Zimbabwessa jatkuva poliittinen sorto tuhoaa talouden lisäksi ympäristön

Olematon jätehuolto ja laiton kullankaivuu saastuttavat joet, järvet ja ihmisten juomaveden Zimbabwessa. Surkean ympäristöhallinnon seurauksista kärsivät myös sen naapurimaat eteläisessä Afrikassa, kirjoittaa kehityksen ja median asiantuntija Henry Munangatire.

Zimbabwe oli kerran Afrikan nouseva tähti. Maa ylpeili vankalla inhimillisellä pääomallaan, huomattavan rikkailla luonnonvaroillaan ja nykyaikaisella infrastruktuurillaan. Zimbabwe tuotti Afrikan suurimmat maissi-, vehnä- ja soijapapusadot. Maataloustuotteiden viejänä sitä kutsuttiin Afrikan vilja-aitaksi.

Miten kauas tästä maa onkaan vajonnut.

Tänään Zimbabwe voi tuskin ruokkia omaa väestöään, muusta maanosasta puhumattakaan. Maailman ruokaohjelman WFP:n mukaan noin 8,6 miljoonaa zimbabwelaista on avun tarpeessa, ja vuonna 2020 akuutin aliravitsemuksen ennustetaan nousevan 15 prosentilla koronaviruspandemian seurauksena.

Hallitus ei myöskään pysty tarjoamaan kansalaisilleen peruspalveluja, kuten puhdasta juomavettä, terveydenhuoltoa, asianmukaisia asuinoloja eikä koulutusta.

Noin 90 prosenttia zimbabwelaisista sinnittelee epävirallisen sektorin varassa.

Samaan aikaan Zimbabwe kärsii yhdestä historiansa pahimmista talousromahduksista, jo toisen kerran hieman yli vuosikymmenen aikana. Maata koettelevat hallitsematon inflaatio, vakava polttoainepula, pitkittyneet sähkökatkot ja kasvava työttömyys. Noin 90 prosenttia zimbabwelaisista sinnittelee epävirallisen sektorin varassa.

ZIMBABWEN ONGELMAT alkoivat huonosti hoidetusta taloudesta presidentti Robert Mugaben aikana. Hänen 37 vuotta kestänyttä valtakauttaan leimasi vakava ja usein väkivaltainen poliittinen sorto. Armeija pakotti Mugaben eroamaan vuonna 2017, mutta Mugaben seuraaja Emmerson Mnangagwa ja hänet valtaan auttanut sotilasjuntta eivät ole saaneet aikaan suurta muutosta. He ovat tehneet hyvin vähän talouden elvyttämiseksi sekä investointien ja kasvun edellytysten aikaansaamiseksi. Samalla Mugaben aikaiset sortavat toimintatavat ovat jatkuneet.

Hallinnon toimista kärsii zimbabwelaisten lisäksi ympäristö. Zimbabwen metsäkomissio arvioi, että maa menettää 330 000 hehtaaria metsää vuosittain, ja että maan metsäpeitto on huvennut 53 prosentista 45 prosenttiin vuoden 2014 jälkeen. Metsäkadon pääsyy on zimbabwelaisten riippuvuus polttopuusta. Ruoanlaitossa käytettävästä energiasta 70 prosenttia on peräisin puusta, sillä sähköä ei ole tarjolla ja kaasu on kallista.

Viime vuosikymmenen aikana Zimbabwen metsäkato on vähentänyt alueen vuosittaista sademäärää, sillä puiden yli liikkuessaan ilma tuottaa kaksi kertaa enemmän sadetta kuin puuttoman maan yllä. Zimbabwen trooppinen sijainti lisää maan haavoittuvuutta vaihtuville sademäärille, ja tilanne on johtanut toistuviin kuivuuskausiin, jotka ovat heikentäneet ruokaturvaa.  

Sateiden väheneminen on vaikuttanut myös sähkönjakeluun pakottamalla sulkemaan osittain Kariba-järven vesivoimalan vuonna 2019. Voimala vastaa yli 50 prosentista Zimbabwen sähkön saannista ja toimittaa sähköä myös Sambiaan. Zimbabwella ei ole ulkomaan valuuttaa, jolla hankkia korvaavaa sähköä Mosambikista ja Etelä-Afrikasta.

Vuonna 2019 jopa 18 tunnin sähkökatkot olivat tavanomaisia ja häiritsivät taloudellista toimintaa.

Vuonna 2019 jopa 18 tunnin sähkökatkot olivat tavanomaisia ja häiritsivät taloudellista toimintaa.

KAUPUNKIEN JÄTEHUOLLOSSA ja juomakelpoisen veden toimittamisessa hallitus näyttää epäonnistuneen tarkoituksella.

Viimeiset 20 vuotta Nelson Chamisan johtama oppositio MDC–A (Movement for Democratic Change Alliance) on lisännyt kannatustaan ja kontrolloi nyt 26:a kaikkiaan 32:sta kaupunkien paikallishallinnosta. Vakiinnuttaakseen asemansa Emmerson Mnangagwan puolue ZANU–PF (Zimbabwe African National Union–Patriotic Front) on käyttänyt valtaansa ja kiertänyt perustuslain määräyksiä, jotka jakavat asukkaille ja paikallisviranomaisille vastuuta palvelujen tuottamisessa. 

Peruspalveluilla politikointi on vaarantanut vakavasti niiden saatavuuden. Huonon jätehuollon vuoksi jätevedet ovat saastuttaneet pahoin pääkaupunki Hararen suurimman vesivaraston, Chivero-järven. Järveen kerääntyneet ravinteet ovat saaneet kasvit rehottamaan, ja järvi on rehevöitynyt. Hararen kaupunginvaltuuston tuoreen raportin mukaan Chivero-järven saastuneessa vedessä on aineita, joilla on yhteys maksa- ja keskushermostosairauksiin.

Hararen tärkein vedenkäsittelylaitos on rakennettu 300 000 ihmisen tarpeisiin. Nyt se toimittaa vettä yli 1,5 miljoonalle ihmiselle – ja heikoin tuloksin. Puutteellinen jätevedenkäsittely ja juomakelpoisen veden puute aiheuttivat vuoden 2008 koleraepidemian, joka vaati yli 4 000 ihmisen hengen.

Noin 60 prosenttia kaivostoiminnasta toimii laittomasti, eikä ympäristö- tai terveysvaatimuksia huomioida mitenkään.

Myös kultakaivostoiminta, joka on ollut maan talouden veturi jo ennen siirtomaa-aikaa, vaarantaa zimbabwelaisten terveyden. Poliittinen epävarmuus ja epäsuotuisa liiketoimintaympäristö ovat vähentäneet teollisuuden investointeja. Noin 60 prosenttia kaivostoiminnasta toimiikin laittomasti, eikä ympäristö- tai terveysvaatimuksia huomioida mitenkään. Tämän takia Zimbabwesta Mosambikiin virtaava Mazowe-joki on saastunut entisestään. Mosambikissa joen myrkyllistä vettä käytetään kotitalouksien, virkistyksen ja maatalouden tarpeisiin.

Ympäristöstandardien edistäminen ei ole Zimbabwen hallituksen prioriteetteja, sillä kulta on arvokas ulkomaisen valuutan lähde. Korruptiota tarkkailevan kansalaisjärjestön Zimbabwe Transparency Internationalin mukaan maa kuitenkin menettää vuosittain yli 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kun valtavia määriä kultaa myydään pimeillä markkinoilla ja salakuljetetaan maasta esimerkiksi Dubaihin ja Etelä-Afrikkaan. 

Zimbabwessa yhdistyvät poliittinen sorto, huono hallinto ja pilaantunut ympäristö. Yhdistelmän pitäisi huolettaa meitä kaikkia, sillä sen vaikutukset eivät tunnusta valtioiden rajoja.

© Project Syndicate

Henry Munangatire on kehityksen ja median asiantuntija sekä #ThisFlag -kansalaisliikkeen perustaja. Hän on myös Zimbabwen Konrad Adenauer -säätiön entinen jäsen.