Vaikutukset nähtävä vivuttamiselta

”Dollari kehitysapuun tuo kohdemaalle tasan yhden dollarin, kun taas jokainen verotusohjelmaan sijoitettu dollari on tuottanut kehitysmaille keskimäärin sadan dollarin verotulot.”

Lainaus on Suomen Kuvalehden artikkelista lokakuulta, ja ajatuksen on lehdelle lausunut James Karanja Verotarkastajat ilman rajoja -ohjelmasta.

Ohjelma on Karanjan mukaan tuonut siihen osallistuneille kehitysmaille 414 miljoonan dollarin lisäverotulot kolmessa vuodessa. Summa on satakertainen ohjelman kuluihin nähden.  Ja näin Suomenkin ohjelman tukemiseen käyttämät 800 000 ”kehitysyhteistyöeuroa” ovat laskennallisesti tuottaneet kehitysmaille 80 miljoonan euron hyödyn.

Verotuksen kehittämiseen kohdistuvan ja muun kehitysavun vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole hedelmällistä.

Tässä tapauksessa se on jopa huvittavaa. Ohjelmassa on kyse perinteistäkin perinteisemmästä kehitysavun muodosta eli teknisestä avusta: länsimaisia asiantuntijoita lähetetään tukemaan kehitysmaiden kollegoitaan ja paljastamaan isojen yritysten verovilppiä.

***

Vivuttaminen on päivän sana kansainvälisessä kehityspolitiikassa. On järkevää ohjata kehitysyhteistyövaroja niin, että kehitysmaat pystyvät sillä tuella kasvattamaan tulojaan tai että kehitykseen saadaan vivutetuksi mukaan muita rahavirtoja.

Suurin ”vipuvaikutus”, joka minulla on tiedossa, on viime vuonna perustetun Suomi–IFC-ilmastorahaston ensimmäisellä sijoituksella. Se on tuhatkertainen.

Suurin ”vipuvaikutus”, joka minulla on tiedossa, on viime vuonna perustetun Suomi–IFC-ilmastorahaston ensimmäisellä sijoituksella. Se on tuhatkertainen: kolmen miljoonan euron laina sijoitetaan siemenrahoitukseksi kolmen gigawatin energiahankekokonaisuuteen yhdeksässä eri Afrikan maassa. Energiataloudellisten ennusteiden mukaan yhden megawatin tehon rakentamiseen tarvitaan arviolta miljoona euroa. Koko hanke vaatii siis kolme miljardia, ja näiden rahojen löytymistä edesautetaan Suomen siemenrahoituksella.

Voi olla, että Suomi–IFC -ilmastorahastosta tehdään vielä lisäsijoituksia hankekokonaisuuteen sen edetessä.  Siinä tapauksessa sekä kustannusten laskiessa vipuvaikutus vastaavasti loivenee, mutta on joka tapauksessa huomattavan suuri.

***

Vivuttaminen ei kuitenkaan yksin saa ohjata kehityspolitiikkaa. Siitä ei ole kaikkeen.

Lehden sivuilla 20–25 kerrotaan nuorten samburu-heimoon kuuluvien miesten työstä naisten sukuelinten silpomista vastaan Keniassa. Silpomista ei lopeteta yksin eikä edes ensisijaisesti rahalla, mutta sitäkin tarvitaan.

Silpomisen lopettaminen on askel kohti laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta, naisten ja tyttöjen tasavertaisia oikeuksia suhteessa miehiin ja poikiin. Sillä, jos millä on vipuvaikutusta yhteiskuntien toimivuuteen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen, vaikka työn välitöntä vipuvaikutusta ei voi laskea euroissa.

Ulkoministeriön eduskunnalle marraskuun alussa antama kehityspolitiikan tulosraportti auttaa jäsentämään kehityspolitiikan tuotto- ja panossuhteiden moninaisuutta resursseista, välittömiin tuloksiin, laajempiin tuloksiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Suosittelen lämpimästi.

TEKSTI PASI NOKELAINEN

Kirjoittaja on Kehitys–Utveckling -lehden päätoimittaja.

Joulukuu 4/2018