Florence Nightingale Kuteesa on puskenut tasa-arvoista budjetointia eteenpäin Ugandan valtiovarainministeriössä koko työuransa ajan.

Uganda – Tasa-arvon uudisraivaaja

Sukupuolitietoisen budjetoinnin edelläkävijäksi on noussut itäafrikkalainen Uganda, jossa laki velvoittaa selvittämään valtion budjetin tasa-arvovaikutukset. Käytännön toteutusta hidastaa tilastotiedon puute.

Hiljattain eläkkeelle jäänyt Florence Nightingale Kuteesa saa olla ylpeä. Hän on puskenut tasa-arvoista budjetointia eteenpäin Ugandan valtiovarainministeriössä koko työuransa ajan ja Uganda on usein nostettu sukupuolitietoisen budjetoinnin mallimaaksi.

”Tasa-arvoinen budjetointi on kirjattu lakiimme. Kaikki valtion laitokset joutuvat arvioimaan budjettinsa sukupuoli- ja muut tasa-arvovaikutukset”, Kuteesa kertoo.

Esimerkiksi koulutussektorilla uusien oppimateriaalien hankinta hyödyttää kaikkia, mutta tyttöjen koulunkäyntiä vauhdittaisivat etenkin saniteettitilojen parannukset. Jos kouluista ei löydy kunnollisia vessoja, monet tytöt eivät tule kuukautisten aikana kouluun. Näitä tarpeita pyritään paikantamaan sukupuolitietoisen budjetoinnin avulla.

 

”Sukupuolibudjetoinnissa ei ole kyse perinteisistä naisia hyödyttävistä projekteista. Tavoitteena on, että valtion, alueen tai kaupunkialueen budjetti ottaa tasa-arvovaikutukset huomioon kokonaisuudessaan”, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ekonomisti Teresa Curristine selventää.

Laki säädettiin 2015

Ugandassa paine tasa-arvon huomioimiseen valtiontaloudessa nousi jo varhain, 1990-luvun lopulla.

”Kansalaisjärjestöjen kampanjoinnin ansiosta aloitimme tasa-arvoisen budjetoinnin kokeiluna vuonna 2004”, Kuteesa muistelee.

Laki tasa-arvobudjetoinnista säädettiin vuonna 2015 ja se käsittää myös esimerkiksi vammaiset ja alueellisen tasa-arvon. Kuteesa suhtautuu kuitenkin nöyrästi mallimaan leimaan, sillä tasa-arvovaikutusten arvioiminen on yhä teknisesti haastavaa. Suurin este ovat puutteelliset tilastot.

”Jos en pysty näyttämään valtiovarainministeriölle numeroin, miten politiikkamme on vaikuttanut naisiin, he eivät kuuntele”, Kuteesa harmittelee.

Tämä on IMF:n mukaan ongelma useissa globaalin etelän maissa. Tilastot esimerkiksi naisten ja miesten rahankäytön eroista auttaisivat tasa-arvovaikutusten arvioinnissa. Useimmin päivitetään vain vakiintuneita indikaattoreita, kuten koulutus- ja köyhyystilastoja.

Toinen vastavoima Kuteesan mukaan ovat asenteet. Hyväkään arviointityö ei takaa tasa-arvoista budjettia.

”Kun puhuin sukupuolesta valtiovarainministeriön kokouksissa, se oli monelle hetki ottaa nokoset.”

Jälleen uusi iskusana?

IMF:n Curristinen mukaan sukupuolitietoinen budjetointi leviää tällä hetkellä nimenomaan globaalissa etelässä.

Yksi haaste sen hyötyjen mittaamisessa on se, että budjetoinnin vaikutuksia on vaikea erotella tarkasti muusta kehityksestä. Curristinen mukaan esimerkiksi Intiassa sukupuolitietoista budjetointia tekevät osavaltiot pärjäävät muita paremmin naisten ja tyttöjen koulutuksessa, mutta juuri budjetoinnin osuutta eroihin ei olla tutkittu.

Onko sukupuolitietoinen budjetointi jälleen uusi kumileimasin vailla todellisia vaikutuksia?

”Voi olla, että sukupuolibudjetointi on vain hyvää budjetointia, ei sen kummempaa”, ajatushautomo Overseas Development Instituten Bryn Wehlam pohtii.

”Toisaalta budjetointi on erittäin poliittinen prosessi, jossa naiset helposti unohdetaan”, Welham muistuttaa.

Tämän vuoksi sukupuolitietoinen budjetointi on jo itsessään arvokasta. Se tuo näkyviin ryhmät, joilla on poliittisissa neuvotteluissa vähemmän puolustajia.

Verotus kurittaa naisia

Valtion investointien ja muun rahankäytön lisäksi myös verotuksella, eli sillä miten valtio kerää varansa, on tasa-arvovaikutuksia. Monet globaalin etelän maat seuraavat IMF:n vero-ohjeistuksia. Niitä on kritisoitu negatiivisten tasa-arvovaikutusten vuoksi.

”IMF:n vero-ohjeistusten kärkenä on pitkään ollut kulutuksen verottaminen arvonlisäveron kautta. Tällaiset tasaverot iskevät kovimmin kaikkein köyhimpiin ja usein naisiin. He ovat tilastollisesti köyhempiä ja tekevät myös suuren osan kotitalouden hankinnoista omista varoistaan”, Rachel Sharpe ActionAid-järjestöstä muistuttaa.

Sen sijaan pääoman verotus on kehittyvissä maissa tyypillisesti kevyttä ja verohelpotukset koskevat suuryrityksiä. Näistä hyötyvät pitkälti miehet.

”On nurinkurista sysätä investointeja tasa-arvon edistämiseen, jos samat varat on kerätty naisten asemaa heikentävin tavoin.”

Uganda näytti 2014 esimerkkiä vapauttamalla maatalouden tuotantovälineet kuten lannoitteet 18 prosentin arvonlisäverosta. Tämä on vähentänyt juuri naisten verotaakkaa, sillä he hoitavat valtaosan viljelytyöstä ja hankinnoista.

Yksilöt tienraivaajina

Työ tasa-arvoisen talouspolitiikan kehittämiseksi Ugandassa jatkuu, joskin nyt ilman Kuteesan apua. Hän työskentelee eläkepäivillään yksityisenä konsulttina ja toivoo, että entiset kollegat valtiovarainministeriössä jatkavat kunnianhimoista työtä tasa-arvon puolesta.

Kuteesan mukaan määrätietoiset yksilöt, lähes poikkeuksetta naiset, ovat olleet budjetoinnin kehittämisessä avainasemassa – ilman heitä instituutiot eivät muutu.

”Kieltämättä huolettaa, mitä valtionhallinnossa tapahtuu nyt, kun olen poissa.”

TEKSTI JA KUVA TUULI ORASMAA
PIIRROS SAMULI SIIRALA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Joulukuu 4/2018