Kestävän kehityksen tavoitteet siirrettävä käytäntöön

Agenda 2030 eli YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ovat vielä kaukana toteutumisestaan. Tuore tutkijaraportti haluaa ne osaksi kaikkea yhteiskunnallista suunnittelua.

YK haluaa vauhdittaa kestävää kehitystä. 15 itsenäisen tutkijan ryhmä on selvittänyt, miten tuloksia saavutettaisiin nykyistä tehokkaammin.

Tuoreessa raportissaan tutkijat toteavat, että tähänastinen lähestymistapa on ollut riittämätön. Maailman maat ovat voineet edistää kutakin lähes kahtasataa tavoitetta yksitellen. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa johtaa synergiaetujen menettämiseen tai jopa kielteiseen kehitykseen.

Raportti lähestyy tavoitteita kokonaisvaltaisesti. Lähtökohta on, että Agenda 2030 -tavoitteiden taustalla on yhteiskunnallisia järjestelmiä, joita ei voi suoraan johtaa yksittäisistä kestävän kehityksen tavoitteista tai tavoiteryhmistä.

”Tarkoitus on pohtia kestävää kehitystä arkisten asioiden, kuten ruoan, energian ja koulutuksen, kautta”, selittää tutkijaryhmään kuulunut Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja Eeva Furman.

Kuusi kokonaisuutta

Tutkijaryhmä esittelee raportissaan kuusi lähestymistapaa (entry points), joilla kestävän kehityksen tavoitteet voidaan toteuttaa. Ajatus on, että muutos tapahtuu kokonaisia järjestelmiä murtamalla.

Ensiksi, raportti peräänkuuluttaa ihmisen hyvinvointia, köyhyyden poistamista ja mahdollisuuksien lisäämistä. Tutkijoiden mukaan hyvinvoinnin ongelmat liittyvät eriarvoisuuteen. Suunnanmuutos onnistuu panostamalla etenkin maailman lasten terveyteen ja tasa-arvoon.

Kestävässä taloudessa kotityö nähdään hyvinvointia tuottavana työnä.

Toiseksi, raportin mukaan kestävä ja oikeudenmukainen talous saavutetaan muuttamalla globaaleita talousrakenteita siten, että talouden pelisäännöt eivät lisää eriarvoisuutta tai heikennä ympäristöä. Kestävässä taloudessa esimerkiksi kotityö nähdään hyvinvointia tuottavana työnä. Ilmastoystävällinen talous nojaa kiertotalouteen.

Kolmanneksi, raportti korostaa kestävää ruoantuotantojärjestelmää ja terveellistä ruokavaliota. Se edellyttää tuotantoketjuja, jotka tukevat kasvispainotteista ruokavaliota. Valtioiden pitää myös ohjata kulutusta verotuksella siten, että lihan, kalan ja sokerin kulutus vähenee ja kasvisten käyttö lisääntyy.

Neljänneksi, tutkijat muistuttavat, että suuri määrä ihmisiä on yhä ilman sähköä. Energiaa tarvitaan, mutta sen tuotanto ei saa lisätä ilmastopäästöjä eikä ilmansaasteita. Teknologia tämän toteuttamiseksi on jo olemassa, mutta sen toimittaminen kaikkialle maailmaan on suuri haaste.

Viidenneksi, tutkijat painottavat kestävää kaupunkikehitystä. Ympäristöystävällistä teknologiaa hyödyntävät kaupungit kehittyvät hallitusti, ja niiden asukkaat voivat osallistua uusien kestävien ratkaisujen kehittämiseen. Kaupungeissa ja niitä ympäröivillä kaupunkimaisilla alueilla on huolehdittava siitä, että köyhyys ja epätasa-arvo vähenevät.

Luonnon monimuotoisuus, ilmakehä ja vesialueet ovat ihmiselle elinehto.

Lopuksi raportti tarttuu globaalin ympäristön suojeluun. Luonnon monimuotoisuus, ilmakehä ja vesialueet ovat ihmiselle elinehto, ja näiden kansainvälinen hallinta on entistä tärkeämpää. Ympäristön arvoa ei tule mitata vain rahassa, tutkijat korostavat.

Suositukset hallitusohjelmiin

Raportin lähestymistavat kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Ensimmäinen niistä toteutuu vain, jos viisi muutakin toteutuvat. Ja viimeinen vain, jos viisi ensimmäistä toteutuvat, Eeva Furman sanoo.

Muutos tapahtuu, jos ihmiskunta edistyy kaikissa raportin mainitsemissa lähestymistavoissa. Tätä on yritettävä samanaikaisesti neljällä eri tasolla, joita ovat hallinto, talous ja rahoitus, yksityinen ja kollektiivinen toiminta sekä tiede ja teknologia.

Ajatus on liittää kestävän kehityksen tavoitteet ihmisten arkeen. Käytännön työ voi alkaa, kun sekä Agenda 2030 että tutkijaraportin suositukset sisällytetään yhteiskunnalliseen suunnitteluun.

”Kaiken ydin on se, että organisaatioiden, hallitusten ja julkisen sektorin suunnittelu ja budjetointi rakentuvat Agenda 2030:n varaan.”

”Kaiken ydin on se, että organisaatioiden, hallitusten ja julkisen sektorin suunnittelu ja budjetointi rakentuvat Agenda 2030:n varaan”, Furman sanoo.

Näin on jossain määrin jo tapahtunut, kun eri maiden hallitukset ovat laatineet YK:lle vapaaehtoisia Agenda 2030:n seurantaraporttejaan. Viime vuoteen mennessä YK oli vastaanottanut 110 maaraporttia, joista 35:ssä mainittiin Agenda 2030:n kytkeminen osaksi kansallista budjetointia tai ainakin suunnitelma sen kytkemiseksi.

Suomessa edellinen hallitus yhdisti julkisen hallinnon budjetin Agenda 2030:n teemoihin, ja malli on omaksuttu myös joihinkin muihin maihin.

Mutta riittääkö se, että hallitukset terävöittävät budjetointimallejaan?

”Maat ja hallitukset eivät pysty yksin tekemään mitään sille, että ylikansalliset kulutuksen ja tuotannon virrat ovat kestämättömiä. Myös yksityissektori ja rahoittajat on saatava mukaan”, Furman sanoo ja jatkaa havainneensa selkeitä merkkejä siitä, että yritysmaailma on jo alkanut nähdä kestävän kehityksen bisnesmahdollisuutena.

Tutkijoiden vahva suositus kuitenkin on, että kestävän kehityksen tavoitteet sisällytetään maiden ja hallitusten politiikkoihin kirjaamalla ne budjetteihin ja strategioihin.

TEKSTI JUKKA ARONEN

KUVA LIISA TAKALA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.