Maaliskuun alussa tätä kirjoittaessa valtaosa israelilaisista on saanut ainakin ensimmäisen annoksen koronavirusrokotetta. Samaan aikaan yli sadassa maassa ei ole rokotettu lainkaan.
Israel ei ole ainoa rokoterohmuaja. Rikkaat maat ovat yleisesti ottaen haalineet niitä itselleen: vauraimmissa maissa asuu noin kuudesosa maailman väestöstä, mutta ne ovat varanneet yli puolet tulevista koronarokoteannoksista. Tästä seuraa ongelmia myös rikkaille maille itselleen, sillä jos tauti jyllää jossain ja muuntuu, eivät annetut rokotteetkaan välttämättä tepsi uusiin tautimuunnoksiin.
Maailman terveysjärjestö WHO on yhdessä kansainvälisten rokotejärjestöjen GAVIn ja CEPIn kanssa pyrkinyt paikkaamaan rokote-eriarvoisuutta COVAX-ohjelmalla, joka toimittaa koronavirusrokotteita kehitysmaihin. Rokotetoimitukset ovat kuitenkin alkaneet ennakoitua myöhemmin, ne ovat olleet odotettua pienempiä, eikä COVAXin tavoitteenakaan ole päästä kuin 20 prosentin rokotekattavuuteen kehitysmaissa. Ohjelma on tärkeä, mutta emme voi laskea kehitysmaiden koronarokotuksia pelkästään sen varaan.
Keskustelu koronarokotteiden patenttisuojista jatkuu Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa. Toistaiseksi asetelma on ollut karkeasti se, että köyhät maat vaativat patenttien jäädytystä, vauraat maat vastustavat.
INTIAN JA Etelä-Afrikan vetämä maaryhmä on esittänyt, että saatavuusongelmaa tulisi lievittää koronarokotepatenttien väliaikaisella jäädyttämisellä. Sen olisi tarkoitus lisätä tuotantokapasiteettia ja laskea hintoja, jolloin kehitysmailla olisi varaa ostaa rokotteita. HIV-lääkkeiden immateriaalioikeuksia on aiemmin vapautettu samoista syistä. Keskustelu koronarokotteiden patenttisuojista jatkuu Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa tämän lehden ollessa painossa, mutta toistaiseksi asetelma on ollut karkeasti se, että köyhät maat vaativat patenttien jäädytystä, vauraat maat vastustavat.
Jotkut asiantuntijat pelkäävät patenttisuojien jäädyttämisen vaikutuksia tuotekehitykseen. Toiset pitävät sitä liian hitaana keinona. Kolmannet – mukaan lukien WHO:n pääjohtaja – korostavat, että patenttisuojat ovat kaikesta huolimatta ongelma, johon pitäisi puuttua. Siitä asiantuntijat tuntuisivat olevan yhtä mieltä, että niin kauan kuin rokotekattavuus ei ole globaalisti riittävällä tasolla, olemme pulassa: virusmuunnokset leviävät ja seuraa lisää ihmishenkien menetyksiä ympäri maailman.
EIKÄ SIINÄ kaikki, koronarokotteiden eriarvoinen jakautuminen maksaa myös rahaa.
Yhdysvaltalaisen National Bureau of Economic Research -tutkimuslaitoksen hankkeessa arvioitiin rokote-eriarvoisuuden vaikutusta kansainväliseen kauppaan ja toimitusketjuihin. Tutkijat laskivat, mitkä olisivat taloudelliset seuraukset, jos vauraat maat onnistuisivat rokottamaan koko väestönsä koronavirusta vastaan neljässä kuukaudessa, mutta köyhät maat olisivat rokottaneet puolet väestöstään vuoden 2022 alussa. Laskelmassa käytetty aikataulu näyttää jo nyt ylioptimistiselta, mutta tässäkin mallissa taloudelliset tappiot vastaisivat noin 25 kertaa koko maailman yhteenlaskettua kehitysapua.
Nämä ovat tietysti karkeita arvioita. Suuruusluokkaa mielenkiintoisempi seikka tutkimuksessa olikin, että alihankintaketjujen sakkaamisen ja vähäisemmän ulkomaisen kysynnän seurauksena noin puolet (49 prosenttia) tappioista lankeaisi vauraille maille. Tämä siis siitä huolimatta, että ne olisivat rokottaneet koko väestönsä ja saaneet epidemian kuriin omien rajojensa sisällä. Kaikkein eniten kärsisivät voimakkaasti ulkomaankauppaan tukeutuvat maat. Siis sellaiset pienet, avoimet taloudet kuten vaikkapa Suomi.
TEKSTI KUUTTI KOSKI KUVA LIISA TAKALA
