Neljä viidesosaa maailman vaniljasta tuotetaan Madagaskarilla Afrikassa. Riisto, lapsityö ja rikollisuus antavat sille ikävän sivumaun.
KUVAT JESPER KLEMEDSSON
TEKSTI BENGT SIGVARDSSON
Kirjoittaja on ruotsalainen vapaa toimittaja. Ruotsin kielestä suomentanut ja toimittanut Tiina Kirkas. Suomennoksessa on käytetty lähteenä Luonnontieteellisen keskusmuseon verkkopalvelua luomus.fi.
Vaniljaorkidean pölyttäminen on käsityötä. Se onnistuu vain 12 tunnin kuluessa siitä, kun kukka on avautunut. Siksi vanilja on sahramin jälkeen maailman toiseksi kallein mauste. Aikoinaan vaniljan kotiseudulla Keski-Amerikassa pölyttämisen suorittivat tehtävään erikoistuneet hyönteiset ja linnut.
Noin 80 000 viljelijää tuottaa vuosittain 3 500 tonnia vaniljaa etenkin Savan alueella Madagaskarin koillisosassa. Alueen tärkeimmän keskuksen Sambavan lähikylissä tuskin kuitenkaan huomaa, että asukkaat viljelevät sahramin jälkeen toiseksi kalleinta maustetta maailmassa. Bambutaloissa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä.
Viljelijöillä ei ole myöskään nykyteknologiaa, jolla seurata vaniljan maailmanmarkkinahintaa. Se on noussut viime vuosina huimasti: vuonna 2010 vaniljan kilohinta oli 25 euroa, viime vuonna yli 500 euroa. Tämän vuoden hinta tiedetään kesäkuussa.
Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan vaniljaviljelmien työntekijöistä joka kolmas on 12–17-vuotias lapsi. Jean Freddy on 14-vuotias ja työskentelee perheensä viljelyksillä vapaa-aikanaan.
Vaniljaorkidea on kiipijäkasvi, joka kasvaa metsässä puiden rungoilla. Jean Freddyn tehtävänä on siirtää puutikulla avonaisen kukan heteistä siitepölyä toisen kukan luotteihin ja päinvastoin. Pölytys tulee tehdä käsin 12 tunnin kuluttua kukan avautumisesta. Sato korjataan kahdeksan kuukauden kuluttua pölytyksestä.
Viljelijät pelkäävät varkaita. He syyttävät poliisia toimettomuudesta ja osallisuudesta varastetun vaniljan kauppaan. Välittäjä maksaa vaniljasta puolet maailmanmarkkinahinnasta. Eri viljelijöiden pavut sekoitetaan keskenään ennen kuin ne myydään vientiyritykselle. Se vaikeuttaa varastetun vaniljan jäljittämistä. Osa viljelijöistä torjuu varkauksia korjaamalla satonsa ennenaikaisesti, mikä heikentää vaniljan laatua. Osa tappaa varkaat.
Ambodivohitra Kobainan kylässä viljelijät ovat järjestäytyneet yhdistykseksi ja perustaneet lainarahaston 1 500 jäsenelleen. Rahalla he remontoivat talojaan ja hankkivat aurinkopaneeleita. Perusteilla on osuustoimintayritys, joka kauppaa vaniljaa ulkomaiselle reilun kaupan yritykselle. Viljelijä Rajao Jean Edwigienin mielestä hallituksen pitäisi säädellä vaniljan hintaa. Vaniljakauppa vapautettiin vuonna 1997.
Sadonkorjuun jälkeen vaniljan vihreät kotahedelmät saavat käydä muutaman päivän. Käymisprosessissa ne muuttuvat ruskeiksi ja tuottavat erityistä vaniljan makua ja tuoksua. Sen jälkeen vaniljaa kuivataan auringossa kolmisen kuukautta ennen kuin se myydään välittäjille. Monen välikäden kautta vanilja päätyy madagaskarilaisille vientiyrityksille, jotka kauppaavat sen eri puolille maailmaa. Eniten vaniljaa myydään Yhdysvaltoihin, Ranskaan ja Saksaan.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT katsoi Sveitsin loukanneen ihmisoikeuksia, koska maalla ei ole riittävää kansallista lainsäädäntöä torjumaan ilmastonmuutosta.
