Digitaaliset järjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avustustoiminnassa. Ne voivat kuitenkin altistaa maailman haavoittuvimmat yhteisöt äkillisille riskeille. Viimeaikaiset esimerkit Afganistanista nostavat esille näitä vaaroja, muistuttaa Becky Faith puheenvuorossaan.
Syyskuussa raportoitiin, että Britannian puolustusministeriöön oli tehty kaksi erillistä tietomurtoa. Murrot uhkasivat Afganistanin siirto- ja avustusohjelmaan (Afghan Relocations and Assistance Policy Program) osallistuneiden afganistanilaisten turvallisuutta: ohjelman oli tarkoitus suojella Britannian joukoille työskennelleitä ihmisiä.
Taliban kontrolloi nyt kansainvälisellä avulla rakennettuja digitaalisia tunnistautumisjärjestelmiä.
Tietomurtojen jälkeen paljastui, että Taliban kontrolloi nyt kansainvälisellä avulla rakennettuja digitaalisia tunnistautumisjärjestelmiä. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n entisen virkailijan mukaan ”Talibanille annettiin palvelimen avaimet”. Myös Afganistanissa käytössä olevalle digitaaliselle henkilökortille Tazkiralle tallennettuja tietoja voidaan todennäköisesti käyttää etnisiä ryhmiä vastaan.
Humanitaarisissa kriiseissä käteisavustusta antavien järjestöjen ja hallitusten mielestä tietosuojaa on vahvistettava lainsäädännöllä. On kuitenkin haastavaa ja kallista löytää henkilöstöä, jolla on sekä asiantuntemusta tietosuojasta että osaamista sosiaalisen suojelun järjestelmistä. Dataan pohjautuvien järjestelmien käyttöönotto avustustyössä voi johtaa huomattavaan vallan epätasapainoon teknologian tarjoajien, hallitusten ja haavoittuvien ihmisten välillä. Kaupalliset kannusteet, jotka ohjaavat yksityisten yritysten osallistumista alalla, ovat usein ristiriidassa humanitaaristen periaatteiden kanssa – eivätkä henkilötietojen kerääminen ja jakaminen saisi asettaa ihmisiä vaaraan.
MYÖS AVUSTUSJÄRJESTÖT ovat syyllistyneet arkaluotoisten tietojen paljastamiseen. Neljä vuotta sitten YK:n pakolaisjärjestö UNHCR keräsi henkilötietoja – myös biometrisiä tietoja – Bangladeshin etnisiltä rohingya-pakolaisilta ja jakoi niitä omien linjaustensa vastaisesti Myanmarin hallituksen kanssa. Tarkoituksena oli tunnistaa ihmisiä mahdollista takaisinpalautusta varten.
Vastaavasti äskettäin julkaistu sisäinen tarkastus, joka koski Maailman ruokaohjelman WFP:n digitaalisen avun toimituksia Irakissa, Namibiassa ja Nigeriassa totesi, ettei yhdessäkään hankkeessa ollut varauduttu tietosuojan ja yksityisyyden turvaamiseen. Voittoa tavoittelemattoman somalialaisen Public Agenda -järjestön tutkimus paljasti, että vaikka avustusjärjestöt ja hallitus keräävät valtavan määrän tietoja Somaliassa, maalla ei ole linjausta, joka varmistaisi tietojen oikeanlaisen käsittelyn.
Digitalisaation edustajat väittävät, että näin säästetään kustannuksia, mutta tämä ei välttämättä ole totta. Unwanted Witness -järjestö osoitti, että Ugandan digitaalista henkilöllisyyden tunnistusjärjestelmää koskevassa hankintaprosessissa rajoitettiin avointa osallistumista tarjouskilpailuun ja pääsyä sopimusasiakirjoihin. Kyseessä oli salainen hankintaohjelma, joka on Ugandan vuoden 2003 julkisen hankinta- ja varojenkäyttölain vastainen.
Kansalaisjärjestöt varoittivat avoimuuden puutteesta humanitaaristen järjestöjen ja teknologiayritysten välisissä hankintaprosesseissa.
TOUKOKUUSSA JULKISTETTU WFP:n SCOPE-ohjelman sisäinen tarkastus paljasti, että vasta äskettäin oli otettu käyttöön järjestelmä, joka voi ”perusteellisesti selittää tietoteknologiahankkeiden ja investointien kuluja ja hyötyjä”. WFP on käyttänyt SCOPE-ohjelmaa, joka on yksi maailman suurimmista järjestelmistä, hallinnoimaan hyödynsaajille menevien varojen siirtoja 2010-luvun puolivälistä lähtien.
Tämä ei myöskään ollut yksittäistapaus. Vuonna 2019 joukko kansalaisjärjestöjä allekirjoitti avoimen kirjeen vastauksena kiisteltyyn sopimukseen data-analyysiyritys Palantirin ja WFP:n välillä. Kirjeessä varoitettiin avoimuuden puutteesta humanitaaristen järjestöjen ja teknologiayritysten välisissä hankintaprosesseissa. Kirje antoi ymmärtää, että nykyiset sopimukset eivät mahdollista kolmansien osapuolten tekemiä tarkastuksia, mikä tekee mahdottomaksi tehdä kuluanalyysejä tällaisesta yhteistyöstä.
Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien lisääntyessä kehitysavussa ja avustussektorilla, yritystoimijoiden toimintaa on tutkittava tarkemmin. Näin voidaan varmistaa, että yhteistyö on avointa tarkastuksille. Parempi läpinäkyvyys antaa avunantajille ja poliittisille päättäjille mahdollisuuden varmistaa, että yhteistyö tuottaa ne taloudelliset edut, joita digitaalisoinnilla tavoiteltiin.
Isot avunantajat ja muut asettavat paineita humanitaarisen avun sektorille. Sen odotetaan olevan innovatiivinen ja omaksuvan digitaalista teknologiaa, sillä avusta halutaan nopeasti tehdä tehokkaampaa. Digitaaliset järjestelmät voivat vähentää rahansiirtokuluja ja parantaa avun tehokkuutta, esimerkiksi toimittamalla varoja syrjäisten alueiden yhteisöille sähköisillä käteissiirroilla. On kuitenkin varmistettava, etteivät maailman haavoittuvimmat yhteisöt joudu paljastumaan hallituksille, joilla ei ehkä ole niiden paras etu sydämellään.
© Project Syndicate
Becky Faith on tutkija ja johtaa IDS:n (Institute of Development Studies) digitaali- ja teknologiaklusteria. Hän työskentelee IDS:n BASIC-tutkimusohjelmassa (Better Assistance in Crises).
Englannin kielestä suomentanut Outi Einola-Head.
Lue lisää: 18 miljoonaa afganistanilaista eli puolet maan väestöstä tarvitsee hätäapua
