Adriaan Perrels ja Darwin Santos tarkkailevat Chancay-joen virtausta Huaralin kaupungin ja maatalousalueen rajalla Santo Domingon hydrologisen mittausaseman vieressä marraskuussa 2013.

Vettä vuorilta alas kaupunkeihin

Perun rannikolla on rutikuivaa mutta Andeilla vettä riittää. Suomalaistutkijat auttavat ratkaisemaan yhtälöä.

Perulaisista kaksikymmentä miljoonaa eli kaksi kolmesta elää maakaistaleella Tyynenmeren ja Andien vuoriston välissä. Rannikkokaupungit houkuttavat väkeä, vaikka ne sijaitsevat kuivalla aavikolla. Pohjavettä on niukalti, ja esimerkiksi pääkaupungissa Limassa sataa tuskin lainkaan.

Vesipula koettelee etenkin köyhiä kaupunkilaisia.

Vaurailla asuinalueilla vesi tulee hanasta, ja sitä riittää myös uima-altaisiin.

Juomavesi kuljetetaan Liman slummeihin säiliöautoissa, joista se kannetaan muovikanistereissa koteihin. Vaurailla asuinalueilla vesi tulee hanasta, ja sitä riittää myös uima-altaisiin.

Eniten vettä kuluu maataloudessa. Rannikolla viljellään maissia ja hedelmiä, kuten avokadoja, appelsiineja ja mangoja. Yhä suurempi osuus maataloustuotannosta viedään ulkomaille.

”Ihmiset vaurastuvat ja kuluttavat vettä entistä enemmän”, tutkimusprofessori Adriaan Perrels Ilmatieteen laitokselta kertoo.

Hän johtaa Suomen Akatemian hanketta, jossa autetaan Perun viranomaisia hallinnoimaan maan vesivarantoja nykyistä tehokkaammin. Se on välttämätöntä, jotta rannikon vesipula ei entisestään pahene.

Hankkeessa on tarkennettu sääennustuksia ja ilmastomalleja sekä kehitetty viranomaisten yhteistyötä. Tavoitteena on, että tietoa hyödynnetään monipuolisesti kaupunkisuunnittelussa ja maatalouden kehittämisessä.

Perrels muistuttaa, että Perun rannikon vesitilanteeseen vaikuttavat ilmastonmuutos ja tällä hetkellä El Niño -sääilmiö.

”Yhdistelmä tarkoittaa, että epävarmuus kasvaa ja riskit suurenevat.”

Korvaus vedensäästöstä

Kuivaa rannikkoa reunustavilla Andeilla riittää jokivettä. Sitä tulisi käyttää nykyistä tehokkaammin, sillä nyt viljelysten kasteluvedestä jopa 60 prosenttia valuu hukkaan, kertoo tutkija Riina Haavisto Ilmatieteen laitokselta.

Haavisto on kehittänyt mallin, jossa viljelijät saavat rahallisen korvauksen, jos he vähentävät vedenkulutustaan. Näin vettä riittäisi jokien yläjuoksulta alas rannikon kaupunkeihin. Rahalla viljelijät voisivat parantaa kastelujärjestelmiään.

Kaupunkilaiset taas saisivat käyttöönsä nykyistä enemmän vettä.

Uhkaava vesipula ei huoleta hyvinvoivia kaupunkilaisia.

Toistaiseksi vain viljelijät hyötyisivät mallista. Kyselytutkimusten mukaan uhkaava vesipula ei huoleta hyvinvoivia kaupunkilaisia, eivätkä he myöskään halua maksaa käyttövedestään nykyistä kalliimpaa hintaa.

Ihmisten vakuuttaminen järjestelmän hyödyistä vaatii paikallisten ihmisten ja kulttuurin ymmärtämistä, Adriaan Perrels sanoo.

”Ihmisten tulee luottaa valtioon ja viranomaisiin. Perussa siihen menee vielä aikaa.”

AquaFutura

  • Vuosien 2011–2016 kokonaisbudjetti on 503 590 euroa. Rahoittajat ovat Suomen Akatemia (79 prosenttia) ulkoministeriön kehitysyhteistyön tutkimusohjelmatuella ja Ilmatieteen laitos (21 prosenttia).
  • Perussa pääkaupungin Liman ja Chancay-Huaralin alueella.
  • Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden lisäksi hankkeeseen osallistuu tutkijoita Perun kansallisesta ilmatieteen ja vedentutkimuksen laitoksesta SENAMHIsta.

TEKSTI TIINA KIRKAS

KUVA HEIKKI TUOMENVIRTA

Maaliskuu 1/2016