Talouslehti The Economist povaa, että seuraava pandemia voi viedä maailman nälkään. Kasvitauteja voi torjua monella tapaa.

Koronapandemia alkaa olla muisto vain, ja arki on palannut täydellä jytinällään.

Välillä mietin, että milloinkohan seuraava pandemia tulee. Olen itsekin kirjoittanut, että se saattaisi lähteä vaikkapa Amazonasista, ja joka tapauksessa se liittyy luultavimmin ihmisen ja muiden eläinten liian likeiseen lähentymiseen. Tai siis siihen, että ihminen raivaa tiensä yhä lähemmäs villieläimiä.

The Economist kirjoitti loppuvuodesta, että itse asiassa seuraava pandemia voikin olla kasvitautien pandemia, ja jos se iskee ruoantuotantoon, niin voimme olla pahassa lirissä.

Riisin, vehnän vai perunan pandemia?

Lehti luettelee mahdollisia pandemiaksi asti yltyviä kasvitauteja, jotka jo tunnetaan. On esimerkiksi olemassa sieni, joka voi tuhota vehnän ja riisin syömäkelvottomaksi. Se tuhoaa jo nyt niin paljon riisiä, että sillä määrällä ruokittaisiin 60 miljoonaa ihmistä.

Ei siis toki vielä pandemialuokassa, mutta se leviää koko ajan. Suomalaisillekin tuttu perunarutto on myös maailmanlaajuinen vitsaus. Se on sieni, mutta perunalla on myös virus- ja bakteeritauteja.

Kasvitaudit leviävät maailmalla tuulien, hyönteisten, ihmisten ja vaikkapa koristekasvien mukana.

The Economistin mukaan ruokakasvien leviävät taudit voivat ajaa maailman suureen nälkään, sillä suuri osa viljelijöistä nojaa yksipuoliseen viljelyyn. Silloin voi mennä koko sato, jos yhteen kasviin pääsee paha tauti. Ilmastonmuutos lisää tautien leviämisriskiä, kun sateet ovat satunnaisempia ja kuivuudet kiusaavat kasveja.

Vanha kasvi ei kestä

Köyhissä maissa tilanne on vaikkapa Suomea kinkkisempi siksi, että pienviljelijöiden kasvit saattavat olla valmiiksi vanhoja ja huonokuntoisia, eikä muuttuneita sääoloja kestäviä kasveja ole varaa ostaa.

Tämä on tilanne esimerkiksi kahvin kanssa. Vanhat kasvit ei tahdo pärjätä muuttuneissa sääoloissa, vaan sairastuvat muun muassa sienitauti kahviruosteeseen. Kahviruosteesta on puhuttu jo pitkään, ja onneksi toistaiseksi se ei ole vienyt kaikkea tai edes valtaosaa maailman kahvista.

Toinen kuumottava sienitauti on banaaneja vaivaava Panamantauti, josta on povattu jopa banaanien sukupuuttoon tappajaa. Senkään painajaismaiset skenaariot eivät ole vielä toteutuneet.

Onko ratkaisu geeneissä vai köyhyydessä?

The Economist tarjoaa ehkä yhdysvaltalaisille tyypillistä ratkaisua: geenimuunnellaan lajikkeet kestämään muuttuneita oloja. Mutta lehti itsekin myöntää, että ajan kanssa taudinaiheuttajat oppivat kiertämään muunnellut geenit. Toinen ratkaisu olisi tautien seuraaminen ja mahdollisimman hyvät vastatoimet – niin kuin koronan kohdalla.

Molemmat keinot ovat varmaankin ihan hyviä. Olen vanhoille viherpiipertäjille tyypilliseen tapaan hieman skeptinen geenimuuntelua kohtaan, mutten tiedä asiasta tarpeeksi ampuakseni sitä alas.

Mutta jos ongelma on siinä, että vanhat kasvit eivät kestä ilmastonmuutosta ja siinä, että pelloilla on vain silmänkantamattomiin sitä yhtä lajiketta, niin äkkiseltään keksisin toisenkin ratkaisun. Jos  panostetaan enemmän ruoantuotantoon, uudistetaan kasveja, otetaan monipuolisemmin eri lajikkeita käyttöön ja vähennetään yleisesti köyhyyttä, jotta ne viljelijäperheetkin selviävät muuttuvassa maailmassa. Kasvatetaan resilienssiä, niin kuin nykyään on muotia sanoa.

Se on tietenkin monimutkainen tie, mutta itse valitsen jatkossakin Reilun kaupan kahvit ja banaanit, joiden viljelijöitä tuetaan taistelussa muuttuvaa ilmastoa ja kasvitauteja vastaan.

Kuva luotu Midjourney-tekoälyllä.