Koronaviruksen aikaan nähtiin ikävä ja yllättävä trendinmuutos, kun äärimmäinen köyhyys maailmassa kääntyi nousuun. Köyhyys oli vähentynyt ainakin kaksi sataa vuotta, vaikkei niin nopeasti kuin esimerkiksi Kestävän kehityksen tavoitteissa tavoitellaan.
Kirjoitin itsekin, että hyvä kehitys oli päättynyt ja käyrä kääntynyt väärään suuntaan.
Maailmanpankin tuoreimpien lukujen mukaan trendi on onneksi kääntynyt taas oikeaan suuntaan, ja korona näkyy köyhyyskäyrissä kolmen vuoden poikkeamana, kolmena menetettynä vuotena köyhyyden vastaisessa taistelussa. Jutun pääkuvana ruutukaappaus Maailmanpankin blogista, jossa vasemmalla näkyy köyhien ihmisten määrä, oikealla osuus väestöstä.
Edistystä vai paikallaan junnaamista?
Köyhyyden lasku on selvää riippumatta siitä, mitä köyhyysrajaa käytetään. Äärimmäisen köyhyyden rajana ovat nykyisin 2,15 dollarin päivätulot. Näin kurjasti elää 8,6 prosenttia maailman väestöstä eli 691 miljoonaa ihmistä. Se on hiukkasen vähemmän kuin ennen pandemian alkua.
Maailmanpankin bloggaajat sanovat, että edistystä ei olisi tapahtunut vuoden 2019 jälkeen. Ei se ihan niinkään ole, sillä vuonna 2020 äärimmäisessä köyhyydessä eli 762 miljoonaa ihmistä, 80 miljoonaa enemmän kuin nykyään. Kun Maailmanpankin omaa käyrää katsoo, niin viime vuosien pudotus on ollut yhtä nopeaa kuin ennen pandemiaa.
Itse sanoisin mieluummin, että pandemian tekemät tuhot on saatu korjattua, ja nyt voidaan jatkaa laskevalla kurssilla, kunhan sinnikäs työ paremman maailman eteen jatkuu. Luonnollisesti se edellyttää poliittista tahtoa ja resursseja.
Hauraissa ja hyvin köyhissä maissa eniten tehtävää
Maat eivät kuitenkaan ole sisaruksia keskenään. Köyhyys on vähentynyt erityisesti keskituloisissa maissa, jotka ovat Maailmanpankin mukaan toipuneet pandemiasta erilaisten sosiaalisten ohjelmien avulla.
Köyhyys ei sen sijaan ole vähentynyt hauraissa ja konfliktivaltioissa, eikä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan köyhissä maissa. Niissä kyse on käytännössä Jemenistä, Sudanista ja osasta Egyptiä, jos katsotaan Maailmanpankin tarkempaa maakuntatason köyhyyskarttaa.
Alueellisesti tämä alue on ainoa, jolla köyhyysaste on noussut.
Koronan vaikutus tuntui Etelä-Aasiassa
Paljon puhuttu äärimmäisen köyhyyden kääntyminen nousuun koronan tähden näyttää tapahtuneen vain Etelä-Aasiassa, luultavimmin erityisesti väkirikkaassa Intiassa.
Globaalien tilastojen näkyvä nousu ei näy alueellisissa luvuissa missään muualla. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja muualla Aasiassa köyhyys väheni pandemian yli, ja Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa köyhyyden kasvu hidastui pandemian aikaan.
Eli kun katsotaan tilastoja pikkuisen tarkemmin, juttumme köyhyyden lisääntymisestä olivat vähän liioiteltuja.
Afrikassa äärimmäinen köyhyys vähenee, muu ei
Alueellinen visualisointi näyttää väestönkasvun vaikutuksen.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa äärimmäinen köyhyys vähenee, mutta absoluuttisen köyhyysrajan yläpuolella köyhiä ihmisiä on koko ajan enemmän. Korkeamman köyhyysrajan, 6,85 dollarin päiväansion ylittävien ihmisten osuus ei ole juuri muuttunut vuosikymmeneen: vuonna 2010 sen alle jäi 88,9 prosenttia ihmisistä, nyt 86,8.
On tämä silti hyvä uutinen, sillä köyhyyden kasvot muuttuvat. Ihan kaikkein kurjimmassa asemassa olevien osuus vähenee, vaikka valtaosa elääkin vain vähän paremmin. Siedettävämmässä köyhyydessä.
