Konfliktit aiheuttavat usein pakolaisuutta. Alkuperäiskansalle pakolaisuus on raskasta, sillä se elää täysin perinteisten elinkeinojen, kuten kalastuksen ja metsästyksen, varassa. Syrjäytyminen yhteiskunnasta on tavallista, kun toimeentuloa ei ole ja valtaväestö vieroksuu. Pakolaisuus on vaikeaa etenkin naisille, jotka eivät yleensä puhu espanjaa.
Vuonna 2002 Bogayan kirkossa tapahtui yksi Kolumbian konfliktin raaimmista joukkomurhista. Kylän asukkaat pakenivat puolisotilaallisten joukkojen ja FARCin sissien taistelua kirkkoon, jonka vahvojen seinien piti kestää ammuskelu. FARC alkoi kuitenkin heitellä kotitekoisia pipeta-pommeja, joista yksi putosi kirkon katolle. Pommi surmasi 119 ihmistä, joista lähes puolet oli lapsia. Vasta joulukuussa 2014 FARC pyysi tekoa anteeksi, mutta kyläläiset eivät tiedä, kuinka heidän pitäisi suhtautua siihen. Jotkut ajattelevat, että anteeksipyyntö on vain FARCin keino vakiinnuttaa asemaansa. Yleensä sissit majoittuvat ja taistelevat samoilla alueilla. Nyt huhutaan, että sissiryhmä aikoo ostaa maata Bogayasta, jotta se voisi jatkaa alueen valvontaa myös rauhanneuvottelujen jälkeen.
Maricela Garcia Cordoba on yksi Kolumbian kuudesta miljoonasta maansisäisestä pakolaisesta. Ejercito de Liberacion Nacional (ELN) -sissiryhmä hyökkäsi hänen kotikyläänsä Campo Bonitoon kaksitoista vuotta sitten. Garcia Cordoba pakeni viiden lapsensa kanssa.
Gracia Cordoba omistaa yhä maansa, mutta paluu kotiseudulle pelottaa.
”Sissit uhkailevat palaajia. Lapseni traumatisoituivat, kun jouduimme jättämään kotimme, enkä halua järkyttää heitä enää.”
Syyriassa on eniten maansisäisiä pakolaisia maailmassa, Kolumbiassa toiseksi eniten.
Kolumbian Chocóssa on yli puoli miljoonaa asukasta, joista 85 prosenttia on Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, afrokolumbialaisia. Chocón maaperässä on paljon kalkkikiveä ja mineraaleja, kuten kultaa, hopeaa ja kuparia. Afrokolumbialaiset ovat saaneet vuosisatojen ajan elantonsa kaivamalla ja huuhtomalla mineraaleja perinteisin menetelmin. Nyt paikallisyhteisöt kilpailevat kaivausluvista omilla maillaan suurten ylikansallisten yhtiöiden kanssa, joiden kiinnostus Chocón mineraalivaroja kohtaan on kasvanut viime vuosina.
”Suuret yritykset saapuvat aseellisten joukkojen tyhjentämille maille ja maksavat sisseille suojelurahaa”, paikallinen opettaja Don John Elin kertoo.
Nuoret miehet ovat erityisen suuressa vaarassa Chocón kaltaisilla syrjäseuduilla, joilla aseelliset ryhmät värväävät joukkoihinsa taistelijoita. Jos Jose Adánin toive toteutuu, hänen 6- ja 4-vuotiaat poikansa lähtevät kotikylästään Poguesta muualle opiskelemaan.
”Koulutus on paras tapa ehkäistä aseellisiin joukkoihin liittymistä. Kun nuoret miehet ovat toimettomina, riski kasvaa”, Adán sanoo.
Embera dovida on yksi Kolumbian yli sadasta alkuperäiskansasta. Emberat asuvat usein syvällä sademetsässä kylissä, joissa peruspalveluja ei ole. Jos La Pavan kylän asukkaat tarvitsevat lääkäriä, lähin löytyy viiden tunnin venematkan päästä Quibdón kaupungista. Chocóssa kymmeniä alkuperäiskansojen lapsia kuolee vuosittain yksinkertaisiin sairauksiin, kuten ripuliin ja flunssaan.
Chocón alueen asukkaat ovat järjestäytyneet paikallisneuvostoihin, joiden avulla he puolustavat oikeuksiaan aseellisia ryhmiä vastaan. Kolumbian armeija, sissit ja puolisotilaalliset joukot ovat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin ja uhkailleet ihmisoikeuksien puolustajia. Ihmisoikeuksia tarkkailevan Somos Defensores -verkoston mukaan tammi–kesäkuussa rekisteröitiin 399 uhkausta, hyökkäystä ja väkivallantekoa. Näistä 34 oli murhia. Luku on kaksinkertainen verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2014.
Kolumbialaisten usko rauhaan on koetuksella. Äskettäisen mielipidekyselyn mukaan vain 33 prosenttia vastanneista uskoo, että Kolumbian hallitus ja FARC pystyvät solmimaan rauhan. Prosenttiluku on matalin sitten vuoden 2012, jolloin rauhanneuvottelut alkoivat. Aseelliset ryhmät ovat taistelleet ja majoittuneet Chocóssa vuosikymmeniä ja ajaneet kyläläisiä pakolaisiksi kylästä toiseen ja maakunnan rajojen ulkopuolelle. Vaikka parempaa tulevaisuutta toivotaan, siihen on vaikeaa luottaa.
Asukkaat kalastavat, melovat ja viettävät aikaansa Chocón joilla. Alueen kylissä ei ole kunnollista vesi- ja viemäriverkostoa, ja siksi asukkaat myös käyttävät jokia peseytymiseensä ja käymälöinä. Joet ovat myös konfliktin aseellisten ryhmien kulkuväyliä sekä tärkeitä huumekaupan ja aseiden salakuljetusreittejä. Chocó on Kolumbian maakunnista ainoa, josta on yhteys Panamaan ja sitä kautta Väli-Amerikan huume- ja asekauppaan.
La Pavan kylää asuttaa embera dovida -alkuperäiskansa. Emberat vuokraavat mineraalirikkaiden maidensa kaivausoikeuksia afrokolumbialaisille mutta eivät pysty valvomaan kaivauksia ja niiden jälkitöitä. Mineraaleista tyhjennettyyn maahan jää kaivausaukkoja, jotka täyttyvät sadevedellä. Sen jälkeen tulevat hyttyset, jotka levittävät malariaa ja muita sairauksia.
Kolumbian konflikti on kestänyt yli 50 vuotta. Maansisäisiä pakolaisia on kuusi miljoonaa ja kuolonuhreja 220 000. Kolumbian hallitus ja Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia (FARC) -sissit neuvottelevat rauhasta. Alustavaan sopuun on päästy maaoikeuksista, huumekaupan lopettamisesta ja kapinallisten poliittisista oikeuksista rauhanneuvottelujen jälkeen. Viralliset neuvottelut toiseksi suurimman sissiryhmän, Ejercito de Liberacion Nacionalin (ELN) kanssa eivät ole vielä alkaneet. Myös oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot jatkavat toimintaansa. Chocón maakunta Kolumbian luoteisosassa on yksi konfliktin päänäyttämöistä.
KUVAT MEERI KOUTANIEMI
TEKSTI LEA PAKKANEN
Kirjoittaja työskentelee rauhan ja sovinnon asiantuntijana Suomen Lähetysseurassa. Kuvat ja tekstit ovat hankkeista, joita Suomen Lähetysseura tukee Luterilaisen maailmanliiton kautta.
Artikkelin kirjoittamisen jälkeen Kolumbian hallitus ja Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia (FARC) pääsivät sopuun rauhansopimuksesta, joka allekirjoitettaneen maaliskuussa 2016.