Arviolta joka kolmas Ugandaan päätynyt pakolaismies on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi. Vain harva heistä saa apua.
”Jättäkää äitini ja siskoni rauhaan”, Alain, 32, huusi kotonaan Pohjois-Kivussa Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Oli myöhäinen sunnuntai-ilta toukokuussa 2012. Alain oli katsonut televisiota perheensä kanssa olohuoneessa, kun joukko armeijan sotilaita oli rynnännyt sisään. Sotilaat olivat syyttäneet perhettä kapinallisryhmien tukemisesta.
Alainin äiti ja sisko oli työnnetty makuuhuoneeseen, josta alkoi kuulua kiljuntaa. Silloin Alain hermostui. Osa sotilaista pahoinpiteli naisia, toiset kävivät kiinni Alainiin.
”Sotilaat alkoivat hakata minua. Yksi sotilaista sitoi köyden vyötärölleni, toinen kaatoi minut maahan ja osoitti asetta selkääni vasten. Luulet olevasi mies, mutta me todistamme toisin”, sotilaat sanoivat ja repivät Alainin vaatteet. Hänen isänsä huusi ja käski sotilaita lopettamaan.
Isä ammuttiin kuoliaaksi. Naiset ja Alain raiskattiin.
”Minusta vuosi valtavasti verta”, Alain kertoo.
Naapurit veivät Alainin sairaalaan, jossa hän oli seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen Alain pakeni Ugandaan ja jäi sen pääkaupunkiin Kampalaan.
Toivon miehet
Kampalassa Alain ajautui kongolaisten pakolaisten keskukseen, jossa hän kuuli Men of Hope -vertaistukiryhmästä (Toivon miehet). Se kokoontuu muutaman kerran kuukaudessa.
Miehet puhuvat kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta, tukevat toisiaan.
Ryhmään kuuluu noin 120 seksuaalisen väkivallan uhria. Seksuaalinen väkivalta tarkoittaa seksuaalisuuteen kohdistuvaa fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä, kuten raiskausta, seksuaalista kiduttamista ja pakottamista seksiin esimerkiksi läheisen ihmisen kanssa.
Ryhmä saa tukea Refugee Law Project -järjestöltä (RLP), joka auttaa pakolaisia.
Järjestö tarjoaa myös terapiaa seksuaalisen väkivallan uhreille ja ohjaa heitä tarvittaessa sairaalahoitoon. RLP on yksi harvoista järjestöistä, joka auttaa seksuaalista väkivaltaa kokeneita miehiä. Apua hakevat pääasiassa kongolaiset, jotka ovat Kampalan suurin pakolaisryhmä.
Jokainen apua tarvitseva täyttää RLP:n toimistossa kyselylomakkeen.
Vastaajista joka kolmas mies ja kaksi kolmesta naisesta on kokenut seksuaalista väkivaltaa, RLP:n toiminnanjohtaja Chris Dolan toteaa. Myös järjestön muut selvitykset osoittavat, että Itä-Afrikan pakolaisista joka kolmas mies on joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi.
Suuri osa raiskatuista hakee RLP:stä apua fyysisiin vammoihin ja sairauksiin, kuten vaikeisiin peräaukon repeämiin, tulehduksiin ja sukupuolitauteihin.
”Meidän lääkärimme määräävät antibiootteja jopa 85 prosentille uhreista. Vakava tulehdus genitaalialueella on voinut muhia vuosia”, Dolan kertoo.
Elämä uusiksi
Syyskuussa 2006 armeijan sotilaat väittivät, että kongolainen sairaanhoitaja Justin oli auttanut kapinallisia pakenemaan sairaalasta. Sotilaat veivät Justinin pimeään selliin, jossa häntä odotti viisi sotilasta, jotka olivat rikkoneet armeijan sääntöjä ja kärsivät rangaistustaan.
Sotilaat pahoinpitelivät ja raiskasivat Justinin.
”Pääsin vankilasta pois yöllä. Joka paikkaan sattui. Hain sairaalasta lääkkeeksi Panadolia ja menin kotiin nukkumaan”, Justin kertoo RLP:n toimistossa Kampalassa.
Sotilaat uhkailivat Justinia, jotta tämä pysyisi hiljaa. Justin joutui jättämään perheensä ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Hän päätyi lopulta Ugandaan, jossa hänelle myönnettiin turvapaikka. Vaimo ja viisi lasta seurasivat häntä muutaman vuoden kuluttua.
Ugandassa Justin sai tukea kongolaisten pakolaisten yhteisöltä ja avustusjärjestöiltä, mutta hän ei pystynyt puhumaan kokemuksistaan.
”Kaikki kohtaamani sosiaalityöntekijät olivat naisia. En halunnut kertoa heille raiskauksesta. Mainitsin kerran asiasta eräälle sosiaalityöntekijälle, mutta hän ei uskonut minua. Hän sanoi, ettei miestä voi raiskata, ettei se ole mahdollista.”
Justin pystyi suoriutumaan arjesta, mutta hän oli masentunut.
”Hermostuin helpommin. Halusin olla yksin.”
Tukea miehille
Justin osallistui seksuaalista väkivaltaa kokeneiden miesten seminaariin vuonna 2011. Siellä hän uskalsi puhua raiskauksestaan ja oivalsi, ettei suinkaan ollut ainoa.
Miesuhrit vaikenevat.
Yleisesti uskotaan, että miehet ovat vahvoja eikä heitä voi raiskata.
Yleisesti uskotaan, että miehet ovat vahvoja eikä heitä voi raiskata. Ajatellaan myös, että kun mies on raiskattu, hänen miehisyytensä on ikään kuin viety, Chris Dolan sanoo.
”Tällä oletuksella ajatellaan, että miehestä on tullut homoseksuaali. Ugandan kaltaisissa maissa, joissa homoseksuaalisuus on laitonta, on hengenvaarallista joutua leimatuksi.”
Lääkärit ja viranomaiset eivät yleensä osaa suhtautua mieheen, joka on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Vain harva heistä pääsee vertaistukiryhmään, kuten Justin ja Alain. Dolanin mukaan avustusjärjestöt ja kansainvälinen yhteisö ovat epäonnistuneet tunnistamaan ja auttamaan miehiä, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa.
Alain avautui Toivon miehet -ryhmässä.
”Vasta silloin tunsin, että joku ymmärtää, mitä olin joutunut kokemaan. Se oli alku toipumiselle, ja elämä alkoi tuntua jälleen merkitykselliseltä”, hän sanoo.
TEKSTI ELLI-ALINA HIILAMO / KUVAT JUHA HAAPALA
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
