Tärkeintä ei ole kysyä, miten maailma ruokitaan vaan keiden maailma ja miksi.
Valtavirran määritelmä ruokaturvasta on: se on tilanne, jossa kaikille ihmisille on kaikkina aikoina saatavilla riittävästi ravinteikasta ja kulttuurisesti sopivaa ruokaa.
Toisenlainen määritelmä kuuluu: ruokaturva on sana, jonka varjossa eliitti ajaa etujaan. Ruokaturva-käsite on osa näin maailma ruokitaan -retoriikkaa, jolla kasvatetaan maatalousalan suuryritysten ja sijoittajien varallisuutta.
Sanat ovat tärkeitä, niihin kätkeytyy merkityksiä ja merkitysten ympärille syntyy toimintaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on poliittisesti sopivampaa järjestää ruoka-apua kuin toimintaa, jonka tavoitteena on riittävä toimeentulo kaikille kansalaisille. Siksi puhutaan mieluummin nälästä ja ruokaturvattomuudesta kuin sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja etuoikeuksista.
Mitä jää sanomatta, kun puhumme ruokaturvasta emmekä esimerkiksi oikeudesta ruokaan?
Ruokaturvan toteutuminen vaikuttaa myös kansainväliseen turvallisuuteen. Mitä jää sanomatta, kun puhumme ruokaturvasta emmekä esimerkiksi oikeudesta ruokaan? Kuka päättää, millaiset ratkaisut ovat ruokaturvan kannalta tärkeitä?
Maatalousalan suuryrityksille maailman ruokaturva on tärkeä aihe. Yritysten kotisivut maalaavat kuvan maailmasta, jossa niiden kauppaamista teknologioista hyötyvät eniten kaukaisten maiden pienviljelijät.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa samat yritykset usein määrittelevät ruokaturvan toteutumisen ja maailman ruokkimisen moraaliseksi velvollisuudekseen.
Jos keskustelua ruokaturvasta ohjaa suuryritysten osakkeenomistajien etu, on helpompi väittää, että ruoan riittämättömyys johtuu esimerkiksi lannoitteen, teknologian tai ihmisten motivaation puutteesta kuin jonkin läsnäolosta, kuten politiikasta, maakaappauksista ja naisten asemasta. Aivan kuin ruokaturva eläisi poliittisessa ja yhteiskunnallisessa tyhjiössä.
Etiopia on esimerkki siitä, miten ruokaturvan edistäminen pelkän teknologian avulla ei välttämättä johda myönteiseen kehitykseen. Maa on tähdännyt Afrikan vilja-aitaksi, ja nälänhätien sijasta se haluaa tulla tunnetuksi korkealaatuisen ruoan viennistä.
Etiopian maataloustuotanto on kasvanut, mutta maa on ollut viime kuukaudet kriisissä.
Valtioon on julistettu hätätila, mielenosoittajia on tapettu ja opposition edustajia vangittu. Taustalla vaikuttaa etenkin oromo-kansan pitkäaikainen tyytymättömyys maan käyttöoikeuksiin. Etiopian hallitus on vuokrannut ainakin 2,5 miljoonaa hehtaaria maata ulkomaisille sijoittajille. Talouskasvun hyödyt eivät ole jakaantuneet tasaisesti.
Ihmisoikeudet unohtuivat. Viljantuotannon kasvattaminen ei riittänyt ratkaisuksi ruokaturvaan.
Ruokaturva ei ole neutraali käsite, jos siitä keskustelevat pääosin ne ihmiset, joilla on eniten valtaa.
Ruokaturvan näennäinen neutraalius peittää tärkeän vivahteen: tärkeintä ei ole kysyä, miten maailma ruokitaan vaan keiden maailma ja miksi.
TEKSTI LAURA KIHLSTRÖM
KUVA VIVIAN GORNIK
Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva ruokaturvaan erikoistunut tohtorikoulutettava ja kirjoittaja.
