Jatkuuko Etiopian kehitysloikka, vaikka valtion yhtenäisyys rakoilee?

Köyhyys on Etiopiassa puolittunut ja lukutaito kaksinkertaistunut 1990-luvun alun luvuista. Etniset konfliktit repivät kuitenkin Afrikan toiseksi runsasväkisintä valtiota.

Etiopia on rakentanut Afrikan suurinta vesivoimalaitosta yhdeksän vuotta ja viisi kuukautta. Nyt Niilin patoaminen on loppusuoralla, ja viime heinäkuussa patoallas alkoi täyttyä ensimmäistä kertaa. 

Pääministeri Abiy Ahmed juhlisti tapahtumaa puhumalla kansalle televisiossa. Hän kehui, kuinka viisi miljardia kuutiometriä vettä oli saatu altaan pohjalle ”aiheuttamatta harmia kenellekään”. Sanat oli suunnattu Egyptin johtajille, jotka pelkäävät, että jättipato vähentää vesimäärää joen alajuoksulla.

Etiopia haluaisi täyttää patoaltaan 5–7 vuodessa, mutta Egypti vaatii jopa 15 vuoden täyttöaikaa. Etiopia, Egypti ja Sudan ovat riidelleet padosta jo vuosia, mutta neuvottelut ovat kariutuneet kerta toisensa jälkeen.

”Pato on Etiopialle elämän ja kuoleman kysymys.”

”Pato on Etiopialle elämän ja kuoleman kysymys”, sanoo Etiopiassa pitkään asunut vesiasiantuntija Arto Suominen.

”Maan teollistaminen ja kasvu pysähtyisivät ilman patoa.”

Niilin patoaminen on herättänyt huolta joen alajuoksun valtioissa Egyptissä ja Sudanissa.

Padon on tulevaisuudessa tarkoitus tuottaa sähköä teollisuudelle sekä niille etiopialaisille, joilla ei vielä ole sähköä. Heitä on 50–60 prosenttia maan 110 miljoonasta asukkaasta.

Jättipato ja muut suuret rakennushankkeet ovat tyypillisiä Etiopiaa vuodesta 1991 hallinneelle EPRDF-liittoumalle ja sen seuraajalle Prosperity Partylle. Liittoumaa on kuvattu ”kiinalaistyyliseksi”, koska se on kehittänyt maata suunnitelmallisesti ja laajamittaisesti mutta pitänyt samalla vallan tiukasti omissa käsissään.

Mengistu ja nälänhätä

1970-luvulla Etiopiaa hallitsi Mengistu Haile Mariamin johtama sosialistinen sotilasjuntta. Mengistun sortotoimia vastustettiin laajasti, ja ne saivat liikkeelle sekalaisen joukon sissiryhmiä, joilla ei ollut yhteistä ideologiaa tai poliittista ohjelmaa. 

Sisällissota kuritti erityisesti maaseutua. Juntta pakotti maanviljelijät tuottamaan ruokaa kaupunkeihin alhaisilla korvauksilla. Samalla köyhtyneiden viljelijöiden matkustamista rajoitettiin, jotteivät he olisi hakeneet töitä muualta.

Vuosina 1983–1985 nälänhätä surmasi satoja tuhansia ihmisiä Etiopiassa.

Vuosina 1983–1985 nälänhätä surmasi satoja tuhansia ihmisiä Etiopiassa. Juntta selitti katastrofia kuivuudella ja väestönkasvulla, vaikka sotilashallitus oli itse vauhdittanut humanitaarista kriisiä käyttämällä nälkää poliittisena aseena etenkin alueilla, joilla sissiliikkeet haastoivat sen valtaa.

Nälänhätä sai kansainvälistä huomiota ja herätti ennennäkemättömän laajan solidaarisuuskampanjan. Do They Know It’s Christmas? ja We Are the World -kappaleet soivat radiossa. Kampanja huipentui heinäkuussa 1985 maailmanlaajuisen Live Aid -konserttiin.

Sotilashallinnosta liittovaltioksi

Sotilasjuntan päivät kävivät vähiin, kun Neuvostoliitto sulki rahahanansa vuonna 1989. Samoihin aikoihin Pohjois-Etiopiassa Eritrean ja Tigrayn alueen kapinalliset liittyivät muihin sissiliikkeisiin, ja ne perustivat yhdessä EPRDF-liittouman. Mengistu Haile Mariamin hallitus syrjäytettiin lopulta vuonna 1991.

Arto Suominen muistaa, että sotilashallinnon jälkeen ”kaikki oli hajalla”.  

Pohjakosketuksesta kertovat myös tilastot. 1990-luvun alussa vain viidennes lapsista aloitti alakoulun, ja yhtä suuri osuus kuoli ennen viidettä ikävuottaan. Elinajanodote oli 48 vuotta.

Entinen sissiliike EPRDF nousi valtaan ja aloitti maan jälleenrakentamisen, nyt tigraylaisten, oromoiden, amharoiden ja eteläisten kansojen muodostamana puolueliittoumana. Etiopiasta muodostettiin liittovaltio, joka koostuu yhdeksästä etnisestä osavaltiosta ja kahdesta erillishallintokaupungista, Addis Abebasta ja Dire Dawasta. 

Taloutta uudistettiin kovalla kädellä. Sosialistihallinnon hintakontrolli lopetettiin, valtionyrityksiä yksityistettiin ja veropohjaa laajennettiin. Myös armeijan roolia supistettiin ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa sovittiin lainoista.

Jättivaltio kääntyi kuitenkin hitaasti. 1990-luvulla kansantuotteesta katosi kolmasosa, kun taloutta järjesteltiin uudelleen. Oma vaikutuksensa oli Eritrean kanssa käydyllä raskaalla ja kalliilla sodalla vuosina 1998–2000.

Parempia siemeniä ja teitä

Vuonna 2004 uudistukset alkoivat purra ja talous kasvaa tasaisesti. Kasvuvauhti hyppäsi yli kymmeneen prosenttiin vuodessa.

Uusi hallitus suhtautui vakavasti köyhyyden vähentämiseen. Parhaita tuloksia saatiin maaseutua kehittämällä. Kun hintakatot ja muut tuotannon esteet poistuivat, maatilat uskalsivat sijoittaa tulevaisuuteen. Uudet parannetut siemenet tuottivat myös aiempaa suurempia ja varmempia satoja. Tiestön rakentaminen hyödytti välittömästi maanviljelijöitä ja karjankasvattajia. Tuottajahinnat kohosivat, maatalousmarkkinat toimivat ja kauppa alkoi kannattaa. 

Afrikan suurimman vesivoimalaitoksen on määrä alkaa tuottaa sähköä ensi vuoden aikana.

2000-luvulla Etiopia onkin enemmän vienyt kuin tuonut ruokaa. 2010-luvulla viljeltyä maa-alaa on kasvatettu 40 prosentilla.

Myös ulkomaiset avunantajat ovat tukeneet Etiopian muutosta. Niiden panos on merkittävä muiden muassa ruokaturvassa, terveydenhoidossa, vesihuollossa, koulutuksessa ja tieverkoston rakentamisessa.

Vaikka Etiopia on vähentänyt riippuvuuttaan kehitysyhteistyövaroista, on se yhä yksi suurimmista kehitysavun vastaanottajista maailmassa. Kansainvälisillä avunantajilla onkin merkittävä rooli maan kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. Ne esimerkiksi muistuttavat säännöllisesti Etiopian hallitusta demokratian tärkeydestä.

Monipuolueteatterista uudistuksiin

Yksipuoluevalta kävi ilmeiseksi vuoden 2005 vaalien jälkeen, kun hallitus ryhtyi estämään kansalaisjärjestöjen, poliittisten puolueiden ja vapaan median toimintaa. Vuoden 2010 vaaleja ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch -järjestö kutsuikin ”yksipuoluevaltion järjestämäksi monipuolueteatteriksi”.

Vuoden 2015 vaalien jälkeen alkoivat suuret mielenosoitukset, joissa vaadittiin kunnioittamaan ihmisoikeuksia, vapauttamaan poliittisia vankeja ja tasamaan talouskasvun hyötyjä. Ne jatkuivat aina pääministeri Hailemariam Desalegnin eroon asti helmikuussa 2018.

Desalegnin tilalle nousi muutosmielinen Abiy Ahmed, joka armahti poliittisia vankeja, laillisti aiemmin kielletyt oppositioryhmät, poisti mediasensuurin ja neuvotteli rauhansopimuksen Eritrean kanssa. Näistä ansioista hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2019.

Maan talous on kasvanut yhä 7–8 prosentin vuosivauhtia, eikä kasvu ole toistaiseksi synnyttänyt vastaavia tuloeroja kuin monissa muissa alueen maissa. 

Viime heinäkuussa Suuri etiopialaisen renessanssin pato alkoi täyttyä Niilistä virtaavalla vedellä. Pääministeri Abiy Ahmed puhui kansalle televisiossa, ja ihmiset juhlivat pääkaupungin Addis Abeban kaduilla.

Uusi pääministeri on jatkanut edeltäjiensä käynnistämiä talousuudistuksia. Maan talous on kasvanut yhä 7–8 prosentin vuosivauhtia, eikä kasvu ole toistaiseksi synnyttänyt vastaavia tuloeroja kuin monissa muissa alueen maissa. 

Köyhiä hyödyttävän kasvun ansiosta alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuus laski 123:sta 55:een tuhatta elävänä syntynyttä kohden vuosina 2005–2018. Samaan aikaan elinajanodote nousi 56 vuodesta 66 vuoteen. Puhdasta vettä nauttivien osuus kasvoi 36 prosentista 66 prosenttiin.

Muutos on vieläkin suurempi, kun sitä verrataan 1990-luvun alun lähtökohtiin. Köyhyys on puolittunut, ja nyt enää neljännes etiopialaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Aikuisten lukutaitoaste on kaksinkertaistunut, ja 85 prosenttia ikäluokasta kävi alakoulua vuonna 2017.

Yhdistääkö pato kansaa?

Vaikka Abiy Ahmed on käynnistänyt lupaavia demokratiahankkeita, ne eivät välttämättä etene lähiaikoina. Koronapandemia hidastaa merkittävästi talouskasvua, ja valtio rakoilee myös sisäisesti.

Osa poliitikoista on ryhtynyt vaatimaan valtaa omille etnisille ryhmilleen ja jopa kyseenalaistamaan keskushallinnon aseman. Paikalliset konfliktit ovat lisääntyneet.

”Monet pienemmät etniset ryhmät ovat alkaneet hakea osavaltiostatusta”, kertoo tiiminvetäjä Hanna Ojanperä ulkoministeriöstä. 

”Etiopia joutuu pohtimaan, mikä on etnisyyteen perustuvan valtiorakenteen tulevaisuus.” 

”Etiopia joutuukin pohtimaan, mikä on etnisyyteen perustuvan valtiorakenteen tulevaisuus.” 

Toukokuussa 2020 oli tarkoitus järjestää vapaat vaalit, mutta ne on siirretty koronapandemian vuoksi ensi vuoteen.

”Vaalit olisivat tärkeät Abiylle, koska niissä nähtäisiin, onko muutosagendalla kansan tuki”, Ojanperä sanoo.

Abiyn tavoite on yhtenäinen Etiopia, ja hän uskoo patohankkeen yhdistävän kansaa. Padolla onkin juhlava, maan uudelleensyntymiseen viittaava nimi: Suuri etiopialaisen renessanssin pato.

TEKSTI JUKKA ARONEN / KUVAT  MULUGETA AYENE, YIRGA MENGISTU/AP/DPA/LEHTIKUVA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja

Yläkuvassa pääkaupungin Addis Abeban kevytraitiotien matkustajia viime heinäkuussa.