Alfonso Cuarónin palkitussa elokuvassa Roma päähenkilö on kotiapulainen, nuori misteekkinainen Cleo. 1970-luvun alun Meksikoon sijoittuva mustavalkoinen elokuva kuvaa hienosyisesti perhe-elämää.
Keskiluokkaisen perheen ja kotiapulaisten arkea leimaavat syvät hierarkiat ja epätasa-arvo, mutta myös rakkaus ja lojaalius. Kotityöntekijä on turvaton, ”isäntäväkensä” ystävällisyyden ja sitoutumisen armoilla. Yhteiskunta on kaukana, ja kun se tulee lähelle, sen kosketus on usein väkivaltainen.
Meeri Koutaniemen kuvareportaasi kertoo kotityöntekijöiden elämästä Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. Mustavalkoisen Roma-elokuvan tapahtuma-ajasta on kulunut liki 50 vuotta, mutta Koutaniemen tummat kuvat kertovat samanlaisesta asetelmasta, samanlaisesta asemasta.
Cleolle ja muille maailman kotiapulaisille muutto kotikylästä pääkaupunkiin merkitsee askelta elämässä eteenpäin. Hyvinvoinnin suomalta etäisyydeltä ei helposti huomaa, että köyhyydessä on sävyjä: niukan omavaraistalouden jälkeen työtunteja laskematon kotityö tai hikipaja tarkoittavat joka tapauksessa palkkatyötä ja parempaa elämää.
Kotityö on globaali kasvuala, mutta liian usein sitä luonnehtivat turvattomuus ja riippuvaisuus.
Kun yhteiskunnat eriarvoistuvat, kotona teetetty työ pikemmin lisääntyy kuin vähenee. Kotityö on globaali kasvuala, mutta liian usein sitä luonnehtivat turvattomuus ja riippuvaisuus. Paljon on edelleen ”patronin” varassa.
Meeri Koutaniemen tapaama Maria Joaquin hakee vastausta järjestäytymisestä. Oma ammattiliitto antaa ehkä suojaa, kun yhteiskunta ei sitä tee.
KEHITYS-UTVECKLING keskittyy tällä kertaa Afrikkaan, monesta näkökulmasta.
Afrikka on Euroopan unionin poliittisella asialistalla korkeammalla kuin kertaakaan viime vuosikymmenien aikana, todetaan Anna-Kaisa Hiltusen avausjutussa.
Väestönkasvu, Afrikan mantereelta puuttuvat työpaikat ja muuttoliikkeen hallinta kehystävät pohdintaa EU:n tulevista Afrikka-suhteista. Vähän niiden varjoon tahtovat jäädä EU:n vuosikymmenien klassikkoteemat: hyvä hallinto, ihmisoikeudet, demokratia.
Kehityspolitiikan klassikoilla on uutta kysyntää.
Politiikka-asiantuntija Amanda Bisong kannustaa EU:ta pitämään kiinni arvoistaan: Afrikan maissa kasvavat nyt nuoret sukupolvet, jotka odottavat tulevaisuudeltaan työn ja toimeentulon lisäksi juuri niitä. Kehityspolitiikan klassikoilla on uutta kysyntää.
Samaa mieltä on Pohjoismaisen Afrikka-instituutin johtaja Iina Soiri. Kolumnissaan hän kuvaa, miten Afrikka harppoo eteenpäin, mutta ei tahdo silti pärjätä. Millaista tässä ajassa on viisas pohjoismainen Afrikka-politiikka? Soiri suosittelee paluuta hyvän elämän perusasioihin, joihin myös afrikkalaisilla ihmisillä on oikeus.
Taloustieteilijä antaisi puolestaan demokratian ja hyvän hallinnon odottaa, kunnes talous on tolallaan. YK-yliopiston kehitystaloustieteen Wider-instituutin uusi johtaja Kunal Sen sanoo, että tärkeintä on saada talous kasvuun – ja sen jälkeen estää kasvun pysähtyminen.
AIKA USEIN KUULEE sanottavan, että suomalaisten Afrikka-kuva on yksipuolinen ja sävytön. Ehkä kyse on pikemmin siitä, että maanosaa katsotaan niin kaukaa, että yksityiskohdat ja sävyt eivät erotu.
Siksi kehityksen isojen teemojen rinnalla on hyvä tarkentaa myös ihmisten arkeen ja odotuksiin. ”Köyhätkin käyvät suihkussa ja pukeutuvat siististi”, huomauttaa kenialainen tyyli-ikoni, joka haluaa muuttaa mielikuvaa kotislummistaan Kiberasta.
TEKSTI ERJA-OUTI HEINO
KUVA LIISA TAKALA
