Kun apartheid päättyi 1990-luvun alussa, Soweton nuorilla oli suuret odotukset yhteiskunnan muutoksesta. BCUC-yhtyeen 11 kielellä esitetyt laulut katsovat kuitenkin tulevaisuuteen.
Nyt se kuulostaa naivilta, mutta kun apartheid päättyi, kuvittelimme, että köyhyys loppuu ja kaikista tulee tasa-arvoisia. – Jovi Nkosi
”Nyt se kuulostaa naivilta, mutta kun apartheid päättyi, kuvittelimme, että köyhyys loppuu ja kaikista tulee tasa-arvoisia. Monet meitä vanhemmat olivat opiskelleet ulkomailla ja nähneet, mitä vapaus on. He olivat varautuneet muutokseen paremmin kuin me. Meille vapaus oli teoreettinen käsite”, Jovi Nkosi sanoo.
Jovi Nkosi on eteläafrikkalaisen BCUC-yhtyeen, Bantu Continua Uhuru Consciousnessin, johtaja ja päälaulaja. Yhtyeessä on hänen lisäkseen toinenkin laulaja, basisti ja neljä lyömäsoittajaa.
Nkosi on syntynyt 1977. Apartheidin päättyessä 1990-luvu alkuvuosina hän oli teini-ikäinen. Hänen ja yhtyeen poliittinen ajattelu juontuu niiltä ajoilta Sowetosta. Bändi sai alkunsa siellä vuonna 2003.
Etelä-Afrikan valkoinen hallinto perusti Soweton townshipin eli kaupunkialueen Johannesburgiin mustien työläisten asuinalueeksi 1930-luvulla, kun rotuerottelupolitiikka oli muovautumassa. Nykyisin siellä asuu yli 1,2 miljoonaa ihmistä, joista noin 99 prosenttia on ihonväriltään mustia.
”Soweto ei ole vain yksi yhtenäinen alue. Siellä on naapurustoja, joilla on omat kulttuurinsa ja kielensä. Minun äitini esimerkiksi on xhosa. Aiemmin kielet erottivat ihmisiä, mutta ne ovat alkaneet sekoittua.”
Bändin nimi uhmaa
Bändi on sekoittanut kieliä omalta osaltaan. Se on saanut mainetta laulamalla Etelä-Afrikan kaikilla 11 virallisella kielellä.
Valkoihoiset ovat historian saatossa niputtaneet Etelä-Afrikan kielet ja kansat bantu-nimikkeen alle. Nimitystä pidetään loukkaavana. Sen ottaminen yhtyeen nimeen Bantu Continua Uhuru Consciousness on samantapainen uhman osoitus kuin Yhdysvaltain mustien tapa käyttää puhekielessä itsestään n-sanaa.
Nkosi sanoo, että Sowetossa useimmat osaavat äidinkielensä lisäksi ainakin jonkin verran muutamaa muutakin. Niin myös bändin jäsenet. Esimerkiksi xhosan puhujia on yli 19 miljoona mutta äidinkieli se on vain noin kahdeksalle miljoonalle.
Myös Nelson Mandela, Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti (1994–1999), oli xhosa.
”Tulemme köyhistä oloista ja poliittinen tietoisuus on saatu koulujen sijaan Soweton kaduilta.”
Bändin kielten sekoitus syntyi luonnostaan, kun sen muusikot käyttivät niitä lauluissa.
”BCUC on ollut alusta lähtien poliittinen, mutta olemme kulkeneet omia polkujamme. Tulemme köyhistä oloista ja poliittinen tietoisuus on saatu koulujen sijaan Soweton kaduilta. Varsinkaan aluksi kielten ja heimoperinteiden sekoittamista ei katsottu siellä hyvällä.”
Sowetossa syntyi musiikkia, joka oli olennainen osa apartheidin vastaista taistelua. Kesäkuussa 1976 siellä alkaneen laajan kansannousun seuraukset kaikuivat ympäri maata. Mandela ja piispa Desmond Tutu ovat asuneet Sowetossa.
Rotuerottelun tilalle tuli luokkayhteiskunta
Apartheidin päättymisestä on yli 30 vuotta. Tasa-arvosta ollaan Etelä-Afrikassa yhä kaukana. Sowetossa asuu vieläkin iso osa megapoli Johannesburgin köyhimmistä, vaikka elintasoerot ovat sielläkin kasvaneet.
”Laulamme etenkin toivosta. Kukaan ei tyrkytä tilaisuuksia, mutta niitä voi luoda itse.”
Nkosi sanoo, että apartheidin jälkeen rotuerottelun tilalle tulivat luokkarajat. Sowetossa he huomasivat pian, että myös vapaassa maailmassa köyhien täytyy taistella pärjätäkseen. Nyt Nkosi haluaa päästä irti vellomisesta epäreilussa historiassa ja katsoa tulevaisuuteen.
”Laulamme etenkin toivosta. Kukaan ei tyrkytä tilaisuuksia, mutta niitä voi luoda itse. Ei auta, vaikka tekisi töitä rankasti, jos jää hommiin McDonald’sille, mutta toisten töissä voi oppia ja perustaa oman yrityksen. Koulutuskaan ei takaa rikkautta, mutta se voi tuoda toimeentulon.”
Lisää rumpuja
BCUC perustettiin innostuksesta amerikkalaiseen neo souliin, jossa sekoittui hiphopia, funkia, jazzia, gospelia ja jopa housea. Lajin tähti, yhdysvaltalainen Erykah Badu, oli suuri suosikki. Enimmillään BCUC:ssä oli 13 jäsentä. Aluksi se yritti tehdä afrikkalaista versiota amerikkalaisesta musiikista.
20 vuodessa BCUC:stä on siivilöitynyt nykyinen kokoonpano ja raju rytmitykitys, jota voisi luulla hyvinkin vanhaksi perinteeksi. Mutta tyyli ei ole suoranaisesti mitään alueen monista perinteistä vaan uusi oma juttunsa, jossa vanhat perinteet sekoittuvat.
”Meitä pidettiin tyhminä, kun lisäsimme aina vaan lisää rumpuja. Tiesimme kyllä alusta asti, että olemme outo bändi, mutta olimme nuoria ja tarpeeksi hulluja tekemään mitä halusimme”, Nkosi sanoo.
Bändi haastaa vallanpitäjiä
BCUC:n poliittiset puheet närästävät ainakin ulkopuolelta katsoen hieman yllättävää tahoa. Nkosi kertoo, että ANC ei pidä heistä. ANC eli Afrikan kansalliskongressi, entinen vapausjärjestö ja sittemmin Mandelan taustapuolue on ollut hallituksessa apartheidin lopusta lähtien.
”Ei BCUC valkoisia kiinnosta. Arvostelimme Mandelaa, kun ANC yritti tehdä hänestä pyhimystä. Muutosneuvotteluissa Mandela korosti vakautta ja toivoi, että asiat muuttuvat itsestään. Siksi rahavalta jatkui ennallaan köyhien kustannuksella.”
Nkosi sanoo, että BCUC on saanut maksaa kriittisyydestään ja se on yritetty syrjiä ulos musiikkialalta Etelä-Afrikassa. Kansainväliset kiertueet ovat sille taloudellisesti tärkeitä ja ripeästi kasvava maailmanmaine tuo yleisöä kotonakin.
Yhtyeen esiintyminen kesäkuussa Sideways-festivaaleilla oli BCUC:lle jo kolmas vierailu Suomessa. Joka kerrran BCUC on imaissut yleisön mukaansa alkuällistyksen jälkeen.
Ulkomailla sanoma jää kuitenkin 11 kielimuurin taakse. Tai kymmenen, sillä mukana on tietysti vähän englantiakin.
Lue lisää: Kakkua rintamalle, musiikkia maailmalle
