Luonnon puolustaja

Professori Eeva Furman on työskennellyt luonnon monimuotoisuuden puolesta kaksi vuosikymmentä. Hänelle se on kutsumus- ja rauhantyötä.

Nurmikko oli runsas, ajettu tasaiseksi. Krookukset ja pionit kukkivat. Pihaa oli hoidettu rakkaudella, ja se oli voittanut puutarhakilpailun Helsingin Marjaniemessä.

Professorit Eeva Furman ja Ilkka Hanski olivat ostaneet talon juuri puutarhan vuoksi.

Oli kevät 2001. He katselivat pihaansa ja tiesivät, mitä sille tekisivät.

He käänsivät nurmikon. Poistivat multaa ja lisäsivät hiekkaa, jotta maasta tulisi kuivempaa ja ravinteiltaan köyhempää. Sekaan he heittivät luonnonkukkien siemeniä.

Puutarhasta tulisi keto, jonka he niittäisivät kesäisin.

Puutarhasta tulisi keto, jonka he niittäisivät kesäisin.

Kohta päivänkakkarat ja ohdakkeet kukkivat. Perhoset ja linnut lisääntyivät. Heinä nousi polvenkorkuiseksi. Hanskin työtoverit Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta tutkivat pihaa ja laskivat, että eläin- ja kasvilajeja oli 373, joista osa oli uhanalaisia.

Furman ja Hanski iloitsivat.

He halusivat näyttää esimerkillään, että kaupungissa voi vaalia luonnon monimuotoisuutta. Se on tärkeää, jopa elinehto ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille.

MUUTOSTEN VUOSI

Eeva Furman katselee pihaansa keittiönsä ikkunasta. On huhtikuu 2017. Etupihalla on kuollutta heinää, seasta pilkistää krookuksia. Hän niitti kedon viime syksynä, ensi kertaa yksin.

Ilkka Hanski kuoli vatsasyöpään toukokuussa 2016. Furman oli vähentänyt työaikansa 40-prosenttiseksi, koska halusi viettää jäljellä olevan ajan puolisonsa kanssa.

Eeva Furman kotipihallaan Helsingin Marjaniemessä.

”Rakastin Ilkkaa niin paljon, että olisin tehnyt mitä vain, jotta hänen olonsa olisi helpottunut ja hän olisi kokenut iloa. Itsekin saa iloa, kun voi auttaa toista, vaikka on kamalan vaikeaa.”

Vuosi 2016 oli raskas. Furmanin äiti menehtyi heinäkuussa. Furman palasi täyspäiväiseen työhön syksyllä. Hän johtaa Suomen ympäristökeskuksen eli SYKEn ympäristöpolitiikkakeskusta.

Furman johtaa myös Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran isännöimää Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelia. Asiantuntijat tukevat Suomen kestävän kehityksen toimikuntaa, joka esimerkiksi laati kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen Suomi, jonka haluamme 2050. Yli 200 oppilaitosta, yritystä, kaupunkia ja kuntaa on sitoutunut edistämään kestävää kehitystä, jolla pyritään turvaamaan tasavertaiset elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville.

Suomen malli on herättänyt kiinnostusta maailmalla, Furman toteaa.

Myös Furmanin työ kestävän kehityksen parissa on huomattu. Tammikuussa 2017 hänet valittiin YK:n kestävän kehityksen raporttia valmistelevaan työryhmään, jossa on viisitoista tutkijaa ja asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. Ryhmä aloitti työnsä helmikuussa ja julkaisee raporttinsa vuonna 2019.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet on kirjattu toimintaohjelma Agenda 2030:een, joka astui voimaan viime vuoden alussa. Tavoitteita on seitsemäntoista, kuten poistaa köyhyys, rakentaa kestäviä kaupunkeja ja pysäyttää maaperän köyhtyminen, aavikoituminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen. Tavoitteet yhdistävät ensi kerran talouden, ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin.

Furmanin mukaan ryhmä arvioi tavoitteiden edistymistä ja tutkii niihin liittyviä ilmiöitä.

Kaupunkien määrä lisääntyy, ne kasvavat ja tiivistyvät. Ne tarvitsevat myös luonnon vihreyttä.

Häntä kiinnostaa kaupungistumisen, luonnon monimuotoisuuden, terveyden ja köyhyyden yhteys. On arvioitu, että vähintään joka toinen ihminen asuu kaupungissa vuoteen 2030 mennessä. Kaupunkien määrä lisääntyy, ne kasvavat ja tiivistyvät. Ne tarvitsevat myös luonnon vihreyttä.

”Luonto tuo ihmiselle iloa, vähentää stressiä ja virkistää.”

Monimuotoinen luonto suojaa myös allergioilta ja tulehdussairauksilta. Ne vaativat usein lääkkeitä, joihin köyhillä ihmisillä ei välttämättä ole varaa.

KOHTUULLINEN ELÄMÄ

Kestävän kehityksen käsite on vuodelta 1987, jolloin Norjan pääministerin Gro Harlem Brundtlandin johtama YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomissio julkisti raporttinsa ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kestävä kehitys lähtee kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, Eeva Furman sanoo. Jokaisen toimeentulevan ihmisen pitäisi ajatella, miten voisi kuluttaa vähemmän luonnonvaroja, jotta niitä säästyisi myös köyhille ihmisille ja tuleville sukupolville.

”Muutos lähtee itsestä. Isoin ongelma ovat elintavat, kuten sähköllä toimiva ilmastointi.”

”Muutos lähtee itsestä. Isoin ongelma ovat elintavat, kuten sähköllä toimiva ilmastointi.”

Furman ottaa esimerkiksi Suomen ja listaa kolme suurinta huolta. Ykkösenä ovat ruoan ja tavaroiden törsäys, joita pitäisi kohtuullistaa. Kakkosena tulevat liikenteen hiilidioksidipäästöt, asuntojen energiahukka ja liiallinen lihansyönti, jotka pönkittävät ilmastonmuutosta.

Kolmoissijalla on työ, jota pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti.

Keskiluokan työtä katoaa, Furman pohtii. Tuloerot lisääntyvät, eriarvoisuus kasvaa.

”Pitäisi miettiä, miten työtä voisi jakaa, jotta yhteisö voisi toimia voimallisena.”

Ylilyönniksi Furman mainitsee Donald Trumpin valinnan Yhdysvaltojen presidentiksi. Se liittyy kestävään kehitykseen ja populismiin. Hiilitehtaita ajettiin alas ympäristösyistä, työttömyys kasvoi. Uusia työpaikkoja ei syntynyt riittävästi, joten Trumpin lupaukset vakuuttivat kansan.

Paikalliset ratkaisut ovat tärkeitä, Furman sanoo.

Etenkin kehitysmaissa paikalliset ja pienet ratkaisut voivat tuottaa parhaan tuloksen. Muutos pitää lähteä yhteisöstä, joka kasvaa sen mukana.

Etenkin kehitysmaissa paikalliset ja pienet ratkaisut voivat tuottaa parhaan tuloksen. Muutos pitää lähteä yhteisöstä, joka kasvaa sen mukana.

Muutos jakaa ihmiset häviäjiin ja voittajiin, Furman muistuttaa. Häviäjiä pitää kannatella, ja häviöstä on tehtävä mahdollisimman kivutonta.

Myös luonnosta voi tulla häviäjä. Silloin seuraukset ovat vakavia. Ympäristö lyö kovaa takaisin, Furman selittää. Esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa kuivuutta, joka heikentää ihmisten ruokaturvaa. Nälkä, aliravitsemus, pakolaisuus ja väkivalta kasvavat.

Ympäristötyö on rauhantyötä, Furman muistuttaa.

Hänelle kestävän kehityksen edistäminen on myös kutsumustyötä, tulevaisuuden suunnittelua.

VERKKAINEN AJATTELIJA

Musiikki ja luonto. Ne kiinnostivat Eeva Furmania, joka valmistui Kauniaisten lukiosta, pyrki Sibelius-Akatemiaan mutta päätyi opiskelemaan meribiologiaa Helsingin yliopistoon. Furmanin isä on puolanjuutalainen ja äiti suomenruotsalainen. Furman puhuu ruotsia ja suomea, myös hepreaa.

Furman väitteli merirokkojen biologiasta Walesin yliopistossa vuonna 1989. Merirokot ovat pieniä siimajalkaisia äyriäisiä, jotka kiinnittyvät esimerkiksi veneiden pohjiin.

Vuonna 1989 hän myös palasi Suomeen ja tapasi Ilkka Hanskin, joka työskenteli ekologian professorina Helsingin yliopistossa. Furman oli 29-vuotias, rakastunut ja työtön. Oman alan työtä ei löytynyt. Hän haki sihteeriksi, opetti toisinaan ekologiaa opiskelijoille.

”Osaamiseni ei kelvannut. Se oli tosi kova isku.”

Vuoden kuluttua hän pääsi tutkijaksi Vesi- ja ympäristöhallitukseen, nykyiseen Suomen ympäristökeskukseen. Ensimmäinen pesti kesti vuoden. Furman tutki kansainvälistä arktista ympäristönsuojelua ja oli laatimassa eläinten ja kasvien suojeluohjelmaa.

Määräaikaisuudet jatkuivat.

Vuonna 2002 Furman haki SYKEn ympäristöpolitiikan tutkimusohjelman päälliköksi.

”Hain siksi, että naishakijoita olisi joukossa. Kun minut valittiin, sormi meni suuhun.”

Furman istuu keittiössään ja näyttää huvittuneelta.

Alaisia oli 25. Furmanin yksikkö oli rakentamassa esimerkiksi Euroopan unionin jäsenmaiden tutkimuslaitosten verkostoa, joka tarkastelee biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta. Nykyisen SYKEn ympäristöpolitiikkakeskuksen johtoon hänet valittiin vuonna 2010. Alaisia on 50. Keskuksessa tutkitaan kestävän kehityksen edellytyksiä etenkin kaupungistuvassa maailmassa.

Työ on pitkälti tutkimista ja ratkaisujen etsimistä.

Furman kuvailee itseään maailmanparantajaksi ja verkkaiseksi ajattelijaksi.

”Maailma on kaoottinen eikä sitä voi lokeroida, joten on tutkittava sotkua. Tulokset sisältävät paljon epävarmuuksia. Se on vain hyväksyttävä.”

”Maailma on kaoottinen eikä sitä voi lokeroida, joten on tutkittava sotkua. Tulokset sisältävät paljon epävarmuuksia. Se on vain hyväksyttävä.”

RAUHOITETTU METSÄ

Viime vuodet ovat olleet yhtä myllerrystä. Eeva Furman elää murrosta.

Furman on kehittänyt SYKEn ympäristöpolitiikkakeskuksen. Hän on johtanut lähes viisi vuotta suurta EU-hanketta, jossa tarkasteltiin, miten luonnon hyötyjä voi huomioida arjessa ja päätöksenteossa. Tutkittavana oli 27 erityyppistä kohdetta ympäri maailmaa, esimerkiksi Sibbesborgin lähiö Sipoosta. Hanke päättyy toukokuussa 2017.

Sen jälkeen hän keskittyy päätyöhönsä SYKEssä ja YK:n työryhmään.

”Haluan rauhoittua, vain olla.”

Se onnistuu parhaiten luonnossa, jota Furman kuvailee isoksi osaksi itseään. Hän kerää marjoja ja sieniä, viettää aikaansa merellä ja hirsitalossaan Vironlahdella.

Siellä on myös hänen harrastuksensa, Ilkka Hanskin luontoverkko.

Furman kertoo, että Hanski sai ennen kuolemaansa 400 000 euron palkinnon uraauurtavasta työstään espanjalaiselta BBVA-säätiöltä. Furman ja lapset hakivat palkinnon. Hanski ehti määrätä testamentissaan, että rahat käytetään suojeltavien metsien ostamiseen Vironlahdelta.

Suojelualueen perustaminen jäi Furmanille ja lapsille.

Furman arvioi, että palkinnolla saa karkeasti 120 hehtaaria metsää. Koossa on reilut 70 hehtaaria pieniä erillisiä alueita, kuten metsää, suota ja merenluoto. Hanski toivoi, että paikalliset asukkaat virkistäytyvät suojelualueilla ja keräävät metsistä marjoja ja sieniä.

Eeva Furman sanoo, että metsien ostaminen käy työstä.

Hän tekee sen silti mielellään, sillä Ilkka Hanskin luontoverkko lisää luonnon monimuotoisuutta. Se oli heidän kutsumuksensa, yhteinen elämäntyönsä.

EEVA REBEKKA FURMAN

IKÄ: 57

KOULUTUS: Meribiologian tohtori Walesin yliopistosta

TYÖ: Suomen ympäristökeskuksen eli SYKEn ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja, professori

PERHE: Jäi leskeksi toukokuussa 2016. Kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Vanhin lapsista on edesmenneen aviomiehen, akateemikko Ilkka Hanskin edellisestä avioliitosta.

HARRASTUKSET: Klassinen musiikki ja liikkuminen luonnossa

TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ KUVAT LIISA TAKALA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.