Maailman köyhempi puolisko tuottaa vain 12 prosenttia ilmastopäästöistä, mutta kärsii eniten ilmaston lämpenemisestä. Epäsuhtaa voisi korjata esimerkiksi kansainvälisellä verotuksella, ehdottavat ranskalaiset tutkijat.
”Maailman köyhimmät kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta.”
Tämä usein toistettu väite sai vuoden alussa vakavasti otettavat tieteelliset perusteet, kun maailmankuulun ranskalaisen taloustieteilijän Thomas Pikettyn kollegat Word Inequality Lab -tutkimuslaitoksesta julkaisivat Climate Inequality Report 2023 -raportin.
Raportin laatijat halusivat tutkia, ketkä ovat suurimpia ilmastopäästöjen aiheuttajia ja keiden taloutta planeetan lämpeneminen rasittaa eniten.
Ylimpään ryhmään kuuluu 10 prosenttia planeetan väestöstä. Tämä pienehkö ryhmä aiheuttaa peräti 48 prosenttia päästöistä. Keskiryhmässä 40 prosenttia ihmisistä tuottaa 40 prosenttia päästöistä, ja alimmassa ryhmässä 50 prosenttia ihmisistä vastaa 12 prosentista päästöistä.
Tutkijat jakoivat maailman ihmiset kolmeen ryhmään sen mukaan, miten paljon he tuottavat ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja.
Ylimpään ryhmään kuuluu 10 prosenttia planeetan väestöstä. Tämä pienehkö ryhmä aiheuttaa peräti 48 prosenttia päästöistä. Keskiryhmässä 40 prosenttia ihmisistä tuottaa 40 prosenttia päästöistä, ja alimmassa ryhmässä 50 prosenttia ihmisistä vastaa 12 prosentista päästöistä.
Pienistä päästöistään huolimatta alin ryhmä on todennäköisesti kaikkein haavoittuvin ilmastonmuutoksen suhteen. Raportissa arvioidaan, että sen osalle saattaa tulla jopa 75 prosenttia kaikista taloudellisista menetyksistä. Keskiryhmän tappio-osuus olisi ennusteen mukaan 22 prosenttia ja ylimmän ryhmän ainoastaan 3 prosenttia.
Alimmalla ryhmällä on myös kaikkein heikoin taloudellinen kyky rahoittaa toimia, joilla sopeudutaan ilmaston lämpenemisen tuomiin muutoksiin. Sen hallussa on vain 2 prosentin osuus planeetan varallisuudesta, kun keskiryhmän osuus on 22 prosenttia ja ylimmän 76 prosenttia.
Tulonsiirtoja matala- ja keskituloisille maille
Raportin laatijoiden mukaan edellä kuvattua epätasa-arvoa olisi kurottava kiinni. Tämä edellyttäisi, että vauraat maat pitäisivät kiinni tähänastisista lupauksistaan rahoittaa vähätuloisten maiden sopeutumista ilmastonmuutokseen.
Vauraiden maiden ja ihmisryhmien maksamishalua saattaa kuitenkin heikentää se, että niihin itseensä ei kohdistu yhtä suurta ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa uhkaa kuin kehittyviin maihin, ja niillä on myös ylivoimaiset taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa erilaisia sopeutumistoimia omissa maissaan.
Toisaalta rahoituksen tarve on niin suuri, että pelkällä kehitysrahoituksella ei tulla saamaan riittäviä sopeutustoimia aikaiseksi. Siksi olisi myös otettava käyttöön aivan uudenlaisia, oikeudenmukaisuutta parantavia tulonsiirtoja matala- ja keskituloisille maille. Ne pohjautuisivat esimerkiksi nykyistä tehokkaampaan monikansallisten yritysten verotukseen tai aiempaa progressiivisempaan kansalliseen verotukseen kehittyvissä maissa.
Lue lisää: Ilmastonmuutos siirtää vehnänviljelyä pois Afrikasta
Lue lisää: Ilmastotavoitteiden saavuttaminen vähentäisi Afrikan muuttoliikettä merkittävästi
