Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa on kesällä puhjennut laajoja mielenosoituksia YK:n rauhanturvaajia vastaan.
Heinäkuussa mielenosoituksissa kuoli 36 ihmistä, mukaan lukien neljä rauhanturvaajaa. Yhtenä sytykkeenä on ollut se, että rauhaturvaajat ovat ampuneet siviilejä kuoliaiksi, ilman selkeää syytä, myös YK:n oman uutisen mukaan.
Tutkija Sam Kniknie kertoo The New Humanitarian -lehden analyysissaan, ettei asia ole näin yksinkertainen, vaan kongolaisten turhautuminen ja kiukku ovat syvällä ja periytyvät osin kaukaa historiasta.
Ruandan rooli Kongossa
Yksi selkeä ongelma Kongon itäosissa on Ruanda. Alueella toimii M23-niminen kapinallisjoukko, joka sanoo ajavansa ruandankielisten asemaa Kongossa. Vuodetun YK-dokumentin mukaan Ruandan valtio tukee kapinallisia, ja myös Ruandan sotilaat ovat toimineet aktiivisesti Kongon alueella.
Ruanda on kiistänyt syytökset ja sanonut, että oikea ongelma alueella ovat Kongon armeija ja sen tukemat sissit.
Kongolaisia joka tapauksessa suututtaa, että YK:n rauhanturvaajat eivät ole ottaneet kantaa Ruandan toimiin Kongossa. YK:ta ei pidetä enää puolueettomana tahona, vaan sosiaalisessa mediassa kiertävien huhujen mukaan YK on itseasiassa kapinallisten liittolainen.
Kniknie sanoo, että nämä väitteen ovat mitä luultavimmin vääriä, mutta huhuilla on valtava voima.
Hän mukaansa länsimaat ovat olleet haluttomia sanomaan pahaa sanaa Ruandan ja kapinallisjoukko M23:n suhteesta. Yhdysvallat on nyt ottanut asian puheeksi, mutta reaalipolitiikka tekee tilanteesta kinkkisen. Ruandan Paul Kagame on lännessä pidetty johtaja, ja Ruandaa hehkutetaan sen talouden hyvästä tilasta.
Miksi valkoiset ovat Kongossa?
Ulkopuolisiin tahoihin luotetaan Kongossa hyvin kitsaasti, ja hyvästä syystä. Ulkopuoliset ovat käyneet Kongon metsissä varkaissa kuningas Leopold II:sta lähtien, ja nykyiset verimineraalikaivokset ja niiden kauheudet ovat maailmankuuluja.
Kniknie sanoo, että vanhat ja uudet siirtomaavallat vaikuttavat pitävän Kongoa leikkikenttänä, jolla voi rikastua.
Näistä syistä Kongon protestit YK:ta vastaan asettuvatkin laajempaan poliittiseen kehykseen. Kongossa ja muuallakin köyhissä maissa elintasoero rikkaiden ulkomaalaisten ja köyhien paikallisten välillä on valtava.
Kun jono valkoisia YK:n maastoautoja ajaa hienoihin ravintoloihin ja lomakohteisiin ja vie ekspatit virkistymään ja humaltumaan, paikallisten mieliin saattaa juolahtaa, että ulkomaalaiset ovat paikan päällä oman etunsa vuoksi, eivät rakentamassa rauhaa.
Kniknie on saanut itsekin Whatsappissa leviävän viestin siitä, että kongolaisten kurjuus on rauhanturvaajille mieleen, koska sen varjolla he voivat tehdä rahaa ja lomailla Kongossa.
Tämä on hyvin tyypillinen ajatus monessa köyhässä maassa, missä kansainvälinen yhteisö toimii. Eikä syyttä, sillä onhan se mukavaa ajella maastoautolla kauniissa maisemissa rannalle oluelle ja syömään. Olen tehnyt sitä paljon itsekin.
YK:n imago kaipaa päivitystä
Onko YK kaikkien vai vain lännen ratkaisu? Vastaus tähän ei ole helppo.
Kniknie sanoo, että YK:n rauhanturvaajien pitäisi kuunnella mielenosoittajia. Mutta syvemmin YK:n tulisi hänestä pohtia, miltä rauhaturvaaminen näyttää jälkikoloniaalisessa maailmassa, missä ulkomaalaisten läsnäolo tuo mieleen muistot siirtomaa-ajasta ja sen jälkeisestä sotkeutumisesta maiden politiikkaan ja talouteen.
Miten YK:n joukot voivat karistaa sen maineen, jonka mukaan ne ovat paikan päällä edistämässä omaa etuaan?
Tämä kytkeytyy minusta YK:n asemaan laajemminkin. Miten maailmanjärjestö voisi päästä irti siitä imagosta, että se on lännen tai ainakin ulkomaalaisten järjestö?
Eihän sen pitäisi olla. YK:n pitäisi olla kaikkien meidän ihmisten yhteinen järjestö.
Mutta YK on niin massiivinen ja rahakas, ja sen työntekijöillä on isot palkat. Olisi varmaan todella vaikeaa olla kongolainen ja ajatella, että tuo on minun järjestöni ja täällä minua puolustamassa.
Kuva: United Nations Photo