Hallitus päätti maaliskuun kehysriihessä vähentää kehitysyhteistyörahoista 50–100 miljoonaa euroa vuodessa kehyskauden 2015–2018 ajan. Vähennyskohteista ei ole päätetty.
Juustohöylää ei tulla käyttämään, vaan asiat pannaan tärkeysjärjestykseen.
”Juustohöylän käyttäminen on harvoin hyvää hallintoa. Jos otetaan vähän kaikkialta, ei tarvitse miettiä, onko resurssit kohdennettu oikein”, ulkoministeriön yleisen kehityspolitiikan ja suunnittelun yksikön päällikkö Timo Olkkonen sanoo.
Tuet kansalaisjärjestöjen tekemälle kehitysyhteistyölle ja monenkeskisille järjestöille tuskin ovat ensimmäisiä säästökohteita, sillä ne ovat kehityspoliittisen ohjelman painopisteitä.
”Hallituksen linjausten vastaisesti ei leikata.”
Leikkauskohteet selviävät elokuussa, jolloin ministeriöt julkistavat ehdotuksensa valtion ensi vuoden talousarvioksi.
Ei suurta dramatiikkaa
Viime vuonna Suomi antoi kehitysapua 1 081 miljoonaa euroa, joka vastaa 0,56 prosenttia Suomen bruttokansantulosta. Bktl-osuus kasvoi edellisvuodesta, jolloin se oli 0,53 prosenttia.
Olkkonen ei usko, että maaliskuun kehysriihen päätösten vuoksi tapahtuu kovin dramaattisia muutoksia. Tähän asti toimintaa on suunniteltu siten, että määrärahat kasvavat merkittävästi.
Jatkossa liikkumavara vähenee, oli kyse sitten uusista isoista hankkeista tai sektoreista.
Olkkosen mukaan on hyvin epätodennäköistä, että toimiva hanke lopetettaisiin vain sen takia, että rahat ovat loppu. Sen sijaan niistä, joita vasta suunnitellaan, voidaan joutua luopumaan.
”Nicaraguan-tyyppiset vetäytymiset johtuvat muista asioista kuin rahasta.”
Suomi lopetti kahdenvälisen kehitysyhteistyön pitkäaikaisen kumppanimaansa Nicaraguan kanssa viime vuoden lopussa. Nicaragua on noussut köyhimpien maiden joukosta, ja Suomi haluaa keskittää apuaan kaikkein köyhimpiin maihin, jotka ovat pääosin Afrikassa ja Aasiassa.
Taustalla oli myös huoli Nicaraguan poliittisen kehityksen suunnasta.
Myanmarissa kehitysyhteistyötä puolestaan aloitellaan yli 20 vuotta jatkuneen tauon jälkeen. Olkkonen ei usko, että leikkaukset vaikuttavat merkittävästi näihin suunnitelmiin.
Jotain hyvää
”Kaikkien uusien avausten täytyy olla hyvin tarkkaan ja rationaalisesti pohdittuja.”
Lamavuosina 1990-luvun alkupuolella kehitysyhteistyön määrärahoja vähennettiin huomattavasti rajummin kuin nyt.
Huippuvuonna 1991 avun bktl-osuus oli 0,8 prosenttia. Silloin Suomi käytti kehitysyhteistyöhön 633 miljoonaa euroa. Vuonna 1994 osuus oli enää 0,3 prosenttia ja rahamäärä 255 miljoonaa.
Leikkausten vuoksi käynnissä olevia hankkeita jouduttiin lopettamaan ja suunnitteilla olevia lykkäämään, mutta määrärahojen niukkuudessa nähtiin myös hyvää.
Oli pakko keskittyä määrän sijasta laatuun.
Timo Olkkonen näkee mahdollisuuksia myös nykyisessä leikkaustilanteessa. Ulkoministeriössä asioiden paneminen tärkeysjärjestykseen on perinteisesti ollut vaikeaa, mutta nyt on pakko.
”Se on nyt kivuliasta, mutta pidemmällä aikavälillä siitä voi olla hyötyäkin. Kaikkien uusien avausten täytyy olla hyvin tarkkaan ja rationaalisesti pohdittuja.”
Olkkonen muistuttaa, että tällaista pohdintaa on tehty jo nykyisen hallituskauden aikana ennen viimeisimpiä leikkauspäätöksiä. Esimerkiksi korkotukiluotoista apumuotona on päätetty luopua kokonaan.
Kansainvälisesti määrärahojen vähentäminen tarkoittaa sitä, ettei Suomi saavuta muiden Pohjoismaiden tasoa kehitysavussaan eikä Euroopan unionin vanhoja jäsenmaita koskevaa sitoumusta kasvattaa kehitysavun osuutta bktl:stä 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.
”Se on mainekysymys, mutta emme toki ole ainoita. EU:ssa on vain neljä maata, jotka ovat saavuttaneet 0,7 prosentin osuuden”, Timo Olkkonen muistuttaa.
Nämä maat ovat Tanska, Luxemburg, Iso-Britannia ja Ruotsi. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kehitysapukomitean jäsenistä lisäksi Norja saavutti tavoitteen viime vuonna.
Suomi on EU:ssa pienessä keskiryhmässä, joka on kasvattanut määrärahojaan muttei saavuttanut 0,7 prosentin tavoitetta.
Päästökauppa paikkaa vähän
Hallitus päätti keväällä 2013, että kaikki tulot Suomen EU:n laajuisesta päästöoikeuksien huutokaupasta käytetään kehitys- ja ilmastorahoitukseen.
Viime vuonna päästöhuutokaupan tuloja ohjattiin kehitysyhteistyöhön noin 54,8 miljoonaa euroa, jolla korvattiin aiemmin päätettyjä leikkauksia kehitysyhteistyöhön.
”Päästöhuutokauppatuloja koskeva linjaus koskee kuitenkin vain tätä hallituskautta, seuraavan hallituksen linjauksista ei tietenkään tiedetä. Huutokauppatulojen käytön tekee haasteelliseksi se, ettei niitä voi sitoa etukäteen. Määrärahat myönnetään lisätalousarvioiden kautta, ja hintojen kehityksestä riippuu, kuinka paljon niitä lopulta tulee”, Olkkonen selittää.
Päästöhuutokaupan tuloilla voidaan kuitenkin pitää yllä erityisesti rahoitusta monenkeskisille järjestöille ja ilmastorahoitukseen.
LAURA RANTANEN
