Suomen Ilmatieteen laitos on maailman huipulla meteorologian alan kehitysyhteistyössä.
Ilmastonmuutoksesta ja sään ääri-ilmiöistä johtuvien luonnonkatastrofien aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat kasvaneet huomattavasti 2000-luvulla. Siksi myös ilmatieteen kehitysyhteistyöhankkeisiin virtaa nyt paljon rahaa.
”Esimerkiksi Maailmanpankissa alan hankkeiden kokonaisbudjetit ovat kasvaneet vuoden 2010 jälkeen noin 220 miljoonasta eurosta 700 miljoonaan euroon”, kertoo Suomen Ilmatieteen laitoksen asiantuntijapalveluiden johtaja Harri Pietarila.
Ilmatieteen laitos on osallistunut kansainvälisiin hankkeisiin yli sadassa valtiossa, enimmäkseen kehitysmaissa. Laitoksen kehitysyhteistyöhankkeiden tähänastinen budjetti on ollut yli 100 miljoonaa euroa. Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan se on alallaan maailman toiseksi suurin kehitysyhteistyötoimija Yhdysvaltain jälkeen.
Osaamisella maailmalle
Ilmatieteen laitos on tehnyt kehitysyhteistyötä 1970-luvulta lähtien, jolloin se vei kehitysmaihin alan laitteita. 1980-luvulla laitos osallistui muutamiin suurhankkeisiin Afrikassa, ja 1990-luvulla se ryhtyi viemään SmartMet-säätietojärjestelmäänsä maailmalle.
Nykymuotoinen toiminta alkoi vuonna 2002 Petteri Taalaksen pääjohtajakaudella. Hän kirjasi kansainvälistymisen ja kehitysyhteistyön osaksi Ilmatieteen laitoksen strategiaa. Hänen mielestään laitoksella oli osaamista, jota tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumiseen ja siihen sopeutumiseen kehitysmaissa.
IKI-hankkeissa Ilmatieteen laitos on oppinut tuntemaan kohdemaansa ja tuotteistamaan toimintaansa. Se taas on avannut laitokselle uusia rahoituskanavia ja pääsyn suuriin hankkeisiin.
Esimerkiksi Nepalissa Ilmatieteen laitoksella oli kaksi IKI-hanketta vuosina 2010–2016. Paikallistuntemus auttoi sitä voittamaan Maailmanpankin tarjouskilpailun vuonna 2013, ja se valittiin pääkonsultiksi 25 miljoonan euron hankkeeseen.
Ilmatieteen laitos on osallistunut kaikkiaan kymmeneen Maailmanpankin hankkeeseen, joista neljä on yhä käynnissä.
Jokaiseen hankkeeseen etsitään asiantuntijat omasta talosta. Vuonna 2016 noin sata laitoksen työntekijää osallistui kansainvälisiin hankkeisiin.
”Vahvuutemme on, että työntekijöillämme on aina viimeisin tieto sääpalveluista. Konsulteilla sitä välttämättä ei ole”, Pietarila sanoo.
Sääennuste säästää tuhoilta
Ilmatieteen laitos on kehittänyt yhdessä Maailmanpankin ja WMO:n kanssa sosioekonomisen analyysityökalun, jolla arvioidaan entistä parempien ja pidempien sääennusteiden hyötyä yhteiskunnille.
”Nyrkkisääntö on, että sääpalveluihin sijoitettu summa palautuu 5–20-kertaisina hyötyinä eri sektoreilla.”
”Nyrkkisääntö on, että sääpalveluihin sijoitettu summa palautuu 5–20-kertaisina hyötyinä eri sektoreilla”, Harri Pietarila sanoo.
Taloudellisia säästöjä syntyy, kun esimerkiksi infrastruktuuri säilyy, sato pelastuu tai maataloustuotanto kasvaa.
Ihmishenkien menetykselle ei ole laskettu hintaa, mutta ilmastokatastrofeissa kuolee ihmisiä entistä vähemmän muiden muassa ennakkovaroitusjärjestelmien ansiosta, Pietarila toteaa.
Myös Ilmatieteen laitoksen SmartMet-säätietojärjestelmä on auttanut kehitysmaita varautumaan sään ääri-ilmiöihin.
SmartMet kerää havaintoja ja muuta informaatiota säätutkista ja satelliiteista yhteen järjestelmään, jossa dataa voidaan helposti analysoida ja visualisoida. Valmis sääennuste lähetetään tietokantaan, josta järjestelmä tuottaa eri käyttötarkoituksiin räätälöityjä palveluita verkkoon ja matkapuhelimiin. Myös varoitukset siirtyvät automaattisesti loppukäyttäjille.
Ilmatieteen laitos ei peri SmartMetin käytöstä lisenssimaksuja. Sen sijaan se tarjoaa kehitysyhteistyöhankkeiden jälkeen kaikille käyttäjille ilmaisia päivityksiä ja etätukea Suomesta.
Tällä hetkellä järjestelmä on käytössä 28 maassa, muiden muassa Etelä-Amerikassa, Karibialla ja Tyynenmeren saarivaltioissa.
Yritysyhteistyöllä tuloksia
Ilmatieteen laitoksen kansainvälistä menestystä on vauhdittanut myös se, että maailman johtava meteorologisten havaintolaitteiden valmistaja Vaisala on suomalainen.
Suurissa kaupallisissa kehityshankkeissa tärkeimmässä asemassa ovat laiteinvestoinnit, kuten säätutkat, luotausasemat ja salamanpaikannusjärjestelmät, Harri Pietarila kertoo.
Vaisala tekee kaupallisen pääsopimuksen, kun taas Ilmatieteen laitos on Vaisalan alihankkija. Se myös varmistaa, että vastaanottajat osaavat käyttää laitteitaan.
”Vaisalalla ei ole sääennustusjärjestelmiä ja -osaamista, joita taas on Ilmatieteen laitoksella. Osaamme myös hyödyntää havaintolaitteiden dataa”, Pietarila sanoo.
Ilmatieteen laitoksen kokemukset yritysyhteistyöstä ovat myönteisiä, vaikka se kehitysvaikutusten näkökulmasta pohdituttaakin.”
”Kaupalliset hankkeet ovat intensiivisiä ja lyhyitä, vaikka varmimmin kestäviä tuloksia syntyy pidemmällä läsnäololla.”
”Liiketoiminnalla on omat sääntönsä. Kaupalliset hankkeet ovat intensiivisiä ja lyhyitä, vaikka varmimmin kestäviä tuloksia syntyy pidemmällä läsnäololla”, Pietarila sanoo.
Hän ehdottaa yksityissektorin hankkeiden rinnalle tai niiden jälkeen IKI-hankkeita, joilla turvataan toiminnan kestävyys ainakin vuosikymmeneksi.
Pietarila toivoo tukea ulkoministeriöstä, jotta Ilmatieteen laitos voisi tehdä kehitysyhteistyötä Afrikassa.
Tällä hetkellä mantereella on vain yksi hanke, ja se päättyy tänä vuonna. Sudanissa muun muassa SmartMet-järjestelmä on parantanut sääennustuksia ja -varoituksia. Ilmatieteen laitos on myös perehdyttänyt paikallisia Vaisalan säähavaintoverkon käyttöön.
Sääpalveluista on hyötyä esimerkiksi maataloudelle.
”Paikallisten meteorologien motivaatio tehdä yhteistyötä ja kehittää maataan on ollut ihailtavaa”, Pietarila toteaa.
TEKSTI SANNA JÄPPINEN
GRAFIIKKA JUHO HIILIVIRTA
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
