Vuonna 1969 ulkoministeriö julkaisi ensimmäisen Suomen kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä kertovan lehden. Kehitysyhteistyö tiedotti uudesta ulkopolitiikan alueesta: paljonko rahaa käytetään, mihin, missä ja keiden kanssa?
Lisäksi esiteltiin Suomen kehitysjoukkoja. Eri puolilla Tansaniaa olivat työn aloittaneet muiden muassa suomalainen puutarhuri, maanmittaus- ja sähköteknikko, laborantti, rakennusinsinööri, agrologi, merkonomi – offset-käyttökouluttajaa unohtamatta.
Kehitysjoukkolaiselta edellytettiin 21 vuoden ikää, hyvää terveyttä, soveltuvaa ammattitaitoa ja englannin kielen osaamista. Hänen tuli toimia esimerkkinä ja tuoda ammattialansa osaamista Tansanian hyödyksi.
Kehitysyhteistyö kirjoitti puolen vuoden pestin jälkeen: ”Kehitysjoukkojen jäsenet vaikuttavat hyvin sopeutuneilta, heillä on runsaasti uusia ystäviä ja suahilin kieli luistaa monilta jo melko sujuvasti. Ei liene aiheetonta sanoa, että he edustavat hyvin maataan Tansaniassa.”
”Kun nälkää näkeviä on vajaa kaksi miljardia, niin ei siinä Suomen kokoisen maan apu kovin paljon merkitse.”
Lehti kokosi myös kehitysyhteistyöstä muualla julkaistuja kirjoituksia. Nimimerkki Kansalainen harmitteli Uusi Suomi -lehdessä, että kehitysmaiden auttamisesta jatkuvasti puhutaan ja siihen sävyyn, että Suomi ei ole tehnyt sitä, mitä pitäisi: ”On kuitenkin muistettava, että meilläkin omassa maassamme on köyhyyttä ja surkeutta enemmän kuin tarpeeksi. (…) Kun nälkää näkeviä on vajaa kaksi miljardia, niin ei siinä Suomen kokoisen maan apu kovin paljon merkitse.”
TIEDOTELEHTI 50 vuoden takaa oli Kehitys-Utvecklingin isoäiti. Ikkuna maailmaan avattiin ensin raolleen, sitten apposen auki, Suomen omasta kehitysyhteistyöstä globaaliin kehitykseen.
Miten yhteiskunnat kehittyvät? Lehden vanhoja numeroita selatessa sama peruskysymys toistuu.
Vuonna 1989 apulaisosastopäällikkö Pasi Rutanen puolusti kehityksen mallia, johon kansainvälinen yhteisö laajasti luotti: ”Huolimatta usein kielteisesti virittyneestä keskustelusta tuoreimmat raportit osoittavat rakennesopeutuksen tielle lähteneiden kehitysmaiden taloudellisen tilanteen alkavan parantua.” Rutanen mainitsi onnistuneen rakennesopeutuksen esimerkkeinä Turkin, Chilen ja Indonesian, epäonnistumisista kertoivat Egypti ja Zaire, nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta.
Rutanen totesi, että Afrikassa rakennesopeutukseen liittyvät julkisten menojen supistukset olivat heikentäneet köyhimmän väestön palveluja ja lisänneet työttömyyttä. Hän muistutti, että rakennesopeutus kehitysmaissa vaatii tuekseen toimia teollisuusmaissa: tuonnin lisäämistä ja pääomien viemistä.
Finanssikriisit käänsivät Washington-konsensuksen perusmallin päälaelleen, kirjoitti kolumnissaan vuonna 2011 taloustieteilijä Jukka Pekkarinen. Kaukoidän nousevat talousmahdit alkoivat finanssikriisin säikäyttäminä kerätä suojakseen rahoitusylijäämiä. Sen sijaan, että vanhojen teollisuusmaiden säästöjä investoitaisiin kehittyviin maihin, kehittyvien talouksien ylijäämät rahoittavatkin teollisuusmaiden ylikulutusta ja velkaantumista.
Kehitysmaat ja teollisuusmaat, globaali etelä ja pohjoinen päätyvät kysymään samoja kysymyksiä kehityksestä.
Maailmantalouden polarisoituminen koettelee perinteisiä teollisuusmaita, arvioi Pekkarinen. Kehitysmaat ja teollisuusmaat, globaali etelä ja pohjoinen päätyvät kysymään samoja kysymyksiä kehityksestä.
TÄSSÄ NUMEROSSA syvennytään ilmastonmuutokseen. Ei ensimmäistä kertaa, sillä jo vuoden 2007 teemanumero oli samalla asialla. ”Tulevaisuuden kannalta olennaista on, valitsevatko kehitysmaat pitkän, likaisen tien vai uutta vähäpäästöistä teknologiaa”, painotti lehden haastattelussa ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Outi Berghäll.
Hän muistutti, että ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi sopeutumistoimet tarvitsevat huomiota. Sama muistutus on luettavissa tämän numeron Mosambik-jutussa.
Jotakin kovin tuttua on myös keskustelussa, jota ilmastotoimista nyt käydään turuilla, toreilla ja alustoilla. Nimimerkki Kansalainen asettaisi luultavasti tänäänkin vastuun rajat mahdollisimman lähelle. Kun ongelman mittakaava on valtava, mitä Suomen kokoiselta maalta voi kohtuudella odottaa?
Myös vastaukseen voi hakea inspiraatiota 50 vuoden takaa, kehitysjoukoista: yritetään toimia esimerkkinä ja tehdä hyvää kansainvälistä yhteistyötä. Luistavalla suahilin tai englannin kielellä.
TEKSTI ERJA-OUTI HEINO
KUVA LIISA TAKALA
