Aktivismiin kiinni kasvanut

Jokaisen pitäisi olla kiinnostunut ympäröivän yhteiskunnan asioista, sillä kaikilla meillä on rooli tässä maailmassa, sanoo Into Kustannuksen toimitusjohtaja Jaana Airaksinen.

”Meitä oli kolme sisarusta. Vietimme pienessä mökkerössä pitkät kesät aina koko perhe. Siskoni teki siellä laboratoriokokeita ja räjäytteli juttuja. Veli rakenteli veneitä ja jollia. Minä luin kirjoja. Meillä oli työnjako, joka heijasteli tulevaa.”

Jaana Airaksisen lapsuudenperhe eli muuten 1960-lukulaista arkea Siilinjärvellä, Kuopion kainalossa. Airaksisen sisko lähti lopulta lukemaan lääkäriksi, veli haaveili arkkitehdin urasta mutta päätyi pankinjohtajaksi, ja hänestä itsestään tuli kirjailija ja kustantaja.

Into Kustannuksen toimitusjohtaja Airaksinen tunnetaan myös pitkän linjan yhteiskunnallisena vaikuttajana ja aktivistina etenkin maailmankauppaa koskevissa kysymyksissä.

”Nuorena en ihan tarkkaan tiennyt, mitä haluan tehdä työkseni, mutta tiesin että haluan vaikuttaa asioihin. Halusin päätöksentekijäksi.”

”Nuorena en ihan tarkkaan tiennyt, mitä haluan tehdä työkseni, mutta tiesin että haluan vaikuttaa asioihin. Halusin päätöksentekijäksi. Lähdin lukemaan taloustieteitä, koska ajattelin, että talous liittyy elimellisesti valtaan ja vaikutusvaltaan.”

Helsingin kauppakorkeakoulussa Airaksinen oli mukana kehitysmaaryhmässä, ja hän opiskeli myös yliopiston puolella antropologiaa ja kehitysmaatutkimusta.

”Opiskeluaikana matkustin etenkin Latinalaisessa Amerikassa. Eriarvoisuus oli vahvasti läsnä alueella, mutta samalla siellä oli kuitenkin hyvin vahvoja kansalaisliikkeitä ja voimakasta poliittista liikehdintää. Nuo kokemukset vaikuttivat paljon ajatteluuni.”

Opiskeluiden jälkeen Airaksinen työskenteli vuosina 1989–1994 YK:n kehitysohjelma UNDP:lle ensin Papua-Uudessa-Guineassa ja sitten Malawissa.

”Malawi oli silloin ja on edelleen yksi maailman köyhimmistä maista. Siellä huomasin, että köyhyys on mitä suurimmassa määrin poliittinen ongelma.”

Airaksinen näki Malawissa, miten Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmat vaikuttivat suoraan paikallisten pienviljelijöiden toimeentuloon ja elinoloihin.

”Sitä kautta ryhdyin miettimään, miten voisin vaikuttaa rakenteisiin ja köyhyyden poistamiseen. Samalla vahvistuivat myös ajatukset jakamisen merkityksestä ja yhteiskunnallisesta tasa-arvosta. Ne ovat kulkeneet siitä lähtien mukanani.”

Aktivismin etujoukoissa

Malawissa Jaana Airaksinen koki itsensä kuitenkin monella tapaa ulkopuoliseksi, etuoikeutetuksi vierailijaksi.

”Ajattelin, että on hyvä palata Suomeen ja yrittää lähteä mukaan vaikuttamaan asioihin, joilla olisi laajemmin merkitystä köyhyyden poistamisessa.”

Airaksinen kuvailee 1990-luvun alkua ”hirveän kiinnostavaksi ajaksi” vaikuttamisen kannalta. Suuri kansainvälinen globalisaatiokriittinen liike oli nousemassa osin kehitysmaaliikkeiden jatkumona, ja Suomessa käytiin kiihkeää keskustelua Euroopan unioniin liittymisestä.

”Muutamat ihmiset olivat hyvin keskeisiä siinä, että lähdin ja pääsin mukaan toimintaan, kuten Fingon Outi Hakkarainen tai ulkoministeriössä työskentelevä Timo Voipio.”

Fingo on aiemmin Kepana tunnettu suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö.

Airaksinen oli mukana järjestämässä Suomen Sosiaalifoorumia ja toimi aktiivisesti muun muassa Pro Demokratia -verkostossa ja Maan ystävissä. 1990-luvun lopussa Airaksinen oli mukana perustamassa Voima-lehteä, jossa hän työskenteli ensin pääkirjoitustoimittajana, sitten päätoimittajana ja lopulta toimitusjohtajana.

Myöhemmin Voima alkoi kustantaa myös kirjoja. Kustannustoiminta kuitenkin eriytettiin vuonna 2007 Into Kustannukseksi, jonka toimitusjohtajaksi Airaksinen siirtyi. Uudet työtehtävät eivät tyrehdyttäneet hänen kiinnostustaan seurata muun muassa maailmankauppaa ja siihen kytkeytyviä ongelmia.

Keskustelun vaikeus

”Rahajärjestelmät.”

Vastaus on selkeä ja nopea. Rahaan liittyvät säännöstöt ja rahan saatavuuden säätely ovat Jaana Airaksisen mukaan merkittävin maailmantaloutta koskeva muutos – ja fundamentaalisesti muutos huonompaan. Ongelman ytimessä on omasta valuutasta luopuminen, kuten Suomessa siirtyminen markasta euroon.

Kansallisen valuutan oloissa ei Airaksisen mukaan vallitsisi vastaavaa niukkuutta kuin nykyisin, sillä rahaa pystyttäisiin luomaan lisää.

Airaksisen ajattelussa on viitteitä niin kutsuttuun moderniin rahateoriaan (Modern Monetary Theory, MMT), joka on ollut kuuma puheenaihe esimerkiksi Yhdysvalloissa. MMT:n kannattajien mukaan julkisen sektorin merkittävä velanotto ei ole uhka Yhdysvaltojen kaltaiselle maalle, joka voi ottaa lainaa omassa valuutassaan.

”Pitäisi akuutisti päästä keskustelemaan nykyistä syvällisemmin siitä, onko mitään järkeä pysyä eurossa vai olisiko meillä muita rahoitusjärjestelmiä, jotka poistaisivat meiltä tämän jatkuvan niukkuuden.”

”Pitäisi akuutisti päästä keskustelemaan nykyistä syvällisemmin siitä, onko mitään järkeä pysyä eurossa vai olisiko meillä muita rahoitusjärjestelmiä, jotka poistaisivat meiltä tämän jatkuvan niukkuuden.”

Airaksinen allekirjoitti vuonna 2015 Paavo Väyrysen aloitteen, jolla ajettiin kansanäänestystä Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Tuolloin Euroopan parlamentissa vaikuttanut Väyrynen ajoi Suomen irrottautumista eurosta.

Aloitteen allekirjoitti usea tunnettu tutkija ja aktivisti. He kuitenkin ilmaisivat, etteivät jaa kaikkia Väyrysen kantoja, vaan he haluavat vaalia kansanvaltaista EU-politiikkaa. Airaksiselle ja monille allekirjoittaneille teki tiukkaa se, että euroon siirtymisen kyseenalaistaminen liitettiin silloin ja liitetään edelleen liukkaasti nationalismiin.

”Kun kysymys omasta valuutasta kytketään EU-vastaisuuteen ja kansallismielisyyteen, keskustelu tyrehtyy. Monikaan ei halua tulla määritellyksi noin polarisoidussa asetelmassa.”

Faktan ja fiktion voimalla

Kaiken työn ja toiminnan osana sekä ohessa Jaana Airaksinen on kirjoittanut useita kirjoja. Hän on esimerkiksi ruotinut maailmankauppaa käsitteleviä kysymyksiä Maailmankauppaa kaikille -tietokirjassa (Like, 2003) ja ympäristönsuojelua Kohti kestävää maailmaa -teoksessa (Maan ystävät, 2002).

Vuonna 2015 Airaksinen sai Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän tietokirjallisuuden edistämispalkinnon. Palkinto annetaan henkilölle, joka on edistänyt ansiokkaasti tietokirjallisuuden ja tietokirjailijoiden asemaa.

”Tietokirjoista jäi niin paljon erilaisia aihioita ja materiaalia yli, että ryhdyin kirjoittamaan myös fiktiota ja dekkareita, joissa on yhteiskunnallinen näkökulma.”

Airaksisen dekkareissa rikostoimittaja Eva Raulo ratkoo rikoksia, mutta kirjoissa tuodaan esille myös monenlaisia nyky-yhteiskunnan ilmiöitä ja ongelmia. ”Rikosromani osoittautuu hänen käsissään jälleen kerran hyväksi kriittisen ajankuvan välineeksi”, totesi kriitikko Keijo Kettunen Helsingin Sanomissa Kätköissä paratiisin -kirjasta (Like, 2004).

Airaksisen mukaan kaunokirjallisuuteen on nivoutunut isoja yhteiskunnallisia aiheita ja tasoja viime vuosina.

”Kirjailijat käyttävät aiempaa enemmän julkista tilaa nostaakseen esille yhteiskunnallisia asioita ja ottaakseen kantaa. Esimerkiksi Nina Honkanen, Laura Lindstedt ja Laura Gustafsson. 1970-luvun dogmaattisuuden taakka on jo karistettu harteilta. Uusi sukupolvi ei niin arkaile, ja hyvä niin.”

Kirjallisuudella on tärkeä tehtävä ymmärryksen lisäämisessä ja monimutkaisten asioiden hahmottamisessa.

”Samalla kun kaunokirjallisuuteen on tullut vahva yhteiskunnallinen taso, tietokirjoissa on tapahtunut voimakas tarinallistuminen. Tiukka asia ja viihdyttävyys voivat kulkea yhdessä.”

”Pitkässä tekstissä pystyy pureutumaan syvällisemmin asioihin kuin lyhyessä viestissä tai edes lehtijutussa. Samalla kun kaunokirjallisuuteen on tullut vahva yhteiskunnallinen taso, tietokirjoissa on tapahtunut voimakas tarinallistuminen. Tiukka asia ja viihdyttävyys voivat kulkea yhdessä.”

Monella kirjalla on ollut Airaksiselle tärkeä merkitys eri vaiheissa elämää.

”Lapsuudessa Tove Janssonin Muumi-kirjat tekivät suuren vaikutuksen. Jotenkin tajusin niitä lukiessani, että kaikki nämä kirjat, joita luen, ovat jonkun kirjoittamia. Niinkin voi elää, että kirjoittaa kirjoja. Se oli minulle valtava oivallus.”

Rooli maailmassa

”Olen ilman muuta edelleen aktivisti. Tosi vahvastikin.”

Vaikka järjestötoiminta on vuosien varrella vaihtunut toimitusjohtajan tehtäviin, Airaksinen kokee, että lopulta vain yhteiskunnallisen vaikuttamisen muoto on muuttunut.

”Tiedon tuotanto ja sanan käyttö ovat tietenkin vallan ja voiman käyttöä. Siinä mielessä sillä, mitä teemme Innossa, on suurikin vaikutus. Meillä ei kuitenkaan ole yhtä agendaa, vaan tuotamme mahdollisimman moniäänistä materiaalia yhteiskunnalliseen keskusteluun.”

Airaksinen seuraa aktiivisesti ja laajasti nykyisiä kansalaisliikkeitä. Hän näkee, että nyt on nousemassa hyvin samantyyppinen kansainvälinen kansalaisliike ilmastokysymyksissä kuin globalisaatiokriittinen liike oli 1990-luvulla.

”Globalisaatioliikkeiden jälkeen aktivismi tavallaan atomisoitui. Tuli talonvaltausta ja kadunvaltausta, joiden takana oli spontaaneja ja pieniä porukoita. Sitten tulivat suuret sodanvastaiset mielenosoitukset Irakin sotaa vastaan. Ne keräsivät ajoittain isoja massoja ympäri maailman.”

Samanaikaisesti alkoi rakentua kansainvälinen eläinoikeusliike, jota Airaksinen on myös seurannut mielenkiinnolla. Hänen mielestään on ihailtavaa, miten eläinaktivistit ovat käyttäneet luovasti uusia vaikutusmuotoja ja muuttaneet kuluttajien käyttäytymistä.

”Turkistarhaiskuja lukuun ottamatta sitä ei ole kuitenkaan paljoa huomioitu julkisuudessa. Ennen kuin nyt. Johtuiko hiljaisuus siitä, että se oli pitkälti tyttöjen pyörittämä liike?”

Viime aikoina ilmastonmuutos on saanut etenkin nuoret liikkeelle. Yhteinen huoli yhdistää.

”Jonkinlainen historiallinen murroskausi on menossa. Samalla elämme toiveikasta aikaa.”

”Jonkinlainen historiallinen murroskausi on menossa. Samalla elämme toiveikasta aikaa.”

Airaksisen mielestä on hienoa seurata, miten nykyisin keksitään yhä erilaisempia tapoja vaikuttaa ja konkreettisesti toimia vaikkapa juuri ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kun tiedonsaanti on entistä helpompaa ja nopeampaa, jokainen voi löytää malleja oman ajattelunsa ja toimintansa tueksi ja inspiraatioksi.

”Miten elää hauskaa elämää kuluttamalla mahdollisimman vähän? Millaisia bisnesmahdollisuuksia ympäristöongelmien ratkaiseminen poikii? Syntyy uudenlaista toimintaa ja toimeentuloa.”

Yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen kasvaa kiinni, Airaksinen muistuttaa. Lapsuudella on siten suuri merkitys. Hän kuvailee tulevansa itse isosta, tavallisesta maanviljelijäsuvusta, jonka jäsenet olivat yhteiskunnallisesti toimeliaita. Yhteiskunnan asiat koettiin tärkeiksi ja muustakin maailmasta oltiin kiinnostuneita.

”Meitä serkuksia oli hirveän paljon. Vietimme aikaa ison tuvan reunamilla kuunnellen aikuisten keskustelua politiikasta. Se oli välillä hyvin erimielistäkin. Nukahtelimme sitten siihen puheensorinaan.”

Airaksisen mielestä on tärkeää, että kotona puhutaan politiikkaa, jotta tapa siirtyy lapsiin, sukupolvelta toiselle. Kyse ei ole oikeaoppineisuuden istuttamisesta, vaan siitä että jokainen olisi kiinnostunut ympäröivästä maailmasta.

”Meillä kaikilla on rooli maailmassa. Sillä on merkitystä, miten ajattelemme ja toimimme.”

TEKSTI SUSAN VILLA

KUVAT EEVA ANUNDI

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.


Jaana Airaksinen

Ikä: 57

Koulutus: Kauppatieteiden maisteri Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1989

Työ: Kustantaja, toimitusjohtaja, Into Kustannus

Perhe: Puoliso kirjailija Risto Isomäki, lapset Kukka, 29, ja Vilma, 27

Harrastukset: Kirjoittaminen, lukeminen, meri – veneily saaristossa, valaiden tarkkailu etenkin Pohjois-Atlantilla, luontoretkeily