Ilmastonmuutos heikentää vesivarantoja useilla maailman alueilla, ilmenee Maailman ilmatieteen laitos WMO:n raportista.
Viisi miljardia ihmistä, noin kaksi kolmasosaa planeetan väestöstä, kärsii vuonna 2050 vesipulasta ainakin yhden kuukauden ajan vuosittain, arvioidaan Maailman ilmatieteen laitoksen WMO:n raportissa. Tällä hetkellä ajoittainen vesipula vaikuttaa 3,6 miljardin ihmisen elämään.
Keskivertoa paremmin vesivarannot säilyvät Nigerjoen valuma-alueella Länsi-Afrikassa, suurten järvien alueella Itä-Afrikassa sekä Amazonjoen pohjoisella valuma-alueella Etelä-Amerikassa.
WMO:n raportin mukaan vesivarantojen väheneminen ei kosketa kaikkia maailman maita tai alueita samalla tavoin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa läntisten alueiden vesitilanne heikkenee pitkien kuivuusjaksojen vuoksi, mutta maan koillisosan järvialueella vedensaanti on selkeästi turvatumpaa vuonna 2050.
Keskivertoa paremmin vesivarannot säilyvät myös Nigerjoen valuma-alueella Länsi-Afrikassa, suurten järvien alueella Itä-Afrikassa sekä Amazonjoen pohjoisella valuma-alueella Etelä-Amerikassa.
Eniten varannot uhkaavat supistua muun muassa Brasilian São Francisco -joella, joka kulkee 3 000 kilometrin pituudelta erilaisten ilmastovyöhykkeiden läpi ja tarjoaa vettä puolikuiville alueille. Vesi vähenee merkittävästi myös Etelä-Amerikan Patagoniassa, Pohjois-Intian Gangesjoella sekä Tiibetistä Arabianmereen laskevalla Indusjoella.
Lumi- ja jääpeitteet katoavat vuorilta
WMO:n tutkijoiden mukaan vesivarantojen hupenemiseen vaikuttaa moni tekijä. Yksi merkittävimmistä on jokien alkulähteillä sijaitsevien lumi- ja jääpeitteiden oheneminen ja katoaminen ilmastonmuutoksen myötä.
Vesiturvallisuutta horjuttaa myös pohjavesien liiallinen käyttö viljelmien kastelussa. Tähän ajaudutaan, kun kuivat kaudet pitkittyvät ja pintavesien saatavuus heikkenee.
Vuosi 2021 oli poikkeuksellisen kuiva laajoilla alueilla ympäri maailman. Tämä johtui ilmastonmuutoksen lisäksi pitkittyneestä La Niña -ilmiöstä, joka viilentää Tyynenmeren pintavettä ja vähentää sademääriä muun muassa joillain trooppisilla alueilla, kuten Itä-Afrikassa.
Vain noin kolmasosa tutkituista maailman joenuomista säilytti virtaamansa lähellä 30 vuoden keskiarvoa. Suurimmassa osassa jokia vettä liikkui keskivertoa vähemmän.
