Maailmassa soditaan mutta myös sovitaan rauhasta. Kehitys-Utveckling kokosi sopimuksia, jotka asiantuntijoiden mielestä antavat uskoa konfliktien rauhanomaisesta ratkaisusta.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Latinalainen Amerikka on rauhoittunut, osin myös Aasia. Afrikassa rauhanprosessit ovat kunnolla vasta käynnistymässä.
Maailma on rauhoittunut, koska kylmä sota on päättynyt. Sisällissotien perusta muuttui 1990-luvun alussa, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto eivät enää ottaneet mittaa toisistaan rahoittamalla taistelevia osapuolia Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa.
Sodat ovat myös lyhentyneet ja päättyvät entistä harvemmin toisen osapuolen voittoon. Puolet nykyisistä sodista päättyy neuvotteluratkaisuun.
Rauhanneuvotteluja käydään joko suoraan tai kolmannen osapuolen välityksellä. Ne saattavat kestää vuosia ja vaatia useita tapaamisia.
Sodan osapuolilta vaaditaan halua lopettaa sotiminen ja sitoutua rauhaan. On myös kyettävä sopimaan omista tavoitteista, kuuntelemaan muita näkökulmia ja tekemään myönnytyksiä.
Ulkopuolisilta välittäjiltä edellytetään ammattitaitoa ja konfliktitilanteen laajaa tuntemusta. Välittäjät saattavat kantaa huolta sodan seurauksista tai toivoa kansainvälistä mainetta. Paikallisen kiistan laajeneminen suursodaksi kannustaa neuvottelemaan rauhasta mahdollisimman varhain.
Ihanteellisinta on ehkäistä konfliktit tai ainakin tunnistaa ne varhain. Rauhaan pakottaminen sotilaallisin keinoin on viimeinen vaihtoehto.
Puolet rauhansopimuksista raukeaa viidessä vuodessa. Sisällissodat hiipuvat usein satunnaiseksi väkivallaksi, jossa ei kuole riittävästi ihmisiä, jotta niitä voitaisiin kutsua sodaksi. Yleisimmin käytetty luku on tuhat kuollutta vuodessa.
Ei sota, ei rauha -välitiloja on maailmassa useita. Rauhansopimus ei ehkä ratkaissut sotaan johtaneita erimielisyyksiä, joten ihmisten välinen luottamus jäi rakentumatta ja sovinto syntymättä.
Aina on myös niitä, jotka hyötyvät sotataloudesta.
Lisäksi on lukuisia niin sanottuja jäätyneitä konflikteja, joita ei ole edes yritetty sovitella, mutta väkivalta on siitäkin huolimatta laantunut ainakin toistaiseksi.
Rauhansopimus on vain ensimmäinen vaihe kohti yhteiskunnan jälleenrakentamista ja vakauttamista. Useimmiten kehitys vie vuosia ja tarvitse kansainvälistä rauhanturvaamista ja kehitysrahoitusta.
Tavoitteena on, että valtio kestää niin sisäisiä kuin ulkoisia sokkeja, kuten luonnononnettomuuksia, tautiepidemioita ja taloudellisia kriisejä.
Kolumbia
Kolumbiassa on sodittu vuodesta 1964 lähtien. Kuolonuhreja on ainakin 220 000 ja evakkoja viitisen miljoonaa. Valtaosa evakoista on afrokolumbialaisia ja alkuperäiskansojen jäseniä.
Hallitusta vastustavista vasemmistoryhmistä merkittävin on Vallankumouksellisen Kolumbian asevoimat FARC, jonka kanssa hallitus aloitti rauhanneuvottelut Kuuban pääkaupungissa Havannassa vuonna 2012.
Viime syyskuussa osapuolet pääsivät alustavaan sopimukseen muiden muassa sodan uhrien korvauksista, erityistuomioistuimesta ja sotarikoksiin syyttömien sotilaiden armahtamisesta. Jo aiemmin oli sovittu maauudistuksesta, huumekaupan lopettamisesta ja kapinallisten poliittisista oikeuksista rauhansopimuksen jälkeisenä aikana.
Yhdysvaltojen lisäksi rauhanprosessia on tukenut muun muassa Kiina, joka on luvannut rahoittaa jälleenrakennusta noin 7,5 miljoonalla eurolla.
Lopullisen rauhansopimuksen on määrä syntyä 23. maaliskuuta 2016. FARCin joukoissa on 8 000 sotilasta, joiden on luovutettava aseensa 60 päivän kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta.
FARCin ja hallituksen sopimus ei välttämättä täysin rauhoita Kolumbiaa. Toiseksi suurin aseryhmä Kansallinen vapautusarmeija ELN ei ole vielä aloittanut neuvotteluja hallituksen kanssa. Myös oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot jatkavat hallituksen vastaista taisteluaan.
Peru
Loistava polku on tunnetuin sissiliike, joka on taistellut Perun hallitusta vastaan. 1990-luvun alussa se hallitsi suurta osaa Perun keskistä ja eteläistä maaseutua sekä pääkaupungin Liman ympäristöä. Maolaisen liikkeen toiminta hiipui alkuvuodesta 2012, kun sen Artemiona tunnettu johtaja ensin pidätettiin ja seuraavana vuonna tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.
Vuosina 1980–2000 hallituksen ja sissijärjestöjen toimissa kuoli tai katosi arviolta 70 000 ihmistä.
Mali
Mali ajautui sisällissotaan keväällä 2012. Pääkaupungissa Bamakossa armeija syrjäytti presidentti Amadou Toumani Tourénin hallinnon, ja maan pohjoisosassa oloihinsa tyytymättömät tuaregikapinalliset perustivat itsenäisen Azawadin valtion. Kesällä eri islamistiset ryhmät ryhtyivät taistelemaan sekä tuaregeja että Malin armeijaa vastaan.
Väkivallan seurauksena lähes puoli miljonaa malilaista pakeni kodeistaan.
Malin tilanne rauhoittui vuoden 2013 alussa, kun kansainväliset joukot Ranskan johdolla ja YK:n valtuutuksella palauttivat vallan Malin hallitukselle alueilla, jotka se oli menettänyt islamistitaistelijoille. Kuuluisin niistä oli Timbuktun historiallinen kaupunki Pohjois-Malissa.
Kesällä 2013 järjestetyissä vaaleissa presidentiksi valittiin Ibrahim Boubacar Keïta.
Malin rauha on yhä hauras. Kesällä 2015 hallitus ja tuaregit sopivat Pohjois-Malin osittaisesta itsehallinnosta. Se ei kaikkia tuaregeja tyydytä, ja osa kapinallisista haluaa yhä perustaa oman valtion. Samaan aikaan islamistiryhmät jatkavat taisteluaan. Esimerkiksi viime marraskuussa yli 20 ihmistä kuoli hotelli-iskussa Bamakossa.
Kenia/Turkana-Pokot
Luoteis-Keniassa Ugandan rajalla turkanat ja pokotit ovat vuosia kiistelleet laidunmaasta ja anastaneet toisiltaan karjaa. Poliittisen ja taloudellisen vallan tavoittelu alueella on lisännyt keskinäistä kaunaa.
Viime kahden vuoden aikana konfliktia on rauhoiteltu neuvotteluprosessissa, johon heimojen vanhimmat, naiset ja nuoret ovat osallistuneet. Muun muassa Kirkon Ulkomaanapu on tukenut neuvotteluja.
Prosessin aluksi turkanoiden ja pokotien oli ratkottava omat sisäiset riitansa sekä päätettävä tavoitteistaan ja edustajistaan. Sen jälkeen yhteisissä neuvotteluissa sovittiin tapaamisten rakenne, sisältö ja toteutustapa. Paikalliset poliitikot sitoutuivat tukemaan rauhanprosessia.
Nyt tilanne turkanoiden ja pokotien asuinalueilla on rauhallinen. Viimeisestä karjavarkaudesta on kulunut puoli vuotta, ja 700 eläintä on palautettu omistajilleen. Ihmiset ja eläimet voivat liikkua turvallisesti ilman pelkoa.
”Enää ei tarvitse nukkua kengät jalassa ja makuualusta rullalla mahdollisten hyökkäysten varalta. Voimme riisua kengät yöksi ja levätä rauhassa”, kertoo yksi kylän vanhimmista.
Rauhantyö jatkuu. Paikallisjohtajat ovat perustaneet rauhankomiteoita, jotka kertovat yhteisöissä rauhasta ja rankaisevat rikkomuksista. Samaan aikaan naiset kiertävät valistustyössä. Nuoria yhdistää urheilu.
Turkanan aluehallinto on jo järjestänyt sijoitusmessut. Se uskoo, että rauha tuo alueelle työtä ja toimeentuloa. Heimokiistojen raukeaminen on helpottanut ainakin Kenian ja Etelä-Sudanin välisen moottoritien rakentamista.
Liberia/Sierra Leone
Liberiassa sodittiin vuosina 1989–1996 ja 1999–2003. Sierra Leonessa taisteltiin vuosina 1991–2002. Molemmissa valtioissa rauha on hauras ja jälleenrakennus kesken. Silti ne ovat selvinneet vuoden 2014 ebolaepidemiasta ilman vakavia yhteiskunnallisia kriisejä.
Sri Lanka
Sri Lankassa sodittiin vuosina 1984–2009. Saaren itä- ja pohjoisosan tamiliväestö tavoitteli itsenäisyyttä, jota singaleesienemmistöä edustava hallitus vastusti. Varsinaista sotaa edelsi pitkään jatkunut väkivalta, joka sai pontta tamilien kokemasta syrjinnästä.
Sodan aikana solmittiin useita aselepoja, jotka pian rikottiin. Esimerkiksi vuonna 2002 norjalaiset neuvottelivat tulitaukosopimuksen, jota myös suomalaiset tarkkailijat valvoivat. Väkivalta kiihtyi kuitenkin täydeksi sodaksi jo vuonna 2006. Pommituksista ja itsemurhaiskuista kärsivät ennen kaikkea siviilit.
Sota päättyi tamilitaistelijoiden antautumiseen keväällä 2009. Sitä ennen hallitus oli saartanut tamilit saaren pohjoisosaan. Sodassa kuoli ainakin 70 000 ihmistä. YK:n mukaan molemmat osapuolet syyllistyivät sodan aikana vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin.
Indonesia/Aceh
Indonesian Achehissa on taisteltu itsenäisyydestä 1950-luvulta lähtien. Sodaksi taisto muuttui vuonna 1976, kun Vapaa Aceh -liike julisti Sumatran saaren pohjoiskärjen itsenäiseksi valtioksi. Tyytymättömyyttä aiheutti se, että Acehista oli viisi vuotta aiemmin löydetty öljyä, mutta sen tuotot eivät hyödyttäneet paikallisia asukkaita.
Itsenäisyys jäi kuitenkin lyhyeksi, ja Vapaa Aceh -liikkeen johto pakeni Indonesian armeijaa ulkomaille.
Acehin kapina käynnistyi uudestaan 1980-luvulla ja jatkui väkivaltaisena 2000-luvun alkuun asti. Alueen kärsimyksiä lisäsi vuoden 2004 lopun tsunami, jossa menehtyi arviolta 170 000 acehilaista.
Pian tsunamin jälkeen Indonesian hallitus ja Vapaa Aceh -liike alkoivat neuvotella rauhasta presidentti Martti Ahtisaaren johdolla. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä elokuussa 2005. Se takasi Acehille aiempaa laajemman itsehallinnon ja osuuden alueen luonnonvarojen tuotosta.
Myanmar
Myanmarissa on yli sata etnistä ryhmää, joista osa on taistellut asein hallitusta vastaan vuosikymmeniä. Ne ovat vaatineet oikeutta omaan kulttuuriin, luonnonvaroihin ja itsehallintoon. Myanmarin hallitus on neuvotellut etnisten ryhmien kanssa rauhasta yhdessä ja erikseen vuodesta 2011 lähtien.
Viime lokakuussa hallitus kutsui aseleponeuvotteluihin kaikki etniset ryhmät. Puolet saapui paikalle ja pääsi hallituksen kanssa sopimukseen. Neuvotteluja ryhmien kanssa jatketaan tammikuussa 2016.
Nepal
Nepalin sisällissota alkoi vuonna 1996, kun maolaiset kommunistit ryhtyivät kaatamaan kuningasvaltaa. Kymmenvuotisen konfliktin aikana vuoristovaltiossa koettiin palatsivallankumous, yleislakko, hätätila ja lukuisia rikottuja aselepoja. Yli 13 000 ihmistä menetti henkensä.
Sota päättyi kuningasvallan tappioon, ja rauhansopimus solmittiin vuonna 2006. Kaksi vuotta myöhemmin Nepal julistettiin tasavallaksi.
Filippiinit/Mindanao
Etelä-Filippiineillä Mindanaon saaristossa on islamilaisia aseryhmiä, jotka ovat vaatineet vuosikymmenten ajan nykyistä laajempaa itsehallintoa ja oikeutta hyödyntää luonnonvarojaan. Väkivaltaisuuksissa on kuollut ainakin 120 000 ihmistä.
Viime vuonna Filippiinien hallitus myöntyi osaan islamilaisten ryhmien vaateista. Vastineeksi merkittävin kapinallisryhmä MILF (Moro Islamic Liberation Front) sitoutui luopumaan aseistaan. Rauhanneuvotteluja käytiin 17 vuotta malesialaisten välityksellä.
Sota Mindanaossa ei ole kuitenkaan ohi, sillä esimerkiksi Jemaah Islamiyah ja Aby Sayyaf jatkavat taisteluaan Filippiinien armeijaa vastaan.
Suomalaiset muistavat Aby Sayyafin vuodelta 2000, jolloin se otti kaksi suomalaismiestä panttivangeikseen malesialaisella Sipadanin saarella. Suomalaiset ja joukko muita läntisiä turisteja viettivät 140 päivän vankeusaikansa Jolon saarella Mindanaossa.
TEKSTI TIINA KIRKAS
KARTTA JUHO HIILIVIRTA
Lähteet: Norwegian Peacebuilding Resource Centre, European Institute of Peace, Stockholm International Peace Research Institute, Peace Research Institute Oslo, The Economist, Wikipedia, Mika Jokivuori/Kirkon Ulkomaanapu
