Nuoret afrikkalaiset toivovat hyvää hallintoa ja perusoikeuksia, jotka ovat myös Euroopan unionin perusarvoja. Pitääkö se niistä kiinni, kun nyt neuvotellaan EU:n ja Afrikan tulevista suhteista?
Vuonna 2016 Nigeriassa käynnistyi Not too young to run -kampanja, jonka viesti oli: Jos on riittävän vanha äänestämään, on riittävän vanha myös asettumaan ehdolle. Kampanja tuotti tulosta, ja viime vuonna vaalikelpoisuuden ikärajaa alennettiin kautta linjan.
Siihen asti monien poliittisten tehtävien alaikäraja oli 30 vuotta.
Kampanja laajeni Nigeriasta maailmalle, ja nyt sitä tukevat muiden muassa YK:n kehitysohjelma UNDP ja ihmisoikeusvaltuutetun toimisto.
”Afrikan maissa kasvaa nuoria sukupolvia, jotka ovat kyllästyneet heikkoon hallintoon, korruptioon ja oikeuksiensa polkemiseen.”
Nigerialaisten vaalikelpoisuuskampanja kertoo siitä, että Afrikan maissa kasvaa nuoria sukupolvia, jotka ovat kyllästyneet heikkoon hallintoon, korruptioon ja oikeuksiensa polkemiseen, sanoo politiikka-asiantuntija Amanda Bisong European Centre for Development Policy Management -ajatushautomosta.
Nyt nuoret haluavat parempaa: hyvän hallinnon ja perusoikeuksien lisäksi terveydenhoitoa ja koulutusta, johon kaikilla on varaa. Ne ovat juuri niitä arvoja ja palveluita, joita Euroopan unioni on vuosikymmeniä tukenut.
Hyvä maine ei haihdu hetkessä
Afrikka on nyt EU:n poliittisella asialistalla korkeammalla kuin kertaakaan viime vuosikymmenien aikana. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on luonnehtinut Afrikkaa Euroopan kaksosmantereeksi.
EU myös neuvottelee parhaillaan Afrikka-suhteidensa tulevaisuudesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen (AKT) maaryhmän kanssa. Voimassa oleva Cotonoun sopimus umpeutuu ensi vuonna.
EU sanoo tavoittelevansa Afrikan kanssa tasaveroista kumppanuutta, jossa osapuolet kunnioittavat yhteisiä arvoja ja pyrkivät yhteisiin päämääriin.
EU sanoo tavoittelevansa Afrikan kanssa tasaveroista kumppanuutta, jossa osapuolet kunnioittavat yhteisiä arvoja ja pyrkivät yhteisiin päämääriin. EU:n mukaan niitä ovat vakaus, muuttoliikkeiden hallinta, demokratia ja hyvä hallinto sekä talouskehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta.
”EU:lla on järjestelmiä ja mekanismeja, joilla on vuosikausia juurrutettu jäsenmaihin esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioitusta. Vaikka EU:lla on nyt sisäisiä ongelmia, tämä perinne ja maine eivät haihdu ilmaan hetkessä”, Amanda Bisong sanoo.
Hänen mielestään EU:n pitäisi aiempaa rohkeammin pitää kiinni arvopohjastaan ja hahmotella Afrikan maiden kanssa niille sopivia järjestelmiä. Ne tarvitsevat mekanismeja, jotka takaavat ihmisoikeuksien kunnioittamisen mutta myös nykyistä tasaisemman tulonjaon yhteiskunnissa.
Jakolinjat vaikeuttavat neuvotteluita
Cotonoun sopimuksen jälkeisissä neuvotteluissa on kuitenkin muutamia asiakohtia, jotka jakavat osapuolia niin Euroopassa kuin Afrikassa.
Ensimmäinen on Britannian EU-ero eli brexit. Monet Afrikan maat sorvaavat EU-neuvottelujen rinnalla erillistä kauppasopimusta Britannian kanssa. Ne pelkäävät menettävänsä etujaan ja yrittävät varmistaa Britannialta mahdollisimman suotuisan kohtelun brexitin jälkeen.
Toiseksi osa Afrikan unionin (AU) jäsenvaltioista olisi halunnut neuvotella suoraan EU:n kanssa eikä siirtomaa-ajalta periytyvän AKT-ryhmän välityksellä. Kaikki valtiot eivät tähän suostuneet, koska ne eivät halunneet menettää neuvotteluvaltaansa AU:n rakenteille.
Kuviota mutkistaa se, että Pohjois-Afrikan valtiot eivät kuulu AKT-ryhmään. Sitä vastoin ne ovat osa EU:n naapuruuspolitiikkaa, ja monilla niistä on EU:n ja sen jäsenmaiden kanssa etenkin muuttoliikettä koskevia erityissopimuksia.
Afrikan valtiot toivoivat neuvottelujen pohjaksi viime joulukuussa hyväksyttyä YK:n globaalia siirtolaissopimusta, mutta tämä ei sopinut EU:lle.
Kolmas ongelma on muuttoliike, joka on yksi Cotonoun sopimuksen jatkoneuvottelujen asiakokonaisuuksista. Afrikan valtiot toivoivat neuvottelujen pohjaksi viime joulukuussa hyväksyttyä YK:n globaalia siirtolaissopimusta, mutta tämä ei sopinut EU:lle. Osa EU:n jäsenvaltioista vastusti sopimusta, joka luo yhteisiä suuntaviivoja kansainvälisen siirtolaisuuden hallitsemiseksi. Se ei ole kuitenkaan oikeudellisesti sitova.
Afrikan valtiot hyväksyivät viime vuonna myös mantereenlaajuisen vapaakauppasopimuksen, jota parhaillaan ratifioidaan. Tavoite on, että 55 valtion alueella myös ihmiset voivat liikkua vapaasti. Se olisi ristiriidassa EU-yhteistyön kanssa: EU haluaa vahvistaa Afrikan maiden välistä rajavalvontaa, kun ne itse taas pyrkivät avaamaan rajojaan ja helpottamaan mantereella ihmisten liikkumista maasta toiseen.
Nykytilanteessa EU:n kannattaisi pysyä sanojensa mittaisena, Amanda Bisong sanoo.
”Pelkkä puhe tasaveroisesta kumppanuudesta ei riitä, jos eri alojen politiikkaa ei muotoilla yhdessä Afrikan maiden kanssa.”
Puheiden ja tekojen on oltava linjassa keskenään.
”Epäjohdonmukaisuus on riski myös EU:lle itselleen”, Bisong sanoo.
TEKSTI ANNA-KAISA HILTUNEN
KUVA LK/AFP/FEDERICO SCOPPA
Kirjoittaja on Ulkopolitiikka-lehden toimitussihteeri, joka työskentelee vaihtovirkamiehenä ulkoministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä.
