Olen aina halunnut tehdä töitä kehityskysymysten parissa tai ainakin oppia ymmärtämään niitä, sanoo kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin pitkäaikainen toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi.
”Omia motiiveja on vähän vaikea eritellä, mutta luulen, että sillä oli oma vaikutuksensa, että kuulin lapsena paljon tarinoita eräästä kehitysmaasta, nimittäin Suomesta.”
Mittavan uran kehityskysymysten parissa tehnyt Jaakko Kangasniemi arvelee, että sai alkusysäyksen kohti valitsemaansa työpolkua jo jalasjärveläisessä lapsuudenkodissaan Etelä-Pohjanmaalla.
”Mummuni asui aika ajoin luonamme, ja hän kertoi usein elämästään rutiköyhänä leskiäitinä 1900-luvun puolivälin Suomessa. Kuulin samoja kertomuksia aina uudestaan ja uudestaan.”
Isoäidin selviytymiselle oli Kangasniemen mukaan ratkaisevaa se, että hän sai pankista pienlainan, jonka avulla pystyi ostamaan ompelukoneen. Lisäksi hän hankki sen verran koulutusta, että pääsi kiinni ompelijan ammatin syrjään. Sähkövalo puolestaan antoi mahdollisuuden työskennellä pidempään pirtin hämärässäkin.
Lisäksi mummun pieni kanala tuotti munia, joita hän vaihtoi lähikaupassa muihin elintarvikkeisiin.
”Pienlainat, koulutus, sähkö ja pienkasvattajien kanat. Kaikki samat elementit ovat edelleen keskeisiä siinä työssä, jota Finnfund tekee nykyisissä kehitysmaissa.”
”Pienlainat, koulutus, sähkö ja pienkasvattajien kanat. Kaikki samat elementit ovat edelleen keskeisiä siinä työssä, jota Finnfund tekee nykyisissä kehitysmaissa”, Kangasniemi kiteyttää.
Kangasniemi on luotsannut kehitysrahoittaja Finnfundia vuodesta 2002 lähtien. Valtion pääosin omistama Finnfund tarjoaa kehitysmaissa toimiville yrityksille pitkäaikaisia sijoituslainoja ja pääomitusta.
”Kehitysmaissa pankit eivät useinkaan palvele sellaisia pienyrittäjiä kuin meidän mummu. Tämän vuoksi rahoitamme myös organisaatioita, jotka myöntävät pienlainoja.”
Ketsuppipullon viesti
Jaakko Kangasniemi opiskeli taloustieteitä sekä Helsingin yliopistossa että Helsingin Kauppakorkeakoulussa, joissa kummassakin opinnot liittyivät tiiviisti kehityskysymyksiin.
”Taustalla oli vakaa ajatus siitä, että opinnot ovat reitti kehityskysymyksiä käsitteleviin työtehtäviin tai toisaalta mahdollisuuteen ymmärtää kehityskysymyksiä.”
Valmistumisen jälkeen vuonna 1990 Kangasniemi lähti tekemään jatko-opintoja Yhdysvaltoihin Michiganin yliopistoon, jossa oli vahva painotus maaseudun kehityskysymyksiin ja jossa työskenteli alan ”tärkeimpiä guruja”.
Yliopistolla oli yhteistyöhankkeita Yhdysvaltojen kehitysyhteistyöviraston USAIDin kanssa Afrikassa, ja Kangasniemi hakeutui sitä kautta asiantuntijatehtäviin Ruandaan. Vuosina 1993–1994 hän koulutti paikallisia Ruandan maatalousministeriön tilasto-osastolla ja teki samalla väitöskirjatutkimustaan.
”Ruanda oli yksi maailman köyhimmistä maista, hyvin hauras, ja se kärsi jäätyneestä konfliktista. Maatalousvaltainen maa oli täysin riippuvainen kehitysavusta.”
Talouden tilannetta kuvasi hyvin se, että ruandalaisen ketsuppipullon kyljessä ei komeillut sen valmistaneen yrityksen nimi vaan kehitysprojektin logo.
”Kun hämmästelin tuota kummallisuutta, ystäväni sanoi, että logo on merkki siitä, että kyseisen ketsupin valmistus loppuu pian.”
Projekteihin perustuva kehitysyhteistyö oli lyhytjänteistä ja avustusperustaista. Maassa oli huutava pula toimivasta ja tuottavasta yritystoiminnasta.
”Ruandassa näin myös sen, että kun ihmiset ovat äärimmäisen köyhiä ja heillä on niin sanotusti vain kahleensa, väkivalta on hyvin lähellä.”
”Ruandassa näin myös sen, että kun ihmiset ovat äärimmäisen köyhiä ja heillä on niin sanotusti vain kahleensa, väkivalta on hyvin lähellä.”
Äärimmäinen väkivalta tulikin surullisen liki. Ruandan kansanmurha puhkesi huhtikuussa vuonna 1994, ja Kangasniemi evakuoitiin nopeasti maasta muiden ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa.
Ruokaturva sydäntä lähellä
Jaakko Kangasniemen lapsuuden kotiseutu, Pohjanmaan portiksikin kutsuttu Jalasjärvi, on vahvaa maatalousaluetta. Kangasniemen perheessä isä työskenteli opettajana ja äiti terveydenhoitajana, mutta ympärillä eli paljon maatalousyrittäjiä.
Ruoantuotantoon liittyvät kysymykset olivat Kangasniemen työn ytimessä erityisesti hänen työskennellessään tutkijana Michiganin valtionyliopistossa 1990-luvun lopulla, mutta ne ovat seuranneet häntä tiiviisti eri tehtävissä – niin Maailmanpankin ekonomistina, ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston taloudellisena neuvonantajana kuin nyt toimitusjohtajana Finnfundissa.
”Olen tällainen uraltani suistunut ruokaturvan tutkija. Ruokaturvakysymykset ovat edelleen lähellä sydäntäni”, Kangasniemi kuvailee.
Kangasniemen asiantuntemus ja syvä kiinnostus aiheeseen nousevat pintaan, kun hän kertoo Finnfundin ruokaturvaan liittyvästä hankkeesta Etiopiassa.
Ruokaturva on jatkuva haaste Afrikassa, jossa valtaosa ihmisistä elää edelleen pienviljelystä ja kotieläimistä. Etiopian maaseudulla yksi keskeisistä ongelmista on tarpeeksi ravinteikkaan ruoan saatavuus.
”Kananmunat ovat Etiopiassa tärkeä ravinnon lähde. Etiopialaisella pientilalla on yleensä noin viisi kanaa, mutta ne kantavat usein tauteja ja munivat vain munan tai pari päivässä. Tuottavuus on siis hyvin heikkoa.”
Finnfund on rahoittanut vuodesta 2016 EthioChicken-nimistä yritystä, joka tuottaa eläinlääkärien valvonnassa terveitä kananpoikia myytäväksi kasvattajille ja lopulta pientiloihin. Hyvinvoivat kanat munivat enemmän munia, mikä kohentaa etiopialaisten ruokavaliota ja toimeentuloa.
Yksi Kangasniemen uran parhaimmista hetkistä oli, kun hän kävi Etiopiassa tutustumassa EthioChickenin toimintaan ja näki, miten kanaloiden tuottavuuteen pystyttiin vaikuttamaan pienilläkin korjausliikkeillä.
”Kävin eläinlääkärin mukana yhdellä pientilalla, ja hän pystyi heti antamaan yrittäjälle kolme neljä parannuskeinoa. Sitä oli ilo seurata.”
Vahvempaa vastuullisuutta
Finnfundin toiminta on herättänyt kiivastakin kritiikkiä vuosien aikana.
Vuonna 2015 ilmaa sähköisti kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen tuen leikkaaminen, kun samalla Finnfundin rahoitusosuutta puolestaan kasvatettiin merkittävästi.
”Vastakkainasettelu meidän ja järjestöjen välillä oli turha. Saamamme rahoitus oli lähinnä lainaa, eikä se ollut järjestöiltä pois. Meillähän on lopulta paljon yhteisiä intressejä järjestöjen kanssa”, Jaakko Kangasniemi arvioi tilannetta nyt.
Hän painottaa, että järjestöt tekevät yhä enemmän yhteistyötä yritysten kanssa. Yrityspuolella taas on ymmärretty, että järjestöillä on paljon hyvää paikallistuntemusta kehitysmaista.
”Vastakkainasettelu järjestöjen kanssa on hälvennyt, kun ymmärrys toisten toiminnasta on kasvanut ja yhteistyö lisääntynyt.”
”Kaikkiaan kehitystyössä tarvitaan erilaisia toimijoita ja monenlaista osaamista. Vastakkainasettelu järjestöjen kanssa on hälvennyt, kun ymmärrys toisten toiminnasta on kasvanut ja yhteistyö lisääntynyt.”
Vuosien varrella Finnfundilta on vaadittu tiukempaa sitoutumista ympäristökysymysten ja ihmisoikeuksien huomioimiseen. Kangasniemen mukaan vastuullisuutta onkin vahvistettu yhtiön toiminnassa monin tavoin: on palkattu lisää asiantuntijoita ja lisätty yhteistyötä sidosryhmien kanssa.
Kehityksen vuoristorata
Finnfundin rahoituksesta suurin osa suuntautuu Afrikan maihin valtion omistajaohjauksen ja Suomen kehityspoliittisen linjauksen mukaisesti.
”1990-luvun alussa opiskellessani Yhdysvalloissa opiskelukaverini toistelivat, että Afrikan tilanne vain pahenee. Silloin pessimismi oli hyvinkin perusteltua. Afrikkaa ravisteli velkakriisi, ja AIDSin leviäminen näytti tekevän tyhjäksi kaikki kehitystyön tulokset”, Jaakko Kangasniemi kertoo.
1990-luvun puolivälin jälkeen suunta kuitenkin muuttui, ja sen jälkeen on otettu useita askeleita kohti parempaa.
Esimerkkinä myönteisestä kehityksestä Kangasniemi nostaa esille Ruandan, jota hän seuraa edelleen tiiviisti. Kansanmurhan traumoista toipuvan maan talous on kehittynyt kovalla tahdilla, ja tilastoista se löytyy maailman nopeimmin kasvavien talouksien joukosta. Lisäksi lapsikuolleisuus on romahtanut ja elinajanodote on noussut kohisten.
Katkeaako hyvä kehityssuunta niin Ruandassa kuin koko Afrikassakin nyt koronakriisiin?
”Afrikassa kansanterveys oli monin paikoin kohenemassa, mutta kun kaikki resurssit keskitetään koronaan, esimerkiksi rokotusohjelmia on keskeytynyt. Se on huolestuttavaa.”
”En näe syytä afropessimismiin, mutta ilmassa on taas paljon huolta ja pelkoakin. Kansanterveys oli monin paikoin kohenemassa, mutta kun kaikki resurssit keskitetään koronaan, esimerkiksi rokotusohjelmia on keskeytynyt. Se on huolestuttavaa.”
Kun Suomen kaltaisissa vauraissa demokratioissa julkinen sektori alkoi nopeasti tukea yrityksiä koronakurimuksessa, Afrikan hauraissa valtioissa suunta on ollut päinvastainen.
”Joissain tapauksissa valtiovalta päätti sulkea yritysten tuotannon, mutta määräsi samalla, ettei ketään saa irtisanoa. Yhtälö on yrityksille mahdoton.”
Kun valtiolta ei heru tukea, ulkomaiset sijoitusvirrat ovat tyrehtyneet ja myös yksityisten ihmisten rahalähetykset ulkomailta ovat vähentyneet merkittävästi, voi tilannetta kutsua Kangasniemen sanoin dramaattiseksi.
Katse lähelle
Koronatilanteen vaikutuksista huolimatta Finnfund on pystynyt tekemään edelleen rahoituspäätöksiä, Jaakko Kangasniemi kertoo.
”En kuitenkaan halua lainkaan vähätellä tilannetta. Totta kai työ on nyt hankalampaa. Ennen viikon hankevalmistelumatkalta saatiin kerättyä suuri määrä tietoa, mutta nyt tieto hankitaan etänä, ja se vie paljon enemmän aikaa.”
Kangasniemen puheessa punoutuvat tiukasti toisiinsa vaikeuksien tunnustaminen ja takaiskuista huolimatta parempaan tulevaisuuteen nojaava optimismi.
Toiveikkuutta pitää yllä lisääntynyt kiinnostus vastuullista sijoittamista ja vaikuttavuussijoittamista kohtaan. Finnfund aloitti keväällä yhteistyön OP-ryhmän kanssa, joka perusti Suomen ensimmäisen kehittyville markkinoille sijoittavan vaikuttavuusrahaston. Uusi rahasto sijoittaa Finnfundin hankkeisiin ja luo uusia rahoitusmahdollisuuksia kehitysmaiden yrityksille.
Kangasniemi muistuttaa, että kehityskysymyksiä arvioitaessa on tärkeää vaihtaa välillä näkökulmaa.
”Jos tilannetta tarkastelee vain kaukaa ja laajasti, kehitys ei näytä nyt kovin hyvältä. Jos malttaa katsoa tarpeeksi lähelle ja pitkällä perspektiivillä, näkee paljon myönteisiä tapahtumia.”
TEKSTI SUSAN VILLA / KUVAT EEVA ANUNDI
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
