Kärsivällistä rahaa kehitykseen

Julkinen rahoitus purkaa esteitä ja avaa väyliä yksityiselle rahalle. Siksi julkinen kehitys- ja ilmastorahoitus tulee nähdä enemmän investointina kuin apuna.

Sähköauto Teslaa ei olisi ilman Yhdysvaltain energiaministeriön takaamaa miljoonalainaa. Nykyisenlaista iPhonea ei olisi ilman julkisella tutkimusrahoituksella tuotettuja keksintöjä, kuten kosketusnäyttöä tai äänitunnistusta. Afrikan suurinta tuulivoimalaa ei olisi rakennettu Kenian Turkanaan ilman julkisten kehitysrahoittajien investointeja. Maailmanpankki ei voisi perustaa köyhimpiin kehitysmaihin innovaatiohautomoita, tukea yrittäjiä ja luoda työpaikkoja ilman Suomen kehitysyhteistyövaroja.

Kaikki nämä ovat esimerkkejä kärsivällisestä pääomasta. Kärsivällisyys tarkoittaa sitä, että rahoittaja voi asettaa tähtäimensä pitemmälle ja ottaa suurempaa ja hajautetumpaa riskiä kuin yksinomaan kaupalliset toimijat. Valtiolliset rahoituslaitokset ja monenväliset, valtioiden yhteisesti omistamat kehityspankit edustavat kärsivällistä pääomaa paremmin kuin yksityiset pankit ja sijoittajat.

Julkinen rahoitus on samankaltaista niin Suomessa, teollisuusmaissa kuin kehitysmaissakin. Se purkaa esteitä ja avaa väyliä yksityiselle rahalle. Julkisten rahoittajien tulisikin ottaa nykyistä vahvempi rooli niin kehitys- kuin ilmastorahoituksessakin etenkin korkean taloudellisen riskin aloilla. Sellaisia ovat esimerkiksi energiantuotanto, -taltiointi ja -jakelu. Kehitysmaissa infrastruktuuri ei ole vielä kehittynyttä, joten niissä on usein helpointa ja taloudellisesti kannattavinta siirtyä suoraan uusimpiin teknologioihin ja ratkaisuihin.

Köyhimmissä maissa ja keskituloisten maiden syrjäisimmillä alueilla on myös markkinoita ja tarpeita, joihin ei kanavoidu riittävästi yksityistä pääomaa. Julkiset rahoittajat voisivat tällöin tukea esimerkiksi osarahoittajina kantaverkon ulkopuolisia energiantuotannon ja -jakelun ratkaisuja. Näihin kaikkiin yhä useammat yksityiset sijoittajat panostaisivat, kun he varmistuisivat toimintaedellytyksistä ja olosuhteista. Julkinen rahoitus voisi esimerkiksi takuita myöntämällä varmistaa, että entistä suurempi joukko pieniä ja keskisuuria yrityksiä saa rahoitusta ympäristöystävällisiin investointeihin.

Jo nyt perinteisen kehitysrahoituksen rinnalla toimi lukuisia yksityisiä rahoittajia, kuten yhteiskunnallisia yrityksiä, miljardöörien säätiöitä ja rahastoja, jotka tekevät niin sanottuja vaikuttavuusinvestointeja. Perinteisten julkisten kehitysrahoittajien tavoin ne edellyttävät rahoituspäätöstä tehdessään, että hankkeilla on samanlaisia vaikutuksia sosiaaliseen, taloudelliseen ja ympäristölliseen kehitykseen kuin kehitysyhteistyövaroin rahoitetuillakin hankkeilla.

Mahdollisuudet hankkia lisärahoitusta kehitykseen ja ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen ovat paremmat kuin koskaan. Se edellyttää, että julkinen kehitysrahoitus nähdään enemmän investointina kuin apuna.

Parhaimmillaan kärsivällinen pääoma kokoaa yhteen markkinaehtoiset toimijat, hyväntekeväisyyden sekä julkisen kehitys- ja ilmastorahoituksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *