Vetojuhtien käyttö on Luapulassa vielä uusi asia. Aurausnäytös Kawambwassa toukokuussa 2015.

Sambia: Ristiriitaiset jäähyväiset

Syrjäisen Luapulan läänin viljelijät ovat syvästi kiitollisia Suomen avusta. Silti mieltä kalvaa kysymys: olisiko 35 vuodessa pitänyt saada aikaan enemmän, kirjoittaa Suomen Sambian-suurlähettiläs Timo Olkkonen.

Mies asteli mullien perässä pellolle ja aloitti auraamisen. Eläimet eivät liikkuneet. Kokeneempi mies tarttui auraan. Mullit lähtivät liikkeelle hieman mutkitellen. Yleisö olisi taputtanut mutta pysytteli hiljaa, sillä kova ääni voisi hermostuttaa eläimet.

Oli toukokuu 2015. Sambiassa kokeiltiin ”uutta” teknologiaa.

Vielä tuolloin PLARD II -ohjelman hanketoimisto (Programme for Luapula’s Agricultural and Rural Development) sijaitsi Luapulan läänin pääkaupungissa Mansassa. Portilla oli kyltti Suomen tuesta siniristilippuineen. Elokuussa 2015 kyltti poistettiin ja toimisto suljettiin.

Minulle tuo hetki oli haikea. Sambialle ja Suomelle tapahtuma oli historiallinen.

Minulle tuo hetki oli haikea. Sambialle ja Suomelle tapahtuma oli historiallinen.

Suomella oli ollut maataloushankkeita Luapulassa vuodesta 1980. Niillä pyrittiin luomaan toimeentuloa ihmisille ja vähentämään köyhyyttä. Viimeinen niistä oli PLARD-ohjelman toinen vaihe vuosina 2011–2015, budjetiltaan yhteensä 10,4 miljoonaa euroa. Viime syyskuussa ohjelma ja sen mukana Suomen 35-vuotinen tuki Luapulassa päättyivät.

Suomi oli lähes ainoa ulkomainen avunantaja Luapulassa, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kokoisessa läänissä. Nyt on syytä kysyä, mitä Suomen tuella saatiin aikaan.

Maatalouden takapajula

Viime toukokuussa Suomen Lusakan-edustusto kävi tarkastusmatkalla Luapulassa lääninhallinnon ja paikallisen maataloustuottajien keskusliiton Zambia National Farmers’ Unionin (ZNFU) kanssa. Elokuun tarkastusmatkalle osallistuivat ohjelmaa vetäneet konsultit.

Sambian Luapulan läänin lisäksi suomalaiset ovat kehittäneet maataloutta Tansanian, Kenian, Mosambikin ja Etiopian maaseudulla. Tavoitteena on ollut vähentää köyhyyttä ja parantaa ruokaturvaa. Viljelijät ovat saaneet koulutusta ja mahdollisuuden myydä tuotteitaan markkinoilla. Paikoin on keskitytty tukemaan erityisesti naisia, jotka useimmissa perheissä vastaavat ruoantuotannosta. Viime vuonna laajamittaiset maaseudun kehittämisohjelmat päättyivät Sambian Luapulan lisäksi Tansanian Liwalessa ja Newalassa sekä Mosambikin Zambeziassa. Osa ohjelmista jatkaa vielä seuraavat pari vuotta. Muiden avunantajamaiden tavoin Suomikin pohtii parhaillaan tehokkainta tapaa tukea maaseudun asukkaiden työllistymistä ja kestävää toimeentuloa.
Sambian Luapulan läänin lisäksi suomalaiset ovat kehittäneet maataloutta Tansanian, Kenian, Mosambikin ja Etiopian maaseudulla. Viime vuonna laajamittaiset maaseudun kehittämisohjelmat päättyivät Sambian Luapulan lisäksi Tansanian Liwalessa ja Newalassa sekä Mosambikin Zambeziassa. Osa ohjelmista jatkaa vielä seuraavat pari vuotta.

Matkoilla vierailtiin yli kahdessakymmenessä Suomen tukemassa kohteessa. Viljelijät olivat syvästi kiitollisia Suomen avusta ja kertoivat, että heidän elämänsä oli entistä parempaa.

Monissa kohteissa oli aloitettu jotain uutta, kuten viljellä perunaa, jota myytiin myös rajan yli Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Joissain paikoissa viljelijät olivat laajentaneet ja monipuolistaneet toimintaansa, kuten kaivaneet kalankasvatusaltaita.

Lähes kaikkialla asiat näyttivät olevan vasta aluillaan ja toiminta oli pienimuotoista.

Luapulan läänissä on noin miljoona asukasta. PLARD II:n loppuraportin mukaan noin 14 400 viljelijää ja kalastajaa sai hankkeesta koulutusta tai materiaalitukea. Lisäksi 155 000 asukasta oppi uusia viljelymenetelmiä tai kasvilajeja. Hankkeeseen osallistuneiden tulot nousivat 34 prosenttia.

Jotkut yhteisöt saivat erityistä huomiota, ja niillä uusien viljelykasvien sadot kasvoivat jopa kymmenkertaisiksi. Kolme neljästä hankkeen osallistujasta sai kaksi tai kolme ateriaa päivässä, ja tässä kasvua oli neljännes hankkeen alkuun verrattuna.

Joillain osa-alueilla menestys oli vaatimattomampaa.

Esimerkiksi paikallisia virkamiehiä oli tarkoitus kouluttaa, jotta he pystyisivät tukemaan ja hallinnoimaan maataloutta. Läänitason uudistukset riippuvat kuitenkin Lusakan keskushallinnosta. Viime vuonna Luapulan lääninhallinto sai alle viidenneksen luvatusta maatalousbudjetista, ja Mansan piirikunta sai osuutensa vasta elokuussa. Myös virkamiehet vaihtuivat tiuhaan.

Paikallisen maataloustuottajan keskusliiton ZNFU:n edustaja kuvasi Luapulaa ”valiumia ottaneeksi eedeniksemme, joka on syvässä unessa ja kuorsaa lujaa”.

Yksi tavoitteista oli tukea myös kaupallisesti menestyksekästä maataloutta. Tästä näkyi ituja esimerkiksi perunanviljelyssä. On silti hämmästyttävää, että lääni, jolla on paljon viljelykelpoista maata ja vesivarantoja, on Sambian maataloustuotannon takapajula. Eräs ZNFU:n edustaja kuvasi Luapulaa ”valiumia ottaneeksi eedeniksemme, joka on syvässä unessa ja kuorsaa lujaa”.

Myös takapakkia tuli. Eteläafrikkalainen kauppaketju Shoprite oli sitoutunut ostamaan kaalia viljelijöitä. He myivätkin kaalinsa paikallisilla markkinoilla, joilla siitä sai paremman hinnan.

Elämäntavan muutos

Luapula on edelleen Sambian köyhin alue. Asukkaat ovat perinteisesti olleet kalastajia. 1980-luvun puolivälissä lähes puolet paikallisesti ja virallisesti myydyistä elintarviketuotteista oli kalaa.

Läänissä on suuria järviä ja jokia, jotka on käytännössä kalastettu tyhjiin.

Poika selvittelee verkkoja Bangweulu-järven rannalla Luapulassa. Maailman terveysjärjestön WHO:n lahjoittamilla hyttysverkoilla kalastetaan pieniä sinttejä.
Poika selvittelee verkkoja Bangweulu-järven rannalla Luapulassa. Maailman terveysjärjestön WHO:n lahjoittamilla hyttysverkoilla kalastetaan pieniä sinttejä.

Kalastajia on liikaa, ja saaliiksi tulee moskiittoverkoilla pyydettyjä sinttejä. Kalastuksenvalvontaa on tuettu Suomen varoin. Sen olisi pitänyt olla laajamittaisempaa, jotta sillä olisi ollut merkittävää vaikutusta. Valvonta veneillä on myös kallista.

Selvää on, ettei kalastuksella ole kaupallista tulevaisuutta. PLARD on tukenut kalastamisen korvaamista kalankasvatuksella. Kasvatetut kalat menevät kaupaksi, mutta kalankasvatus on vielä pienimuotoista eikä voi korvata menetettyä kalastuselinkeinoa.

Onko vajaat 40 vuotta pitkä aika, jos puhutaan elämäntavan muutoksesta?

Onko vajaat 40 vuotta pitkä aika, jos puhutaan elämäntavan muutoksesta? Monin paikoin Luapulassa vasta opetellaan maataloutta: helposta mutta kannattamattomasta maissista ja sen rinnalle nousseesta maniokista (jota Sambiassa kutsutaan kassavaksi) ollaan vasta pikku hiljaa siirtymässä ravinteikkaampiin ja taloudellisesti kannattavampiin lajikkeisiin.

PLARD II pyrki tukemaan Luapulaa maataloustuotannon, kalatalouden ja maataloushallinnon aloilla. Se oli hankkeena hyvin kokonaisvaltainen eli pyrki tukemaan koko tuotantoketjua köyhästä leskiviljelijästä kalankasvattajaan, agribisnekseen ja lääninhallintoon.

Kattavuudessaan PLARD oli liian kunnianhimoinen, eikä kehitysyhteistyössä ainoa laatuaan. Voi kysyä, yritettiinkö PLARDissa ja Luapulassa saavuttaa liian monta asiaa yhtä aikaa? Oliko omahyväistä olettaa, että kokonainen lääni voisi nousta köyhyydestä Suomen tuella?

Olisi suuri kiusaus jatkaa PLARDin kaltaista kehitysyhteistyöhanketta.

Luapulan asukkaat selvästi toivovat jatkoa. Ehkä vielä muutaman vuoden panostuksella saataisiin kalankasvatusallas kaupallisesti kannattavaksi, ehkä kalastuksenvalvonta tuottaisi vihdoin tulosta ja ehkä riisi ja soijapavut, peruna ja maapähkinät valtaisivat lisää alaa.

Näin laajojen ja kunnianhimoisten hankkeiden aika Sambiassa on kuitenkin ohi.

PLARDin kaltaiset hankkeet ovat liian kalliita. Taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia riittää, ja hankkeet ovat liian monimutkaisia Suomelle tai Suomen palkkaamalle konsulttikunnalle. Suomi ei voi enää ottaa roolia, joka Sambiassa kuuluu toisaalta valtiolle ja toisaalta yksityissektorille.

Irti maissista

Sambian maatalouspolitiikka on keskittynyt perinteisen ja poliittisesti tärkeän maissin tukemiseen, vaikka virallinen politiikka korostaa maatalouden monipuolistamista.

Pohjoisen Luapulan Bangwelu-järven ranta. Läänillä on kunnianhimoiset suunnitelmat turismin kehittämiseksi, mutta sitä rajoittavat puutteellinen infrastruktuuri ja syrjäinen sijainti.
Pohjoisen Luapulan Bangwelu-järven ranta. Läänillä on kunnianhimoiset suunnitelmat turismin kehittämiseksi, mutta sitä rajoittavat puutteellinen infrastruktuuri ja syrjäinen sijainti.

Valtion varoja kyllä riittää maissin tukiostoihin sekä lannoitteiden ja siementen välittämiseen viljelijöille muttei muille viljelylajikkeille, tekniselle tuelle tai kalankasvatukselle. PLARD ei voinut korvata julkisten varojen puutetta Luapulassa vaikka osaltaan paikkasi sitä.

Muiden muassa Suomi on esittänyt Sambian hallitukselle maatalouspolitiikan uudistamista, maissiriippuvaisuudesta irrottautumista ja maatalouden tukimuotojen reformia. Tällöin Sambia tukisi samantyyppistä toimintaa, johon PLARDilla pyrittiin.

Suomen tuki Sambian maataloudelle jatkuu toisin keinoin.

Suomi on tukenut kehitysyhteistyövaroin paikallista maataloustuottajien järjestöä ZNFU:ta, jolla on koko maan kattava verkosto. ZNFU esimerkiksi mahdollistaa viljelijöille sambialaisittain edullisia pankkilainoja. Tämä on tärkeää, koska kaupallinen pankkijärjestelmä ei palvele köyhiä viljelijöitä: korot liikkuvat noin 20 prosentissa ja takuuvaatimukset ovat kovia.

ZNFU on sambialaisten järjestö. Viljelijöillä on vastuu omasta menestyksestään.

Tällä hetkellä erityistilintarkastus kuitenkin selvittää väärinkäytösepäilyjä järjestössä. Selvityksen tulokset ratkaisevat, jatkaako Suomi järjestön tukemista.

Luapulan tulevaisuudessa näkyy valoa. Ilmastonmuutoksen vuoksi sateet keskittyvät jatkossa Sambian pohjoisosiin. Maailmassa viljelykelpoisesta maasta ja vedestä alkaa olla pula. Luapulan maat otetaan takuulla hyötykäyttöön, mutta kuka sen tekee ja millä tavoin. Kiinalaiset, israelilaiset ja eurooppalaiset yritykset ovat jo hankkineet Sambiasta maata tehotuotantoon.

Jos Suomen apu vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa Luapulan maista hyötyy ennen kaikkea sambialainen pienviljelijä, voi asiasta olla tyytyväinen.

Jos Suomen apu vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa Luapulan maista hyötyy ennen kaikkea sambialainen pienviljelijä, voi asiasta olla tyytyväinen.

Suomalaisia muistetaan Luapulassa hyvällä. Mutta onko kymmenille miljoonille euroille saatu vastinetta? Näyttöä on puolesta ja vastaan. Tarkempia tuloksia saadaan vielä tänä vuonna, kun Suomen kehitysyhteistyöstä Sambiassa tehdään sekä laajamittainen arviointi että tarkastus.

TEKSTI TIMO OLKKONEN

KUVAT TIMO OLKKONEN, MATTI NUMMELIN JA SINIKKA ANTILA

Kirjoittaja on Suomen Sambian-suurlähettiläs.