Globaalikasvatus on laaja käsite, joka sisältyy koulujen opetussuunnitelmiin. Tuusulassa joka vuosiluokalla on oma ohjelmansa, kuten luontoretkiä ja oppia jätteiden lajittelusta.
On varhainen lokakuun aamu Riihikallion koulussa Tuusulassa. Opettaja Elsi Kiviniemen luokassa on yhdeksännen luokan oppilaita, jotka ovat valinneet kansainvälisyyden kurssin. He valmistelevat YK:n turvallisuusneuvoston simulaatiokokousta.
Riihikallion koulun yhdeksännen luokan oppilaat valmistautuvat YK:n turvallisuusneuvoston simulaatiokokoukseen, jossa harjoitellaan digidiplomatiaa. Mukana opettajat Suvi Romppanen (vas.) ja Elsi Kiviniemi. Kuva: Liisa Takala
Kurssi kuuluu globaalikasvatukseen. On oiva tilaisuus kysyä oppilailta, mitä se tarkoittaa.
”En tiedä”, Henna Vainio sanoo.
”En ole varma. Yritetään kai opettaa maailmasta asioita”, Leo Viinamäki toteaa.
Tuusula otti Agenda2030-portaat käyttöön peruskouluissaan syksyllä 2022.
Opettaja Kiviniemi kääntää käsitteen lyhyesti kansainvälisyyskasvatukseksi. Hänen kurssinsa sisältyy Tuusulan globaalikasvatuksen ohjelmaan eli Agenda2030-portaisiin, jonka teemat vaihtuvat vuosiluokittain. Agenda 2030:lla tarkoitetaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, joilla pyritään äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen, jossa talous, ihmisen hyvinvointi ja ympäristö otetaan tasavertaisesti huomioon.
Tuusula otti Agenda2030-portaat käyttöön peruskouluissaan syksyllä 2022.
Ensimmäisellä luokalla oppilas pohtii luontosuhdettaan ja luonnosta huolehtimista Minä kierrätän -portaalla. Peruskoulunsa hän lopettaa yhdeksännelle Minä muutan maailmaa -portaalle. Väliin mahtuu ihmisoikeuksien, rauhan, tasa-arvon, demokratian, kestävän tulevaisuuden ja kulttuurisen moninaisuuden, jopa ympäristön, ilmaston ja kriittisen medialukutaidon kasvatusta.
Ymmärrystä ja toimintaa
Globaalikasvatus on vaikeaselkoinen ja laaja, jopa hämmentävä käsite, joka rinnastetaan monin tavoin kestävän kehityksen kasvatukseen. Eurooppalaisen globaalikasvatuksen eli niin kutsutun Maastrichtin julistuksessa vuonna 2002 se määriteltiin näin:
Globaalikasvatuksen tehtävänä on avata ihmisten silmät ja mieli maailman erilaisille todellisuuksille ja herättää ihmisissä halu rakentaa oikeudenmukaisempaa, tasa-arvoisempaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaa maailmaa.
”Ei siis vain ymmärtää maailmaa vaan myös halua toimia yhdenvertaisemman maailman puolesta”, Mari-Anne Okkolin toteaa. Hän on johtava asiantuntija Rauhankasvatusinstituutissa, rauhan ja globaalikasvatuksen asiantuntijajärjestössä.
Maastrichtin julistuksesta on 20 vuotta. Global Education Network Europe (GENE), ministeriöiden ja virastojen yhteistyöverkosto, ryhtyi viime vuonna päivittämään eurooppalaisen globaalikasvatuksen julistusta. Uusi julistus hyväksyttiin GENEn kongressissa Irlannin Dublinissa marraskuussa 2022. Se on voimassa vuoteen 2050 asti.
Uusi julistus on monisanaisempi muttei varsinaisesti sisällä mitään uutta, opetusneuvos Satu Honkala Opetushallituksesta sanoo. Hän on GENEn Suomen yhteyshenkilö.
Ote päivitetystä julistuksesta kuuluu näin:
Suomessa globaalikasvatus sisältyy varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmiin, jotka ohjaavat opettajien työtä.
Globaalikasvatus antaa mahdollisuuden ymmärtää, kuvitella, toivoa ja toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, rauhan, solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon, planeetan kestävyyden ja kansainvälisen ymmärryksen luomiseksi maailmaan. Se sisältää ihmisoikeuksien ja monimuotoisuuden kunnioittamisen, osallisuuden ja ihmisarvoisen elämän kaikille nyt ja tulevaisuudessa.
Siksi lasten ja nuorten kasvattaminen on erityisen tärkeää, Honkala sanoo.
Suomessa globaalikasvatus sisältyy varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmiin, jotka ohjaavat opettajien työtä. Koulut ja yksittäiset opettajat saavat kuitenkin päättää kohtalaisen vapaasti, miten ne sisällyttävät globaalikasvatusta oppiaineisiinsa.
Vastuuta valinnoista
Aamupäivä Puolmatkan jätteidenkäsittelyalueella Järvenpäässä. Sataa vettä, mutta Kellokosken koulun seitsemännen luokan oppilaat seisovat silti ulkona ja kuuntelevat keskittyneesti Viivi Kuumolaa, jätehuoltoyhtiö Kiertokapulan ympäristökouluttajaa.
”Mitkä ovat vaarallisia jätteitä?” Kuumola kysyy.
”Lasol”, yksi pojista vastaa.
”Lasi”, toinen sanoo.
”Lasol kyllä, mutta lasi ei”, Kuumola selittää ja ohjaa oppilaat alapihalle.
Oppilaiden vierailu sisältyy Tuusulan globaalikasvatuksen seitsemänteen portaaseen Minä kulutan vastuullisesti. Alkaa tunnin tietoisku. Oppilaat kuulevat, että lähes kaiken jätteen voi hyödyntää ja ison osan jätteestä voi tuoda käsiteltäväksi ilmaiseksi. Jätteiden lajittelu tuntuu kiinnostavan etenkin poikia, jotka vastaavat Kuumolan kysymyksiin napakasti.
”Mulla on jämpti iskä, hän kertoo lajittelusta”, Peetu Takalo kertoo.
”Mua kyllä kiinnostaa, mitä aineita kierrätetään ja miten”, Joona Back toteaa.
Vierailu päättyy oppilaiden yhteispunnitukseen autokaistalla. Kellokosken koulun opettaja Teemu Hakala ohjaa oppilaita linja-autoon. Hänestä kierrätys liittyy olennaisesti vastuullisuuteen ja kestävän kehityksen kasvatukseen, yhteen globaalikasvatuksen peruspilareista.
Agenda2030-portaita on käytetty Tuusulassa vasta kaksi kuukautta. Hakala arvelee, että ne helpottavat globaalikasvatuksen hahmottamista.
Kuin oppikirjasta
Opetusneuvos Satu Honkalan mukaan globaalikasvatusta toteutetaan vaihtelevasti eri kunnissa ja jopa yhden kunnan eri kouluissa. Samaa sanoo Rauhankasvatusinstituutin Mari-Anne Okkolin, joka nostaa Tuusulan ”oppikirjaesimerkiksi”.
”Siellä mentiin isosti eteenpäin”, hän sanoo.
”Kestävä kehitys on osa Tuusulan kunnan strategiaa, jota myös koulut edustavat. Päätös globaalikasvatuksen oppimispolusta tehtiin poliittisella tasolla. Rehtorit ja opettajat saivat selkeät resurssit ja raamit sille, mitä lähdetään tekemään.”
Uuden oppimispolun suunnittelu alkoi vuonna 2019 Rauhankasvatusinstituutin ja Jyväskylän yliopiston koulutusjohtamisen instituutin tuella. Rehtoreita ja opettajia koulutettiin. Osa opettajista siirtyi koulujensa agendavastaaviksi ja agendatutoreiksi, joita voi pyytää opetuksen tueksi.
Agenda2030-portaat takaisivat oppilaille globaalikasvatuksen ”minimin”.
Opettaja voi myös joutua tarkistamaan maailmankuvaansa.
Lisäksi ajatuksena oli, että ne yhdenmukaistaisivat, selkeyttäisivät ja helpottaisivat opettajien työtä. Vastaanotto kouluissa on ollut ristiriitaista. Osa opettajista kehuu portaita hienoiksi, toiset suhtautuvat niihin epäillen. Eniten vastustusta on aiheuttanut pelko työtaakan kasvamisesta, vaikka portaiden tarkoitus on helpottaa työtä, Tuusulan kunnan oppimisen asiantuntija Laura Aalto toteaa.
Opettaja voi myös joutua tarkistamaan maailmankuvaansa.
”Jos opettaja on valkoihoinen, keski-ikäinen ja hetero, niin näkyykö se yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden opetuksessa? Ja jos näkyy, niin miten?” Aalto pohtii.
Edelleen on opettajia, jotka eivät tiedä, mitä kaikkea globaalikasvatukseen sisältyy. Silloin Agenda2030-portaista on apua, Aalto toteaa. Hän uskoo, että opettajat alkavat vähitellen ymmärtää ”portaiden idean” eli globaalikasvatuksen vuosiluokittain.
Afrikka yllättää
Opettaja Elsi Kiviniemen luokassa on hiljaista. Kukin oppilas edustaa YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaata, josta he etsivät matkapuhelimillaan tietoa tulevaan kokoussimulaatioon. Käsiteltävänä on päätöslauselma ”Nuoret, rauha ja tulevaisuus”.
Leo Viinamäki edustaa Nigeriä. Se on hänestä vaikeaa.
Perustietoja Nigeristä on vaikea löytää. Sen Viinamäki on selvittänyt, että odotettu elinikä on 41 vuotta ja työttömyysprosentti 0,8. Luvuista hän päättelee, että terveydenhuolto on ”aika huonoa” mutta työllisyys ”hyvä siihen nähden, miten huonosti monet asiat ovat”.
”Luulin, että kurssi on helppo, ja tämä työ. Mutta ei”, hän toteaa.
”Ehkä yllättävintä on ollut se, ettei Afrikassa ole niin paljon köyhyyttä kuin ajattelin.”
Viinamäki ryhtyy selvittämään nuorten lukutaitoprosenttia.
Kiviniemi seuraa oppilaiden työskentelyä. Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaita valinnaisella kansainvälisyyden kurssilla on vajaat neljäkymmentä, ja hän kertoo yllättyneensä sen suosiosta. Ehkä globaalit asiat kiinnostavat nuoria, hän toteaa.
On oiva tilaisuus kysyä sitä oppilailta.
Henna Vainio valitsi kansainvälisyyden kurssin, koska halusi retkille, kuten etiopialaiseen ravintolaan ja Guled & Nasra -elokuvanäytökseen Helsinkiin. Tiina Sauranen odottaa kurssimatkaa Tanskaan.
He haluavat matkustaa, ja ehkä siitä viriää tahto toimia paremman maailman puolesta.
