Mari Tikkanen näki Pakistanissa, kuinka kurjissa oloissa äidit elävät. Nyt hän johtaa yritystä, joka edistää naisten ja lasten hyvinvointia.
Mari Ayhan Tikkanen. Toista etunimeä pitää selittää, nytkin: ”Ayhan on turkkilainen, oikeasti miehen nimi. Synnyin Turkin Ankarassa, ja vanhempani ihastuivat nimeen.”
Tikkanen on selvästi ylpeä Ayhanista.
Nimien sekoitus oli enne, sillä hänestä tuli kosmopoliitti. Tikkanen asui myös Bangladeshissa, Norsunluurannikolla, Pakistanissa, Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Intiassa, välillä Suomessa.
Nyt hän on asettunut tukevasti Helsingin Kruununhakaan.
Siellä on hänen kotinsa ja yrityksensä M4ID. Moderni toimisto on 1890-luvun kerrostalossa, koti sisäpihan toisella puolella. Välimatka on Tikkasesta kätevä. Iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan, hän saattaa pujahtaa hetkeksi töihin.
Silloin hän soittaa asiakkailleen Yhdysvaltoihin, jossa eletään keskipäivää.
M4ID tulee sanoista Marketing for International Development. Se kehittää luovia ratkaisuja naisten ja lasten terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin kehittyvissä maissa. Asiakkaat ovat tunnettuja kansainvälisiä säätiöitä ja järjestöjä, kuten Bill ja Melinda Gatesin säätiö, YK:n väestörahasto UNFPA ja Maailman terveysjärjestö WHO.
Useissa M4ID:n projekteissa pohditaan synnytyksiä.
Esimerkiksi Gatesien säätiö rahoittaa projektia, jossa synnytysosaston tilat, tuotteet ja palvelut uudistetaan siten, etteivät sairaalan kustannukset juurikaan nouse.
”Suunnittelu lähtee naisen tarpeista ja toiveista”, Tikkanen sanoo.
M4ID:ssä ajatellaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus terveydenhuoltoon ja arvokkaaseen elämään. Asiakkaita on jonoksi asti, vaikkei yritys ole käyttänyt euroakaan markkinointiin.
Käyntiin kotoa
Mari Tikkanen perusti yrityksen englantilaisen aviomiehensä, ekonomisti Joseph Wrightin kanssa kesällä 2008. Heidän esikoisensa oli täyttänyt kolme kuukautta. Tikkanen työskenteli kotona, Wright johtajana Pohjoismaiden investointipankissa Helsingissä.
Aluksi Tikkanen perehtyi sosiaaliseen mediaan. Sitä isot järjestöt eivät osanneet käyttää.
Hän päätti, että M4ID tarjoaisi järjestöille luovan viestinnän ja palvelumuotoilun ratkaisuja, jotka tehostaisivat kampanjointia ja työtä kehittyvissä maissa. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan suunnittelua käyttäjän näkökulmasta.
”Työtä, jota aloin tehdä, ei ollut olemassa. Mikään järjestö tai yritys, joka työskenteli kehittyvissä maissa, ei osannut luovaa ongelmanratkaisua.”
Tikkasen entiset työnantajat, kuten WHO, ottivat pian yhteyttä.
Syntyi älypuhelimen sovellus, josta intialaiset naiset saivat perustietoa perhesuunnittelusta ja raskaudesta. Sosiaalisen median kampanja, joka nosti äitiysterveyden tärkeimpien teollisuusmaiden eli G8-ryhmän kokouksen asialistalle. Kampanjaa levitti 260 järjestöä.
Kohta Tikkanen vuokrasi 30 neliön toimiston Helsingin Punavuoresta. Puolitoista vuotta sitten hän siirtyi 70 neliön tiloihin Kruununhakaan ja palkkasi ensimmäisen työntekijänsä.
Nyt yritys sijaitsee yli 200 neliön tiloissa.
Palkattua henkilöstöä on kaksitoista, ja avoinna on yhdeksän uutta työpaikkaa. Toissa vuonna liikevaihto oli 810 000 euroa, viime vuonna 1,5 miljonaa. Kuluvan vuoden arvio on 2,2 miljoonaa.
Yrityksen kasvuvauhti yllätti Tikkasen.
”Nyt on tasaantumisvaihe”, hän toteaa.
M4ID on yhä ainutlaatuinen alallaan. Tikkanen aikoo pitää sen Helsingissä, josta on löytynyt pätevät yhteistyökumppanit. Lisäksi suomalainen persoonallisuus on ”vaatimaton ja kuunteleva”, ja sitä arvostetaan kehittyvissä maissa.
Jatkuvaa muuttoa
Kun Mari Tikkanen syntyi keväällä 1971, hänen isänsä työskenteli YK:n kehitysjärjestössä UNDP:ssä Turkissa. Sieltä isä jatkoi järjestön Bangladeshin-toimistoon. Tikkanen kävi japanilaista esikoulua pääkaupungissa Dhakassa.
Hän oli seitsemänvuotias, kun perhe muutti Helsinkiin.
Kaksi vuotta myöhemmin hän asui Abidjanissa Norsunluurannikolla, Ranskan entisessä siirtomaassa. Isä oli saanut töitä Afrikan kehityspankista.
Tikkanen tunsi saapuneensa paratiisiin.
Abidjan oli ”pikku-Pariisi”, moderni afrikkalainen kaupunki, jossa Mari Tikkanen kävi englanninkielistä koulua ja oppi luistelemaan.
Abidjan oli ”pikku-Pariisi”, moderni afrikkalainen kaupunki, jossa hän kävi englanninkielistä koulua ja oppi luistelemaan. Hän sai paikallisia ystäviä kotikadulta ja oppi heiltä ranskan kielen. Tikkaset elivät kuten paikalliset asukkaat, ilman puhelinta ja televisiota.
Mutta viiden vuoden kuluttua oli palattava Suomeen.
Tikkanen valmistui ruotsinkielisestä lukiosta Espoosta ja jatkoi Svenska social- och kommunalhögskolaniin Helsinkiin. Sosiaalityöntekijän tutkintoon kuului harjoittelu. Hän tahtoi Pakistaniin Aurat Foundation -kansalaisjärjestöön, joka edistää naisten oikeuksia.
Kohta Tikkanen työskenteli Nurpurshanin slummissa pääkaupungin Islamabadin liepeillä. Siellä asui lähinnä pakolaisia, etenkin Afganistanista.
Tikkanen kiersi koteja järjestön terveysneuvojan kanssa. Naisilla ei ollut oikeuksia, he eivät saaneet hoitoa edes vaivoihinsa. Eräs nainen riisui burkhansa ja paljasti päänsä, joka oli vihreän liejun peitossa. Hänen hiuspohjansa oli pahasti tulehtunut.
Yhdestä kodista löytyi vammainen tyttö kahlittuna. Vanhemmat kävivät töissä ja pelkäsivät, että muuten tyttö katoaisi ja joutuisi pahoihin käsiin.
Naiset eivät ikään kuin olleet olemassa, Tikkanen sanoo.
Aurat-järjestön vierailut slummissa raivostuttivat osaa miehistä. Eräänä päivänä kaksi miestä astui burkhiin pukeutuneina järjestön toimistoon ja kuristi naislääkärin kuoliaaksi. Slummissa oli huhuttu, että järjestö tarjosi aborttipalveluja naisille.
Pakistanin opit
Vuosi Pakistanissa vaikutti Mari Tikkaseen syvästi. Hänestä naisille pitää taata ihmisoikeudet ja terveydenhuolto, kuten mahdollisuus perhesuunnitteluun, sillä muuten yhteiskuntaan ei voi osallistua.
Mari Tikkasen mielestä naisille pitää taata ihmisoikeudet ja terveydenhuolto, kuten mahdollisuus perhesuunnitteluun, sillä muuten yhteiskuntaan ei voi osallistua.
Jos on raskaana jatkuvasti, edes keho ei kestä, hän ajatteli.
Tikkanen teki Pakistanin väestöohjelmasta lopputyönsä social- och kommunalhögskolaniin. Hän jatkoi aiheen tutkimista London School of Economics and Political Science -yliopistossa ja valmistui kehitystutkimuksen maisteriksi vuonna 1998.
Ura alkoi vapaaehtoistyöntekijänä, kunnes hän pääsi yhteisökoordinaattoriksi African Medical and Research Foundationin Lontoon-toimistoon.
Vuonna 2000 hän siirtyi Kansainväliseen perhesuunnittelujärjestöjen liittoon IPPF:ään, joka oli myös Lontoossa, ja sieltä YK:n väestörahastoon UNFPAan New Yorkiin. Presidentti George W. Bush oli juuri evännyt Yhdysvaltojen 34 miljoonan dollarin tuen UNFPAlle.
Väestörahasto julkisti ensimmäisen kampanjansa 34 Million Friends.
Yksi suunnittelijoista oli Tikkanen. Kampanjalla pyrittiin keräämään 34 miljoonaa, dollari lahjoittajaa kohti. Summa saatiin kokoon, ja järjestö pystyi jatkamaan projektejaan.
Tikkanen viihtyi New Yorkissa. Ystäviensä kautta hän tapasi myös Joseph Wrightin, joka työskenteli Maailmanpankissa Washingtonissa. He alkoivat seurustella. Välimatka tuntui pitkältä, joten pariskunta päätti hakea työtä samasta kaupungista.
Työpaikat löytyivät Intian pääkaupungista Delhistä.
Wright siirtyi Maailmanpankin Intian-toimistoon. Tikkanen aloitti WHO:n Kaakkois-Aasian- toimistossa. Hän työskenteli viestinnässä ja oli kehittämässä kampanjoita, kuten maailman suurinta tuhkarokon vastaista projektia Bangladeshiin. Yhteensä 35 miljoonaa lasta rokotettiin.
Sitten Tikkanen tuli raskaaksi.
Tikkanen ja Wright aikoivat jäädä Intiaan. Yhtäkkiä Wrightille tarjottiin töitä Suomesta, ja aviopari muutti Helsinkiin.
Paljon tehtävää
On tammikuu 2016, ja Mari Tikkanen palaa M4ID:n projekteihin. Äitien ja lasten terveydestä on käynnissä kahdeksan projektia, joista useita rahoittaa Bill ja Melinda Gatesin säätiö.
M4ID tutki projekteja varten synnytysosastoja Nigeriassa, Ugandassa, Keniassa ja Intiassa.
Esimerkiksi ugandalaisessa sairaalassa on päivittäin keskimäärin 200 synnytystä ja 5–8 kätilöä. Lapsia syntyy kuin liukuhihnalta. Synnyttäjät eivät tienneet, mitä heille tapahtuisi, sillä kukaan ei ehtinyt neuvoa heitä. Synnytysten hoidosta puuttui kokonaiskuva, Tikkanen sanoo.
Kätilöt kertoivat kiireestä, synnyttäjät epätietoisuudesta ja odottelusta.
M4ID:n ratkaisussa synnytys tulkitaan raskaudesta alkavaksi palvelupoluksi, jossa nainen saa tietoa raskauden vaiheista.
M4ID:n ratkaisussa synnytys tulkitaan raskaudesta alkavaksi palvelupoluksi, jossa nainen saa tietoa raskauden vaiheista. Synnytysosaston sekavuutta helpottaa esimerkiksi lattiaan maalattu vihreä linja, jota pitkin nainen kävelee ilmoittautumaan.
Kätilöille kaavaillaan digitaalista laitetta, joka ohjaa heitä synnytyksen vaiheissa.
Synnytysosastoja taas voi uudistaa pienin muutoksin. Tikkanen ottaa esimerkiksi vanhat sängyt. Modernit sairaalasängyt ovat kalliita. Siksi ajatuksena on hankkia vain uudet patjat, jotka suunnitellaan siten, että niiden päätyä voi kohottaa.
Parhaillaan M4ID:llä on toistakymmentä projektia, kuten kansainvälinen kampanja naisten ja lasten tärkeimmistä kuolinsyistä. Useimmat niistä liittyvät naisiin.
Köyhien naisten asema ei ole parantunut tarpeeksi maailmassa, Tikkanen sanoo.
Hän tietää kyllä, että lapsi- ja äitiyskuolemat ovat vähentyneet. Silti vuosittain kuolee kuusi miljoonaa naista ja lasta turhaan. Suurin vastuu äideistä ja lapsista kuuluu kehittyvien maiden johtajille, joiden pitäisi panostaa voimakkaasti heidän hyvinvointiinsa.
”Naisten osuus valtioiden budjeteista on todella pieni”, Tikkanen toteaa.
Mari Tikkasen mielestä naisten puolestapuhujia ei ole tarpeeksi. Kehittyviä maita johtavat valtaosin miehet, eivätkä naiset pääse mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Hänen mielestään naisten puolestapuhujia ei ole tarpeeksi. Kehittyviä maita johtavat valtaosin miehet, eivätkä naiset pääse mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Jokaisella naisella pitää olla oikeus ainakin perusterveydenhuoltoon, Tikkanen sanoo.
Siihen hän haluaa vaikuttaa. Hänen ideoimansa yritys M4ID syntyi vahvasta uskosta siihen, että kehitysmaiden naisten oloja voi parantaa. Tikkanen kuvailee itseään optimistiseksi, itsepäiseksi ja pitkämieliseksi. Sellaiseksi, joka ”jaksaa pinnistää loppuun asti”.
Sen M4ID:n työntekijätkin ovat huomanneet.
Mari Tikkanen sai heiltä lahjaksi maskotin. Se on terrierin näköinen koira, jolla on siivet.
MARI AYHAN TIKKANEN
IKÄ: 44
KOULUTUS: Kehitystutkimuksen maisteri London School of Economics and Political Sciences -yliopistosta
TYÖ: Marketing for International Development eli M4ID-yrityksen toimitusjohtaja
PERHE: Aviomies Joseph Wright ja kaksi lasta
HARRASTUKSET: Jooga, kävely ja lukupiiri
TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ
KUVAT SAMULI SIIRALA
