Myanmar eli entinen Burma oli suljettu sotilasdiktatuuri vuosikymmeniä. Maa otti ensiaskeleensa demokratiaan vuonna 2011, jolloin myös länsimaista rahaa alkoi virrata maahan.
Yrityksiä kiinnostavat etenkin maan rikkaat luonnonvarat. Myanmarista on jo tullut yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Eräänlainen virstanpylväs saavutetaan ensi talvena, kun Finnmatkat aloittaa valmismatkansa maahan.
Kehitysyhteistyössä on jo varoiteltu, että ”päät kolisevat yhteen”, kun valtiot, YK-järjestöt, Euroopan unioni, Aasian kehityspankki, Maailmanpankki ja kansalaisjärjestöt laajentavat toimintaansa Myanmarissa.
Kehitysyhteistyön neuvonantaja Antero Klemola ulkoministeriöstä sanoo, että apua on maan tarpeisiin nähden edelleen liian vähän.
”Pullonkaulana on Myanmarin kyky ottaa vastaan apua.”
Klemola kuitenkin myöntää, että ruuhkautumista voi tapahtua. Esimerkiksi Nepalissa opetus- ja terveysalalle perustettiin päällekkäisiä ja jopa kilpailevia kehitysohjelmia vuonna 2006 solmitun rauhansopimuksen jälkeen.
”Innostus sisällissodista ja konflikteista toipuvia maita kohtaan on ymmärrettävää, sillä nyt on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa ja saavuttaa melko nopeasti merkittäviä kehitystuloksia”, hän sanoo ja muistuttaa, ettei kaikkialla Myanmarissa ole vielä edes saavutettu rauhaa.
Tukea Opetusalalle
Tähän asti Suomi on tukenut Myanmaria lähinnä kansainvälisten järjestöjen kautta. Kahdenvälinen kehitysyhteistyön maaohjelma on parhaillaan valmisteltavana.
Lähivuosina Suomen rahoitus Myanmarille kaksinkertaistuu nykyisestä eli nousee 18 miljoonaan euroon vuodessa. Apu kohdistuu luonnonvarojen hallinnan kehittämiseen, opetusalalle sekä demokraattisen hallinnon ja oikeusvaltion kehityksen tukemiseen. Lisäksi tuki rauhanprosessille jatkuu.
Avoinna on vielä, mitä Suomi käytännössä tekee ja kenen kanssa. Antero Klemola korostaa, että Suomi pyrkii löytämään kokonaisuuksia, joissa on muutakin annettavaa kuin vain rahaa. Suomi ei myöskään toteuta hankkeita yksin, vaan niille pitää löytää pitkäaikaisia paikallisia ja kansainvälisiä yhteistyökumppaneita.
Klemola nostaa yhtenä esimerkkinä esiin monikielisen opetuksen, jonka kehittämisestä Suomella on kokemusta niin Nepalista kuin Andeilta. Myanmarissa on 135 etnistä ryhmää, jotka puhuvat kymmeniä kieliä.
Suomalaiset ovat jo kehittämässä luonnonvarojen hallintaa, sillä Geologian tutkimuslaitos kartoittaa Myanmarin kaivosministeriön kanssa maan mineraalivaroja.
Jatkossa sosiaalisten ja ympäristöllisten vaikutusten arviointia voisi kehittää, Klemola toteaa.
”Tällä hetkellä luonnonvarojen hyödyntämisoikeuksia voidaan myöntää alkuperäiskansojen maille ilman, että heiltä kysytään mitään.”
Klemolan mukaan pitkän aikavälin kehitystuloksia pyritään saamaan aikaan vaikuttamalla poliittisiin linjauksiin eli esimerkiksi siihen, turvaako maan opetusohjelma omankielisen opetuksen etnisille vähemmistöille ja tunnustetaanko alkuperäiskansojen oikeudet luonnonvaroihin.
Tätä niin kutsuttua politiikkavaikutustyötä tehdään erityisesti EU:n kautta ja yhteistyössä muiden avunantajien kanssa.
PASI NOKELAINEN
Innostus sisällissodista ja konflikteista toipuvia maita kohtaan on ymmärrettävää, sillä nyt on parhaat mahdollisuudet saavuttaa melko nopeasti kehitystuloksia.
