Palkittu valokuvaaja ja poliittinen aktivisti haluaa elää Keniassa, jossa köyhilläkin on ihmisarvo.
Pieni poika juoksi lätäkköön ja sotkeentui polviaan myöten punertavaan mutaan. Rapa roiskui, mutta hän vain jatkoi hyppelehtimistään pitkin Eastlandsin slummin katuja Kenian pääkaupungissa Nairobissa.
”Patrick Njiru tulee! Juha Kankkunen voittaaaaa!” poika huusi.
Nyt 37-vuotiaana Boniface Mwangi nauraa muistolleen.
Vuosi oli 1993, ja Kankkunen oli voittanut Safari-rallin kolmannen kerran. Mwangilla oli ikää kymmenen vuotta.
”Rakastin ralliautoja ja Juha Kankkusta. Kenialainen Patrick Njiru ei koskaan voittanut, mutta Kankkunen oli paras ja voitti. Hän oli lapsuuteni sankari.”
Boniface Mwangi on yksi Kenian äänekkäimmistä valtajärjestelmän ja korruption kriitikoista. Pikaviestipalvelu Twitterissä hänellä on yli 1,6 miljoonaa seuraajaa.
Paria vuotta myöhemmin Mwangin lapsuus päättyi tylysti. Hän oli karannut kotoaan, ja poliisi otti hänet kadulla kiinni. Häntä syytettiin irtolaisuudesta. Rangaistuksena oli sijoitus laitokseen, jossa hoidettiin rikoksesta tuomittuja nuoria poikia.
Mwangin mielestä hänet pidätettiin, koska hän oli köyhä. Jälkeenpäin hän oivalsi, että juuri tämä kokemus sai hänet vastustamaan poliisia ja Kenian poliittista eliittiä. Hän oppi, mitä köyhyydestä seuraa tavalliselle ihmiselle.
Tänään Mwangi on yksi Kenian äänekkäimmistä valtajärjestelmän ja korruption kriitikoista. Pikaviestipalvelu Twitterissä hänellä on yli 1,6 miljoonaa seuraajaa.
Köyhä on laiton
Boniface Mwangi syntyi vuonna 1983 Tavetassa lähellä Tansanian rajaa. Kotona oli pulaa ruoasta ja rahasta. Mwangi auttoi äitiään myymään kirjoja kadulla. Koulua hän ehti käydä vain satunnaisesti.
Isänsä Mwangi tapasi ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, jolloin hän jo asui poikakodissa. Siellä häntä kutsuttiin Softieksi eli Pehmoksi, koska hän ei aiheuttanut muille ongelmia.
Silti hänet erotettiin laitoksesta 15-vuotiaana juurikin huonon käytöksen takia.
”En voinut olla hiljaa, jos näin jotain mielestäni epäreilua.”
Mwangin lapsuutta leimasi presidentti Daniel Arap Moin itsevaltainen hallintojärjestelmä. Hän sanoo, että tuolloin oli ikään kuin laitonta olla köyhä: työtöntä kohdeltiin rikollisena ja työtä tekevien tuli lahjoa poliisia. Laittomuudesta seurasi pahoinpitely ja jopa kuolema.
”Nykyisin tilanne on hieman kohentunut, mutta köyhyys on Keniassa yhä rikollista: olet rikollinen, kunnes sinut todetaan rikkaaksi.”
Mwangi viittaa poliisiväkivaltaan: hänen entisillä kotikulmillaan poliisi ampuu vieläkin pikkurikollisia sen sijaan, että heidät tuomittaisiin oikeudessa.
Hänestä Nairobia ei ole ylipäätään rakennettu tavallisille kenialaisille vaan maan eliitille. Kaupungissa köyhät, keskiluokkaiset ja rikkaat asuvat omilla tarkasti rajatuilla alueillaan, ja köyhät käyvät rikkaiden asuinalueilla vain työssä tai varkaissa.
Väkivallan vaalit
Kun äiti kuoli, Boniface Mwangin elämä muuttui jälleen kerran. 17-vuotias Mwangi aloitti raamattukoulussa Nairobissa ja suunnitteli pastorin uraa. Lopulta hän päätyi yksityiseen journalismikouluun. Opintonsa hän rahoitti myymällä taas kirjoja kadulla ja myöhemmin valokuvaamalla.
Mwangin ensimmäinen työpaikka oli kenialaisen The Standard -sanomalehden uutiskuvaajana. Yksi työtehtävistä oli seurata vuoden 2007 lopussa järjestettyjä vaaleja.
”Vain köyhät ihmiset kokivat väkivaltaa. Vain heitä raiskattiin ja murhattiin. Hyödyn korjasivat poliitikot.”
Presidenttikisassa vastakkain olivat kikuju Mwai Kibaki ja luo Raila Odinga. Kikujut ovat Kenian suurin heimo, joka muiden heimojen mielestä on hallinnut Keniaa turhan pitkään.
Molempia osapuolia syytettiin vaalivilpistä, mutta lopulta Kibaki julistautui voittajaksi 200 000 äänen turvin. Odinga ei hyväksynyt tulosta ja kehotti kannattajansa kadulle. Seuraavien kahden kuukauden aikana väkivaltaisuuksissa kuoli arviolta 1 500 ihmistä ja puoli miljoonaa joutui jättämään kotinsa.
Mwangi järkyttyi syvästi väkivallasta. Hänestä se kuvasti sitä, miten vähän poliitikot arvostivat köyhien ihmisten elämää.
”Vain köyhät ihmiset kokivat väkivaltaa. Vain heitä raiskattiin ja murhattiin. Hyödyn korjasivat poliitikot.”
Sinänsä vaalien jälkeinen väkivalta ei ollut yllätys vaan paljolti perintöä brittien siirtomaa-ajalta: he olivat aikoinaan johtaneet Keniaa hajota ja hallitse -periaatteella ja suosineet tiettyjä heimoja toisten kustannuksella. Se syvensi etnisiä jakolinjoja tavalla, joka Mwangin mukaan myrkyttää yhä Kenian yhteiskuntaa.
Tärkeä hetki
Vuoden 2007 vaalien jälkeen Boniface Mwangi masentui, ja muutaman kuukauden jälkeen hän irtisanoutui työstään.
Lopulta Mwangi ryhtyi aktivistiksi. Hän kokosi valokuvistaan näyttelyn, joka lähti kiertämään Keniaa. Kuvissa oli silvottuja ja poltettuja ruumiita sekä pakolaisten hätää. Kadun kuvia -näyttelyn näki 600 000 ihmistä, joista monille se oli ensimmäinen kosketus maata järkyttäneeseen vaaliväkivaltaan.
Mwangin tavoite oli, että näyttely yhdistäisi kenialaisia ja loisi sovintoa kaiken väkivallan jälkeen.
Kuvat huomattiin myös ulkomailla, ja yhdysvaltalainen uutiskanava CNN palkitsi Mwangin kahdesti vuoden afrikkalaisena kuvajournalistina.
Aktivistin ura jatkui kesäkuussa 2009. Mwangi oli sopinut muutaman ystävänsä kanssa, että he osoittaisivat mieltään Nairobin stadionilla järjestettävässä itsenäisyyspäivän juhlassa. Ystävät jättivät tulematta, mutta Mwangi pitäytyi suunnitelmassaan ja vaati presidenttiä muistamaan ja kunnioittamaan vaaliväkivallan uhreja.
Poliisi otti Mwangin kiinni, tukki hänen suunsa, raahasi ulos stadionilta ja pahoinpiteli raa’asti.
Vuonna 2014 Mwangi totesi Ted Talk -puheessaan, että ihmisellä on elämässään kaksi tärkeää hetkeä: kun hän syntyy ja kun hän ymmärtää, miksi.
Hänelle jälkimmäinen hetki oli vuoden 2009 itsenäisyyspäivä, jolloin hän oivalsi, että hänen elämänsä tarkoitus oli taistella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja korruptiota vastaan Keniassa.
Nuoret valtaan
Aluksi Boniface Mwangin ei pitänyt osallistua politiikkaan mutta myöhemmin hän pyörsi päätöksensä. Vuonna 2017 hän perusti muiden aktivistien kanssa Ukweli-puolueen.
Ukweli on swahilia ja tarkoittaa totuutta. Puolue on ideologialtaan sosiaalidemokraattinen ja avoin kaikille etnisille ryhmille.
Jo samana vuonna Mwangi pyrki kansanedustajaksi mutta ei tullut valituksi. Kenialaisen Sam Sokon ohjaamassa dokumentissa Softie seurataan hänen kampanjointiaan Nairobissa. Omassa vaalipiirissään hän oli ainoa, joka ei houkutellut äänestäjiä rahalla.
”Elämme vaarallisia aikoja. Yhä edelleen puhutaan heimoista, ja etniset jakolinjat ovat syvät.”
Syksyllä 2022 Keniassa valitaan jälleen presidentti ja kansanedustajat. Näissä vaaleissa Ukweli pyrkii tosissaan parlamenttiin ja kerää jo kannattajia eri puolilla maata.
Vaaleihin liittyy monia epävarmuuksia. Moni pelkää väkivaltaa, jota koettiin myös edellisten vaalien jälkeen vuonna 2017.
”Elämme vaarallisia aikoja. Yhä edelleen puhutaan heimoista, ja etniset jakolinjat ovat syvät. Haluamme, että Keniaa johdetaan perustuslain eikä ihmisten mielipiteiden mukaan”, Mwangi sanoo.
Häntä huolettavat myös nuoret, jotka eivät koe, että heidän äänellään on merkitystä. Heidät pitäisi kuitenkin houkutella vaaliuurnille, jotta valta maassa vaihtuisi. Puolet kenialaisista on alle 20-vuotiaita, kun taas suurin osa poliitikoista on yli 50-vuotiaita.
”Niin kauan kuin nykyinen eliitti jatkaa vallassa, pysymme heidän orjinaan. He ovat jo vanhoja mutta pitävät meitä panttivankeinaan,” Mwangi sanoo.
Uhan alla
Boniface Mwangi on maksanut raskaasti taistostaan kenialaista valtajärjestelmää vastaan. Häntä ja hänen perhettään on uhkailtu useasti. Edellisten vaalien alla Mwangin vaimo Njeri vastaanotti tappouhkauskirjeen. Sen jälkeen hän ja perheen kolme lasta asuivat kahdeksan kuukautta paossa Yhdysvalloissa.
Njeri vastusti alun alkaenkin Mwangin poliittista uraa.
Pelko on läsnä myös tulevissa vaaleissa.
”En voi siltikään luopua toivostani, että muutos olisi mahdollinen. Olen kolmen ihanan lapsen isä. En halua, että he kasvavat kenenkään orjina. Jos nyt annamme periksi, maastamme ei ole jäljellä enää mitään, kun he kasvavat aikuisiksi”, Mwangi sanoo.
TEKSTI LISELOTT LINDSTRÖM KUVAT FREDRIK LERNERYD
Kirjoittaja on Kenian Nairobissa asuva YLEn ja Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n vakituinen avustaja.
