisesti kannattavia hankkeita. Kehitysrahoituslaitokset sijoittavat mahdolliset voittonsa uusiin kohteisiin.

Merkittävin yritysten rahoittaja kehitysmaissa on Maailmanpankki-ryhmän Kansainvälinen rahoitusyhtiö IFC. Myös Euroopan investointipankki EIB, Afrikan kehityspankki AfDB ja Latinalaisen Amerikan kehityspankki IDB rahoittavat runsaasti yrityksiä.

Kansainvälisten laitosten lisäksi useimmilla avunantajamailla on omat valtiolliset kehitysrahoituslaitoksensa. Suomessa tällainen on Finnfund.

Viime vuosina moni valtio on antanut kehitysrahoituslaitoksille lisää pääomia. Esimerkiksi Finnfund saa kuluvana vuonna 130 miljoonan euron lisärahoituksen, kun osa kehitysyhteistyön lahja-avusta muutetaan laina- ja sijoitusmuotoiseksi tueksi kehitysmaille.

Avun sijaan investointeja

Daniel Runde työskenteli pitkään rahoitusalalla ja Yhdysvaltain kehitysapuvirastossa USAIDissa. Hänen mielestään kehitysrahoituslaitosten aseman korostuminen on osa isoa taloudellista ja poliittista muutosta, jossa vastuu talouskasvusta siirtyy entistä enemmän yrityksille.

”Kehitysmaissa ymmärretään, että kasvu ja köyhyyden vähentäminen edellyttävät yritysten toimintaedellytysten parantamista. 90 prosenttia uusista työpaikoista syntyy yksityiselle sektorille.”

Yksityisen sektorin työpaikkoja on esimerkiksi yrityksissä ja kotitalouksissa.

Runden mukaan kehitysmaat eivät enää kysy lahjamuotoista apua vaan haluavat entistä useammin yritystoimintaa tukevia lainoja, lainatakauksia ja pääomasijoituksia, joita kehitysrahoituslaitokset pystyvät niille tarjoamaan.

”Esimerkiksi Afrikan maat haluavat yritysten investointeja ja tasavertaista kumppanuutta kauppasuhteissa. Se edellyttää perusteellista asennemuutosta avunantajayhteisöltä, joka on tottunut holhoamaan kehitysmaita.”

Uusiutuva energia kiinnostaa

Daniel Runde huomauttaa, että kehitysrahoituslaitokset sijoittivat ensimmäisinä telealan yrityksiin, mikä vauhditti matkapuhelinten yleistymistä kehitysmaissa. Sen jälkeen yksityiset sijoittajat uskaltautuivat mukaan.

Runde ennustaa, että kehitysrahoituslaitokset sijoittavat tulevina vuosina erityisesti uusiutuviin energiamuotoihin.

”Kehitysrahoituslaitokset ovat jo nyt mukana kaikissa merkittävissä aurinko- ja tuulivoimahankkeissa Afrikassa.”

”Kehitysrahoituslaitokset ovat jo nyt mukana kaikissa merkittävissä aurinko- ja tuulivoimahankkeissa Afrikassa.”

Runde korostaa, että myös perinteistä kehitysyhteistyötä tarvitaan edelleen etenkin niin kutsutuissa hauraissa valtioissa.

”Kehitysyhteistyö painottuu entistä enemmän hankkeisiin, jotka parantavat kehitysmaiden hallintoa esimerkiksi kitkemällä korruptiota ja tehostamalla veronkantoa.”

Rundesta on luontevaa, että kehitysavusta tuetaan myös työllistymistä edistävää ammatillista koulutusta ja kansalaisyhteiskuntaa, joka vahvistaa demokratiaa. Monet kehitysmaat pystyvät rahoittamaan terveydenhuollon kaltaiset peruspalvelut, kun niiden talous kasvaa.

Yksityistä rahaa tarvitaan

Kehityspoliittisen toimikunnan pääsihteerin Marikki Stocchettin mielestä on hyvä, että kehitysrahoituslaitosten merkitys kasvaa, sillä se voi lisätä yksityisten sijoittajien kiinnostusta kehitysmaihin.

”Kehitysmaat tarvitsevat kipeästi lisää pääomia. Kaupallisesti kannattavat hankkeet ovat kaikkien etu, jos ne edistävät kehitysmaiden hyvinvointia ja kestävää kehitystä.”

Stocchettin mielestä uusiutuvien energiamuotojen hankkeet sopivat kehitysrahoituslaitoksille, sillä ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kehitysmaiden energiapulan lievittämiseen tarvitaan lisää rahaa, uutta tekniikkaa ja osaamista.

Stocchetti on erityisen huolissaan kehitysrahoituslaitosten avoimuudesta.

”Valtion ja yritysten yhteishankkeissa vedotaan helposti liikesalaisuuksiin. Se vaikeuttaa vastuullisuuden arviointia.”

”Valtion ja yritysten yhteishankkeissa vedotaan helposti liikesalaisuuksiin. Se vaikeuttaa vastuullisuuden arviointia.”

Stocchettin mielestä hankkeiden vaikutusta pitäisi arvioida jo etukäteen.

Esimerkiksi Maailmanpankki-ryhmä on määritellyt vähimmäisvaatimukset, jotka jokaisen hankkeen on täytettävä muiden muassa ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Kehitysvaikutusten arviointi on Stocchettin mielestä kuitenkin kirjavaa.

”Raportointiin tarvitaan selkeät mallit ja ohjeet. Investointien taloudelliset hyödyt on suhteellisen helppo laskea. Sen sijaan hankkeen vaikutusten arviointi esimerkiksi paikallisyhteisön elämään on huomattavasti vaikeampaa.”

TEKSTI MATTI REMES

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Syyskuu 3/2016