Megakaupungit nousevat Afrikassa

Afrikan väestö yli kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Kenian pääkaupunki Nairobi on yksi tulevaisuuden megakaupungeista.

Huone on hämärä, alle kaksikymmentä neliötä. Sen seinät ovat savea, katto aaltopeltiä, ovi terästä, lattia maata. Kenneth Alumasa, 44, viittilöi peremmälle.

Kun silmät tottuvat heikkoon sähkövaloon, näkee sisustetun kodin.

Keittotila on verhon takana, perällä on makuualkovi. On pyyhkeitä kuivumassa ja ämpäreitä kumollaan, niiden vieressä televisio ja kaappi, jonka lasiovessa näkyy pahvisia kortteja Nairobin yliopistosta. Siellä Alumasan vanhin poika opiskeli journalismia, kunnes rahat loppuivat.

Alumasalla on vaimo, kaksi aikuista poikaa ja yksi lapsenlapsi.

Kenneth Alumasa vaimonsa Beatricen ja yhdeksänkuisen lapsenlapsensa kanssa kotinsa edustalla Kiberassa.

Hän elättää perheensä ruokapalvelulla, joka tuottaa parhaimmillaan yli 10 000 Kenian shillinkiä eli 80 euroa kuukaudessa. Se on paljon, sillä joka kolmas kenialainen elää köyhyydessä eli alle 1,60 eurolla päivässä.

”Täytyy yrittää, on pakko.”

Alumasa toivoo, että esikoinen voisi jatkaa opintojaan.

Ilman koulutusta ei voi yltää keskiluokkaan Keniassa, jossa kolme neljästä asukkaasta on alle 30-vuotias ja työpaikoista on huutava pula. Ei ainakaan Kiberasta, yhdestä maailman isoimmasta slummista, joka sijaitsee viiden kilometrin päässä pääkaupungin Nairobin ydinkeskustasta.

Nairobi on Itä-Afrikan talouden ja uuden teknologian kasvukeskus.

Etenkin nuoret muuttavat Nairobin kaltaisiin suurkaupunkeihin ja päätyvät hallitsemattomasti kasvaviin hökkelikyliin, joissa ei välttämättä ole puhdasta vettä, käymälöitä eikä jätehuoltoa.

Joka neljäs kaupunkilainen maailmassa asuu slummissa, joka kolmas vuoteen 2030 mennessä.

Joka neljäs kaupunkilainen maailmassa asuu slummissa, joka kolmas vuoteen 2030 mennessä.

Yksin Nairobin liepeillä on parisataa hökkelikylää.

Kukaan ei tiedä tarkalleen, paljonko kiberalaisia on. Vuoden 2009 väestölaskennan mukaan 170 000. Epävirallisesti arvioiden 700 000, ehkä jopa miljoona.

Kaupungit kiehtovat

Maailman väestö kasvaa, ja samoin kaupungit. Nyt ihmisiä on lähes 7,6 miljardia, joista yli puolet asuu kaupungeissa. Vuonna 2050 ihmisiä on 9,7 miljardia, joista kaksi kolmesta asuu kaupungissa.

Kaupungistumista tapahtuu kaikkialla, tosin eri tavoin.

Eurooppa harmaantuu ja sen asukkaat vetäytyvät pieniin, alle puolen miljoonan asukkaan kaupunkeihin. Pohjois-Amerikassa suosittuja ovat suuret ja keskisuuret kaupungit, joissa on yhdestä kymmeneen miljoonaa asukasta. Aasiassa ja Etelä-Amerikassa syntyy paljon megakaupunkeja, yli kymmenen miljoonan asukkaan keskuksia.

Silti kiinnostavin on Afrikka.

YK:n mukaan Afrikan väestö kasvaa tällä vuosituhannella nopeammin kuin muualla. Nyt joka kuudes maailman ihminen on afrikkalainen, vuonna 2050 joka neljäs.

Neljä kymmenestä afrikkalaisesta asuu nykyisin kaupungissa.

Afrikan kaupunkilaisväestö yli kolminkertaistuu seuraavan 40 vuoden kuluessa.

Afrikan kaupunkilaisväestö yli kolminkertaistuu seuraavan 40 vuoden kuluessa. Afrikkaan syntyy kaikenkokoisia kaupunkeja, mutta eniten kasvavat pienet, alle puolen miljoonan asukkaan kaupungit. Esimerkiksi Keniassa vain neljäsosa väestöstä asuu kaupungissa, vuonna 2050 lähes puolet. Tuolloin Nairobi on kasvanut neljän miljoonan asukkaan kaupungista yli kymmenen, ehkä jopa viidentoista miljoonan asukkaan megakaupungiksi.

Afrikkalaiset hakevat kasvukeskuksista parempaa elämää, kuten koulutusta ja työtä.

Todellisuus saattaa olla karu.

Väestö kasvaa monessa Afrikan suurkaupungissa nopeammin kuin talous, eikä talouskasvu ole vähentänyt köyhyyttä Afrikassa yhtä nopeasti kuin Aasiassa. Nopea kaupungistuminen tuo ongelmia. Virallisia työpaikkoja on niukasti. Valtaosa niistä syntyy yksityisiin yrityksiin, joita esimerkiksi Suomi tukee kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin kautta.

Asuntojen vuokrat nousevat. Hökkelikylät kasvavat ja laajenevat.

Jopa kuusi kymmenestä nairobilaisesta asuu Kiberan kaltaisissa hökkelikylissä, joissa turvattomuus on arkipäivää.

Turvallisuus maksaa

Catherine Wangui avaa kotioveaan Kiberassa.

Ulko-ovi kujan päässä on terästä, salvattu järeillä riippulukoilla. Kestää tovin ennen kuin Catherine Wangui, 27, pääsee yhden huoneen kotiinsa Kiberassa lähellä Karanjan aluetta.

Siellä Wangui tuntee olonsa turvalliseksi.

”Pelkäsin entisessä kodissani. Öisin varkaat rikkoivat huteran lukon, veivät tavarat. Makasin peiton alla hiljaa ja kauhuissani, en uskaltanut liikuttaa edes sormiani.”

Wangui on yhdeksänvuotiaan Grace Wanjirun yksinhuoltaja.

Hän kasvattaa tytärtään tiukasti.

Kotona on oltava viimeistään kuudelta. Käymälä on nurkan takana, mutta sitä saa käyttää vain valoisaan aikaan, sillä jopa pienten tyttöjen seksuaalinen ahdistelu on yleistä. Kuuden jälkeen äiti ja tytär tekevät tarpeensa pottaan tai muovipussiin, joka heitetään aamulla ulos.

Kiberan kadut ja kujat ovat täynnä roskaa.

Kiberan kadut ja kujat ovat täynnä roskaa. Niitä lojuu myös Wanguin kodin edustalla.

Wangui ja Wanjiru viettävät iltansa tiiviisti neljän seinän sisällä. Äiti laittaa ruokaa, katsoo televisiota. Tytär käy koulua ja lukee läksyjään. Ulko-ovi on sisältä säpissä.

Wangui pelkää eniten sitä, että tytär kidnapataan.

”Kaappaajat voivat vaatia tytöstä jopa miljoona shillinkiä (reilut 8 000 euroa). Tulee soitto, että jos et maksa, tyttö tapetaan.”

Nairobin Kibera on yksi maailman suurimmista slummeista.

Hän värisee pelkästä ajatuksesta.

Kiberaa pidetään Nairobin vaarallisimpana alueena.

Kaduilla huumeet ja viina ovat halpoja. Väkivalta, raiskaukset ja ryöstöt ovat arkipäivää. Teiniraskauksia, hiv-tartuntoja ja aidsia on paljon. Joka toinen kiberalainen on työtön, mikä johtaa helposti rikollisuuteen, prostituutioon ja pimeisiin töihin.

Turvallisesta kodista saa maksaa, ja siihen Wangui on valmis.

Hän myy kierrätettyjä vaatteita ja tienaa noin 5 000 shillinkiä (40 euroa) kuukaudessa. Vuokra lähes kolminkertaistui, kun hän vaihtoi kotiaan.

Wangui maksaa erikseen vedestä ja sähköstä.

Vain joka viidenteen kotiin Kiberassa tulee sähköä.

Vain joka viidenteen kotiin Kiberassa tulee sähköä. Jopa viitisenkymmentä hökkeliä saattaa jakaa yhden käymälän. Valtio omistaa maan. Joka kymmenes asukas omistaa asuntonsa, ja monella heistä on useita asuntoja, joita he vuokraavat usein kiskurihintaan.

Se on mahdollista, sillä Nairobista on vaikea löytää kohtuuhintaista asuntoa.

Keskiluokka kasvaa

Amara Ridge, ylväs kartano uima-altaineen yläluokalle. Situ Village, talo puutarhalla ylemmälle keskiluokalle. The Alma, asunto ryhdikkäästä kerrostalosta alemmalle keskiluokalle.

Sijoitusyhtiö Cytonn Investmentsin aulassa Nairobissa voi silmäillä hulppeita talomalleja ja pohtia, mihin luokkaan kuuluu.

Kerrostalo alemmalle keskiluokalle Nairobissa.

Cytonn on yksi Itä-Afrikan johtavista kiinteistösijoittajista. Se panostaa toimistoihin ja keskiluokan koteihin, sillä juuri keskiluokka on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun alusta. Afrikassa keskiluokalle on useita määritelmiä. Esimerkiksi Kenian kansallisen tilastokeskuksen mukaan keskiluokkaan kuuluu kansalainen, joka ansaitsee 190–970 euroa kuukaudessa.

Cytonnissa keskiluokka on jaettu kahtia. Ylemmässä kuukausitulot ovat 1 200–2 400 euroa, alemmassa 400–1 200 euroa.

Tutkimusanalyytikko Nancy Murule Cytonnista kertoo, miten keskiluokka haluaa asua.

Keskiluokalle tärkeintä on turvallisuus. Sitten tulevat mukavuus, samankaltainen naapurusto ja palvelujenläheisyys.

Ylin keskiluokka tahtoo 150–250 neliön talon ja maksaa siitä enintään 400 000 euroa. Alin keskiluokka valitsee 50–120 neliötä korkeintaan 120 000 eurolla. Keskiluokan arvot ovat yhtäläiset. Ehdottomasti tärkeintä on turvallisuus. Sitten tulevat mukavuus, samankaltainen naapurusto ja palvelujen, kuten kaupan, koulun ja kuntosalin, läheisyys.

Murule huomauttaa, että keskiluokan elämäntapa on hyvin länsimainen.

Myös yläluokka vaatii turvallisuutta. Se linnoittautuu tarkoin valikoiduille alueille kartanoihin, korkeiden muurien ja valvontakameroiden taakse. Portilla valvovat turvamiehet, ja varakkaiden perheiden lapset kuljetetaan kouluihin autoilla, jopa helikoptereilla.

Slummi siistiksi

Turvatonta, ahdasta ja likaista. Silti monet muuttavat Kiberaan. Niin väittää Kenneth Alumasa, joka asui Kawangwaren slummissa Nairobissa, kunnes sai vuokrattua talon Kiberan Mashimonista.

Alumasa harppoo Kiberan kujilla, väistelee roskia ja jätekasoja.

Valtio haluaa siistiä holtittomasti leviävää slummia, tuhota pahimmat hökkelit ja siirtää kiberalaisia asuntoihin.

Hän osoittaa kerrostaloja, joita Kenian valtio rakennuttaa YK:n asuinyhdyskuntaohjelma UN-Habitatin tuella. Valtio haluaa siistiä holtittomasti leviävää slummia, tuhota pahimmat hökkelit ja siirtää kiberalaisia asuntoihin, joissa on esimerkiksi käymälä.

Yhden kerrostalon parvekkeelta kuuluu iloinen huudahdus.

Olive Tendwa on huomannut Alumasan, kutsuu hänet uuteen kotiinsa.

”Ensin sain jonotusnumeron. Entisessä kodissani oli kolme huonetta, josta maksoin tuhannen shillingin (8 euron) vuokraa. Sain yhden huoneen asunnon, ja vuokrani kaksinkertaistui.”

Tendwa, 45, on silti tyytyväinen.

Huoneen hanasta ei vielä tule vettä, mutta käytävällä on käymälä, jonka hän jakaa naapurinsa kanssa. Tendwa selviää vuokrasta, koska ansaitsee työstään kenialaisissa kansalaisjärjestössä 5 000 shillinkiä kuukaudessa.

Osa kiberalaisista kieltäytyy muuttamasta.

Monet sanovat, että maa kuuluu kiberalaisille eikä valtiolla ole oikeutta purkaa hökkeleitä. Jotkut haluavat, että valtio korjaisi hökkelit, toisilla ei ole varaa vuokraan.

Alumasa viihtyy Mashimonissa, jonka asukkaat hän tuntee.

Kaupungit ja slummit kasvavat niin kauan, kun on toivoa paremmasta elämästä.

Kaupungit ja slummit kasvavat niin kauan, kun on toivoa paremmasta elämästä.

Afrikkalaiset vaeltavat maaseudulta kaupunkeihin, koska kuivuus tuhoaa sadon. On myös sotaa, väkivaltaa ja näköalattomuutta. Kaupungeissa he joutuvat selviämään liikenneruuhkista, ilmansaasteista, jätevuorista, turvattomista työsuhteista ja asunnottomuudesta.

Mutta paljon he saavatkin.

Jopa slummeissa on terveydenhuoltoa, ehkäisyvalistusta ja peruskoulutusta. On mahdollisuus perustaa yritys, päästä palkolliseksi ja yltää alempaan keskiluokkaan. Lapsikuolleisuus on maaseutua vähäisempää, elinajanodote korkeampi.

Mutta suurperheen elättäminen on tuntuvasti kalliimpaa, ja siksi syntyvyys laskee.

TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ

KUVAT PÄIVI ÄNGESLEVÄ JA LK/REUTERS

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Lähteitä: YK:n raportit World Population Prospects 2017, World Urbanization Prospects 2014, The World Cities 2016 ja Slum Almanac 2015–2016.