Tieteellä voi tehdä ihmeellisiä asioita: ratkoa globaaleja ongelmia ja luoda innovaatioita, joiden avulla on mahdollista pelastaa maailma.

Näin ainakin uskotaan. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ihmiskunnan tieteelliset panostukset on valjastettu ihan muuhun käyttöön.

Brittiläisen Sussexin yliopiston johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin, mihin tutkimus- ja innovaatiotoiminta maailman yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa oikeasti keskittyy.

Vastaus on aika masentava: valtaosa tutkimuksesta ja innovaatioista palvelee sellaisia yksityisen sektorin ja esimerkiksi asevoimien aloja, joilla ei ole mitään tekemistä kestävän kehityksen kanssa.

Tutkijoiden mukaan 60–80 prosentilla tutkimuksesta ja 95–98 prosentilla innovaatioista on heikko tai olematon yhteys YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Suomessa julkaistuista tutkimuksista 65 prosenttia ei liity kestävään kehitykseen. Se on aika hurjaa, sillä Agenda 2030 -tavoitteet ovat hyvin laajat, jopa maailmaa syleilevät.

Köyhissä maissa tutkitaan kestävyyttä

Maat eivät ole veljiä keskenään, mitä tutkimus- ja kehitysrahojen kohdistamiseen tulee. Raportin mukaan matalan tulotason maissa 60–80 prosenttia tutkimuksesta liittyy kestävään kehitykseen. Se on ymmärrettävää, sillä tällaisissa maissa ongelmat näkyvät ja tuntuvat eniten. Harmi vaan, että matalan tulotason maissa tehdään vain 0,2 prosenttia kaikesta maailman tutkimustyöstä.

Rikkaissa ja keskitulon maissa vain 30–40 prosenttia tutkimuksesta liittyy jollain tavalla kestävään kehitykseen.

Mitkään maat eivät raportin mukaan keskity edes omiin tärkeimpiin kehitysongelmiinsa. Intia ei priorisoi nälkään tai tasa-arvoon liittyvää tutkimusta eikä Yhdysvallat tutkimusta, joka käsittelee ylikulutusta ja ympäristölle haitallisia tuotantotapoja.

Silloinkin, kun tutkimus pyrkii ratkaisemaan kehitysongelmia, se on usein vähän yksisilmäistä ja siiloutunutta. Jos esimerkiksi ratkotaan nälkään liittyviä ongelmia, saatetaan keskittyä kehittämään uusia siemeniä laboratorioissa ja sivuutetaan olemassa olevien maatiaislajikkeiden säilyttäminen. Jos taas tutkitaan lääkkeitä, keskitytään ”suljettuun” eli patenteilla suojattuun tutkimukseen avoimen tutkimuksen sijaan.

Ylipäätään tutkimus, joka keskittyy terveyteen, ruokaan tai energiaan, tuppaa palvelemaan yksityisiä intressejä eikä keskity yhteiskunnallisiin tai ympäristön ongelmiin.

Terveyttä tutkitaan, käyttäytymistä ei

Vaikka kestävää kehitystä palvelevaa tutkimusta on vähän, sitä kuitenkin tehdään. 90 prosenttia kestävän kehityksen innovaatioista tehdään korkean tulotason maissa, erityisesti Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa, Ranskassa sekä muissa innovaatioihin ja tutkimukseen satsaavissa maissa.

Jos katselee tilannetta maaryhmittäin, niin rikkaiden maiden joukossa Yhdysvallat vastaa 47 prosentista kaikesta kestävään kehitykseen johtavasta tutkimuksesta. Ylemmän keskitulon maissa Kiina vastaa 80 prosentista ja alemman keskitulon maissa Intia 85 prosentista kestävästä tutkimus- ja innovaatiotyöstä.

Kestävän kehityksen osa-alueista eniten tutkitaan terveyttä, ilmastonmuutosta ja vesistöjä. Heikoimmalle huomiolle jäävät konfliktien, koulutuksen, ihmisarvoisen työn, talouskasvun, innovaatioiden ja kestävän käyttäytymisen tutkimus. Äkkiseltään sitä ajattelisi, että aika tärkeitä teemoja joka ikinen.

Yleisesti raportissa todetaan, että nopeita teknologisia ratkaisuja tutkitaan paljon, mutta monimutkaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä vähemmän.

Vaikka terveyttä tutkitaan eniten, sen tutkimuksessa ei priorisoida köyhempien maiden terveysriskejä ja tauteja, vaikka köyhissä maissa on eniten sairastavuutta. 40 prosenttia terveysalan tutkimuksesta käytetään syövän tutkimukseen, vaikka ihmiskunnan terveyskysymysten joukossa sen ei ehkä tulisi olla prioriteetti. Ihmiskunnan enemmistö asuu alimman tulotason ja alemman keskitulon maissa. Niissä erilaiset syövät ovat vain viisi prosenttia koko tautikuormasta.

”Tutkimuksessa tarvitaan yhdenvertaisuutta”

Tutkimuksen tekijät ovat tietenkin sitä mieltä, että näin ei tulisi jatkua.

”Jos emme näe pikaista uudelleenjärjestelyä siinä, miten tiedettä ja teknologista tutkimusta järjestetään, emme tee oikeutta ihmiskunnan isoimmille haasteille kuten sairauksien estämiselle, ilmastonmuutokselle ja ruoan reilulle jakamiselle”, sanoo Sussexin yliopiston tiedepolitiikan professori Andy Stirling YK:n kehitysohjelma UNDP:n tiedotteessa. UNDP rahoitti tutkimuksen tekemistä.

”Jos tähän haasteeseen ei tartuta, tiede ja tutkimus sementoituvat vain jälleen yhdeksi tavaksi kasata vaurautta ja valtaa niille, joilla sitä jo on. Tutkimuksessa ja innovaatioissa tarvitaan enemmän yhdenvertaisuutta, monimuotoisuutta ja demokratiaa.”

Raportissa ehdotetaan muun muassa, että kestävään kehitykseen johtavaan tutkimukseen ohjattaisiin enemmän rahaa, prioriteetteihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja tutkimuksen prioriteetteja seurattaisiin.

Nyt julkaistu tutkimus on samalla Strings-hankkeen loppuraportti. Hankkeessa tarkasteltiin, miten tutkimus vastaa kestävään kehitykseen ja miten sitä voisi ohjata uudelleen. Raportin yhteydessä julkaistiin myös video, jossa pääkohdat esitellään kymmenessä minuutissa. Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä linkistä.

Pääkuva: Pixabay