Kehitysmaissa liikenne tappaa enemmän kuin malaria. Ugandalainen firma on haistanut markkinaraon: sen älypuhelinsovelluksella tilataan turvallisia kaupunkikyytejä.
Moottoripyörätaksin eli bodabodan tilauksesta on yli kymmenen minuuttia, kun kuljettaja saapuu. Odotusaika on mainostettua viisiminuuttista pidempi, mutta mikäs siinä, kun aurinko paistaa, eikä Afrikassa mikään tapaa olla niin minuutilleen.
Bodabodan saa Ugandan pääkaupungissa Kampalassa vaivatta. Asukkaita on 1,5 miljoonaa ja takseja jopa satojatuhansia. Kyydeistä kuitenkin varoitellaan, sillä kaahailijoita ja huijareita riittää.
Kuljettajan saa paikalle, kun näpäyttää SafeBodan älypuhelinsovellusta. Sovelluksen kartasta selviää, että kuljettajan nimi on Kazinda. Hän on pukeutunut oranssiin kypärään ja heijastinliiviin, eikä edes vaadi länsimaalaiselta korkeampaa hintaa.
SafeBodaan on kevään aikana tutustunut toimittajia televisioyhtiö BBC:stä ja CNN:stä al-Jazeeraan. Yrityksestä puhutaan moottoripyörätaksien Uberina, jolla viitataan taksiyritykseen, joka on menestynyt maailmalla samankaltaisella älypuhelinsovelluksella. Myös SafeBoda haluaa tarjota halvan kyydin, mutta avainsanana on turvallisuus.
SafeBoda haluaa tarjota halvan kyydin, mutta avainsanana on turvallisuus.
Kazinda pysähtyy rautaportin eteen. Hiekanväriset rakennukset näyttävät vaatimattomilta.
Ollaan SafeBodan ”tukikohdassa”.
Yrityksen perustaja Ricky Rapa Thomson tervehtii reippaalla otteella. Hän on kotoisin Pohjois-Ugandasta. Kampalassa hän kuljetti asiakkaita moottoripyörällään nelisen vuotta ennen kuin perusti SafeBodan. Yritys on nyt toiminut reilun vuoden.
Kaikki tuntevat uhrin
Taksit eli bodat muodostavat verenkierron, joka pitää yllä kaupungin sykettä. Vaikka moottoripyörä on Kampalan tärkein kulkuväline, sillä on varsin huono maine. Ajonopeudet ovat kovia, tiet ovat surkeita eikä kuljettajilla ole ajokoulutusta.
Myös liikenne on lisääntynyt rajusti. Ugandalaisia on 37 miljoonaa, ja he käyttävät yhä vaarallisempia kulkupelejä päästäkseen paikasta toiseen. Ugandan liikenteessä kuolee enemmän ihmisiä kuin Afrikan liikenteessä keskimäärin.
Jokainen tietää jonkun, joka on menehtynyt onnettomuudessa.
Jokainen tietää jonkun, joka on menehtynyt onnettomuudessa.
Kampalan keskussairaalassa Mulagossa on oma osastonsa moottoripyöräonnettomuudessa loukkaantuneille. Potilaita tulee jopa 20 päivässä.
Osastolla menehtyi myös Paul Hosogo Nguran veli Denis.
Ngura työskentelee pakolaisten asuinalueella Länsi-Ugandassa mutta käy säännöllisesti Kampalassa. Hän pelkää moottoripyörätakseja ja matkustaa niillä mahdollisimman vähän.
”Etenkin ohitukset saavat sydämen tykyttämään”, hän kertoo.
Menehtynyt veli Denis Hosogo Ngura oli korkea virkamies Länsi-Ugandan Ntungamossa, jossa hän työskenteli presidentti Yoweri Musevenin vaimon, kansanedustaja Janet Musevenin kanssa. Kohtalokas aamu alkoi Kampalassa rouva Musevenin puhelinsoitolla. Tämä halusi hänet Ntungamoon.
Kaupungin keskustassa oli ruuhkaa. Ngura otti moottoripyörätaksin kotiinsa, jossa hänellä oli auto. Hän ehti istua bodassa vain puolisen kilometriä, kun pakettiauto törmäsi rajusti sen kylkeen. Ngura ja kuljettaja lensivät jalkakäytävän ja kadun väliseen kouruun. Nguralla ei ollut kypärää.
Paul Hosogo Ngura otti veljensä lapsiperheen huollettavakseen.
Hän itse joutui auto-onnettomuuteen paluumatkalla veljensä hautajaisista mutta selvisi ruhjeilla. Veljen anoppi menehtyi. Paul Hosogo Nguran mielestä liikenteen suurin ongelma ovat kapeat tiet, jotka ruuhkautuvat pahemmin vuosi toisensa jälkeen. Hänestä teitä on laajennettava ja tiekylttejä lisättävä. Ugandalaisille on myös opetettava liikenneturvallisuutta.
Koulutus kuljettajille
Uberin menestys innoittaa SafeBodan Ricky Rapa Thomsonia. Afrikassa Uber on levinnyt jo Keniaan ja Etelä-Afrikkaan. Thomson haluaa laajentaa SafeBodan koko Ugandaan ja sen jälkeen Länsi-Afrikkaan ja Intiaan, joissa kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.
”Yritämme herättää kuljettajat ymmärtämään, että tällä alalla voi menestyä.”
Yli sata ugandalaista on kouluttautunut kuljettajaksi puolessa vuodessa. SafeBodan tavoitteena on kouluttaa 10–15 kuljettajaa viikossa.
Uberin virheistä halutaan myös oppia. Uber yhdistää kyytejä tarjoavat autonomistajat asiakkaisiin näppärällä sovelluksella. Yritykseen suhtaudutaan kuitenkin varauksella muun muassa siksi, että sen kuljettajaksi voi hakeutua lähes kuka tahansa. Yrityksen maine sai vakavan kolauksen joulukuussa, jolloin Uberin kuljettaja raiskasi asiakkaansa Intian Delhissä.
”Siksi keskitymme ensisijaisesti turvallisuuteen ja luotettavuuteen. Haluamme tutustua kaikkiin kuljettajiimme ja kouluttaa heidät”, Thomson sanoo.
Kuljettajia ei etsitä ilmoituksilla, vaan koulutuksen käyneet suosittelevat tuttujaan, joista motivoituneimmat pääsevät mukaan. Ryhmäpaine pitää kaikki ruodussa.
”Tavoitteemme on tehdä heistä tiivis yhteisö, joka pitää huolta omistaan”, Thomson selittää.
Afrikkalaista ensiapua
SafeBodan pihalla käy kuhina, kun moottoripyörä toisensa jälkeen änkeää portista. Ricky Rapa Thomson asettelee muovituoleja riveihin. Luennoilla käydään läpi liikennesääntöjä, asiakaspalvelua ja pyörän huoltoa. Tänään on Punaisen Ristin ensiapukoulutus, joka on tärkeää kuljettajille.
”Bodan kuljettaja on lähettyvillä joka onnettomuudessa. Ajatelkaa, kuinka monta henkeä he voisivat pelastaa, jos taidot riittäisivät”, Thomson sanoo.
Hän esittelee ylpeänä kuljettaja Joseph Ssembusan. Tämä oli kollegansa Ashrafin kanssa paikalla, kun kaksi moottoripyörää törmäsi. Asiakkaalla oli kypärä, mutta hän mursi jalkansa. Kuljettajalla oli vain päälaen peittävä muovikypärä. Hän löi päänsä verille.
”Käytimme kuljettajan liiviä verenvuodon tyrehdyttämiseen. Vaatteiden avulla saimme pidettyä toisen miehen jalan oikeassa asennossa”, Ssembusa kertoo.
Hän kutsuu toimintaansa afrikkalaiseksi ensiavuksi, jossa hyödynnetään sitä, mitä on tarjolla.
”Liikenteessä ei ole kunnioitusta eikä kärsivällisyyttä. Kuljettajat yrittävät saada mahdollisimman monta ajoa päivässä, ja asiakkaat hoputtavat turhaan”, sanoo Richard Lulunga, joka on saapunut SafeBodan koulutukseen.
Paremmat tulot
Ricky Rapa Thomsonin skotlantilainen liikekumppani Alastair Sussock kertoo, että SafeBodan talous tukeutuu vielä ensisijaisesti varainhankintaan, kuten lahjoituksiin.
Yritys keräsi alkuvuodesta yli 6 200 euroa joukkorauhoitusta Indiegogo-palvelun kautta. Kuljettajat maksavat lisäksi 10 000 Ugandan shillinkiä eli vajaat kolme euroa viikossa SafeBodalle.
Sussockin mukaan maksu on kokeilu, joka varmistaa kuljettajien sitoutumisen. Yrityksessä ei ole vielä päätetty, miten tuloja kerätään kuljettajien ansioista. Ne voivat nousta jopa 50 000 Ugandan shillinkiin eli yli 12 euroon päivässä.
Nykyisin SafeBoda maksaa jokaisesta koulutuksesta noin 90 euroa. Suuri osa summasta kuluu kuljettajan älypuhelimeen ja kahteen kypärään.
SafeBodan kuljettajat pukeutuvat oranssiin, jotta he erottuisivat muista ja saisivat enemmän ajoja. Asiakkaat tietävät, että SafeBodan kuljettajat ovat sitoutuneet pitämään pyöränsä kunnossa, antamaan kuljetettavilleen kypärän ja kuljettamaan vain yhtä asiakasta kerrallaan.
Maksu on Ugandan mittapuussa tavanomainen – eikä enempää saakaan periä.
Asiakkaille suurin kynnys on ollut kypärän käyttöpakko. Naiset pelkäävät, että kypärä pilaa heidän kampauksensa, ja siksi heille on alettu tarjota hiusverkkoja.
Kuljettajista Joseph Ssembusa valmistautuu ajoon. Hän pukee kypärän päähänsä ja oranssin liivin ylleen. Hän on ajanut bodabodaa Kampalassa kuusi vuotta mutta työskennellyt SafeBodassa vasta muutaman kuukauden. Selkäpuolella on hänen etunimensä.
”Nyt tunnen olevani joku, en pelkkä satunnainen bodakuljettaja”, hän sanoo.
”Ja asiakkaita on enemmän kuin koskaan.”
TEKSTI JA KUVAT ERIK NYSTRÖM
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
