Tuoreessa dokumentissa tutkijat huomaavat, ettei paimentolaisten luontosuhde ole sitä, mitä he ovat kuvitelleet. Mikä suhteessa hiertää?
Helsingin yliopiston tutkijat, etnobiologi Álvaro Fernanández-Llamazares ja suojelubiologi Mar Cabeza istuvat ringissä kovalla kuivalla maalla ja pyytävät daasanach-paimentolaisia kertomaan tuntemiaan eläintarinoita. He haluavat tallentaa Pohjois-Kenian Turkanassa asuvan heimon suullista perinnettä satukirjaksi daasanachien omalla kielellä. Tulkkina ja oppaana toimii paikallinen nuori mies Job Nasak.
Tarinoissa ja lauluissa seikkailevat apinat, keihäsantiloopit, krokotiilit, kirahvit ja monet muut villieläimet, joita daasanachien kuivuuden korventamalla kotiseudulla ei kuitenkaan enää elä tai ainakaan näy.
Iiris Härmän dokumentti Luomakunnan vartijat seuraa tutkijoiden pohdintaa siitä, mitä paimentolaisheimon tarinat kertovat heidän luontosuhteestaan. Tarinoissa ja lauluissa seikkailevat apinat, keihäsantiloopit, krokotiilit, kirahvit ja monet muut villieläimet, joita daasanachien kuivuuden korventamalla kotiseudulla ei kuitenkaan enää elä tai ainakaan näy. Etenkään lapset eivät ole koskaan nähneet kertomusten leijonia, norsuja eivätkä sarvikuonoja.
Eläimet ovat kadonneet myös läheisestä Sibiloin kansallispuistosta.
85 nahkaa on liikaa
Tutkijat seuraavat myös paikallisia seremonioita, kuten joka toinen vuosi vietettävää dimi-juhlaa, jossa perheiden esikoistyttäret ylistävät leopardinnahkoihin pukeutuneita sotureita. Tutkijat laskevat miehillä yhteensä 85 isojen kissaeläinten nahkaa. Daasanachit sanovat, että ilman niitä dimiä ei voi järjestää.
Havainto pakottaa tutkijat miettimään työnsä lähtökohtia. He ovat perustaneet uransa ajatukselle, että paikallisyhteisöt ovat luonnon puolella. Nyt he huomaavat, että yksi tärkeimmistä syistä villieläinten tuhoon on perinne, jota he ovat tulleet elvyttämään kirjahankkeellaan.
Tutkijat myös kuulevat, että daasanachit syövät villieläimiä, koska eivät halua uhrata karjaansa. Lisäksi petoja ammutaan huvin vuoksi.
Selvää on, että kun vedestä ja laidunmaasta on pulaa, luonto häviää. Karuissa oloissa selviytyminen on päivittäistä taistelua ja aiheuttaa myös väkivaltaisia kiistoja naapuriheimon kanssa.
”Keitä me olemme sanomaan, mikä on oikein ja mikä väärin”, Fernanández-Llamazares kysyy.
Ratkaisuna hän näkee tietoon ja ymmärrykseen pyrkivän keskustelun. Job Nasak toteaakin muiden paimentolaisten puolesta, että he eivät ennen kirjahanketta olleet koskaan ajatelleet eläimiä elollisina olentoina.
Luomakunnan kehto
Monesti palkitun dokumentaristin elokuva ei ole vain kuvaus 2020-luvun elonjäämistaistelusta vaan myös ihmisen synnyinmaisemasta. Turkanan hautavajoamasta on kaivettu yli 10 000 ihmisen esi-isien luurankoa, joista yksi kuuluisimmista on 1,5 miljoonaa vuotta vanha Turkana-poikana tunnettu Homo erectus -yksilö.
Lisäksi alueelta on löydetty runsaasti suurten nisäkkäiden luita.
Dokumentissa benediktiiniläismunkki Florian muistuttaakin, että ihminen ei ole suinkaan luomakunnan luoja vaan vartija. Nyt vain on jo kovin kiire.
ELOKUVA ON KATSOTTAVISSA MAAILMA KYLÄSSÄ -FESTIVAALIN ONLINE CINEMASSA MA 23.5. KLO 10–SU 29.5. KLO 23. KATSELUOHJEET MAAILMAKYLÄSSÄ.FI.
Katso dokumentin traileri:
Lue lisää: Kuka tekee elokuvia Afrikasta?
