Supervuonna neuvotellaan ilmastosta, rahasta ja kehityksen tavoitteista

Vuoden 2015 jälkipuoliskolla tehdään kauaskantoisia päätöksiä. Vasta käytäntö näyttää, kuinka merkittäviä päätökset todella olivat, osastopäällikkö Pekka Puustinen muistuttaa.

Heinäkuussa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa pidetään kehitysrahoitushuippukokous. Se käynnistää huippukokousten sarjan, joka jatkuu syyskuussa niin sanotulla post2015-kokouksella New Yorkissa ja huipentuu joulukuussa Pariisin ilmastokokoukseen.

”Nämä ovat teknisesti ja syntyhistorialtaan eri prosesseja, mutta maailmalla tuskin on enää varaa pitää niitä erillään”, toteaa ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston päällikkö Pekka Puustinen.

Hän viittaa muun muassa tarpeeseen muuttaa maailman kulutustottumuksia kestävämpään suuntaan ja siihen, että Etiopiassa kehitysrahoituksen tarkastelu on laajennettava kestävän kehityksen kaikkiin näkökulmiin.

New Yorkissa päätetään tavoitteista, jotka ovat onnistuessaan huomattavasti poliittisesti herkempiä kuin nykyiset vuosituhattavoitteet. Uusia tavoitteita on väännetty puolitoista vuotta. YK:n työryhmän kompromissiesityksessä tavoitteita on 17, joilla on 169 alatavoitetta.

”Tuskin näitä kaikkia halutaan avata, mutta meillä täytyy olla kunnianhimoa parhaillaan käytävissä hallitustenvälisissä neuvotteluissa. Me esimerkiksi toivoisimme seksuaaliterveys- ja oikeuskysymyksille vahvempaa roolia. Samalla täytyy varoa, etteivät ympäristölliseen kestävyyteen liittyvät asiat vaarannu”, Puustinen kuvailee tasapainoilua.

Pariisin ilmastokokouksessa yritetään samaa kuin viimeksi Kööpenhaminassa vuonna 2009 eli saada aikaan kaikkia maita koskeva ja sitova ilmastosopimus. Tällä kertaa optimismia voi olla ilmassa, koska suurimmat ilmastopäästäjät Kiina ja Yhdysvallat ilmoittivat viime vuoden lopulla päässeensä keskenään sopuun päästöjensä varovaisesta hillitsemisestä.

Työ vasta alussa

Kokoussarjan vuoksi kuluvaa vuotta on markkinoitu kehityksen supervuotena.

”Tämä vuosi tulee käyttää siihen, että saadaan mahdollisimman fiksuja tavoitteita ja keinoja sovituksi, mutta sen jälkeen alkaa vasta todellinen työ. Toimeenpano koskee kaikkia ja kestää vuosia”, Pekka Puustinen sanoo.

”Tämä vuosi tulee käyttää siihen, että saadaan mahdollisimman fiksuja tavoitteita ja keinoja sovituksi.”

Hän toteaa, ettei Suomikaan pääse pitkälle siten, että yksin ulkoministeriö toteuttaa syksyn 2015 aikana mahdollisesti syntyviä linjauksia. Työhön pitää saada myös muut ministeriöt ja ei-valtiolliset toimijat, kuten yritykset ja tiedemaailma.

”Ongelmia voidaan ratkoa paperilla, mutta käytäntö vasta ratkaisee, tuleeko tulosta. Meiltä edellytetään aivan uudenlaista ajattelua ja toimintatapoja.”

TEKSTI PASI NOKELAINEN