Chilen hallitus nosti lokakuussa metrolippujen hintoja 30 pesolla eli noin neljällä sentillä. Siitä alkoivat mielenosoitukset, jotka ovat jatkuneet tätä kirjoittaessani puolitoista kuukautta.
Mielenosoitusten ollessa suurimmillaan Santiago de Chilen kaduilla on marssinut yli miljoona ihmistä, ja protestit ovat levinneet ympäri maata. Protestien taustalla on todennäköisesti monenlaisia motiiveja – kuten tämän mittaluokan mielenilmauksissa tapaa olla – mutta ennen kaikkea mielenosoittajat ovat ilmoittaneet protestoivansa yhteiskunnallista eriarvoisuutta vastaan.
Eriarvoisuus on myös tämänkertaisen Kehitys-Utveckling-lehden juttuja yhteen nivova teema.
KEHITYSPOLITIIKASSA ON PERINTEISESTI totuttu puhumaan köyhyydestä ja sen vähentämisestä. Viime vuosina kansainvälisen yhteisön katse on kuitenkin kohdistunut yhä enemmän eriarvoisuuteen. Yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista on vähentää eriarvoisuutta maiden välillä ja sisällä. Myös kansainväliset järjestöt Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöstä OECD:stä Kansainväliseen valuuttarahastoon IMF:ään ja Maailmanpankkiin ovat kiinnittäneet ainakin puheissaan yhä enemmän huomiota eriarvoisuuteen.
Eriarvoisuus-puhe keskittyy usein tuloeroihin, toisinaan myös varallisuuteen. Taloudellinen eriarvoisuus on kuitenkin vain yksi eriarvoisuuden ulottuvuus.
Eriarvoisuus-puhe keskittyy usein tuloeroihin, toisinaan myös varallisuuteen. Taloudellinen eriarvoisuus on kuitenkin vain yksi eriarvoisuuden ulottuvuus. Esimerkiksi erot terveydessä, sosiaalisissa suhteissa, turvallisuudessa tai mahdollisuuksissa vaikuttaa omaa elämää ja ympäröivää yhteiskuntaa koskeviin päätöksiin, voivat kertoa hyvinkin paljon yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.
Eikä näkökulmaa pidä rajata yleiselle tasolle. Eriarvoisuutta voi tarkastella myös eri ihmisryhmien näkökulmasta. Tässä lehdessä käsittelemme esimerkiksi vammaisten asemaa KirgisiassaKirgisian vammaiset parantavat asemaansa yhteiskunnassa sekä sitä, kuinka vähemmistöt nousevat valkokankaalle brasilialaisessa elokuvassa. Alison Holder ja Sivananthi Thanenthiran puolestaan kirjoittavat puheenvuorossaan, kuinka ilmastonmuutos voimistaa sukupuolten välistä eriarvoisuutta.
Yksi eriarvoisuuden ulottuvuus on ylisukupolvisuus, eli yhteiskunnallisen aseman periytyvyys. Mia Malama sivuaa tätä teemaa kodin vaikutusta ja koulutuksen eriarvoisuutta käsittelevässä kolumnissaan.
ERIARVOISUUTTA VOI SIIS tarkastella monesta näkökulmasta. Taloudellisilla mittareillakin on paikkansa, eivätkä tulo- ja varallisuuserot itse asiassa kerro ainoastaan taloudesta.
Haastattelin globaalia eriarvoisuutta käsittelevää artikkeliani varten aiheeseen perehtynyttä antropologia, taloustieteilijää ja politiikan tutkijaa. He kaikki korostivat sitä, kuinka taloudellinen eriarvoisuus vaikuttaa politiikkaan.
Vauraus lisää tutkitusti poliittista vaikutusvaltaa. Hyvin eriarvoisessa yhteiskunnassa ilmiö voimistuu, kun ylimpien tuloluokkien lobbausvoima kasvaa.
Vauraus lisää tutkitusti poliittista vaikutusvaltaa. Hyvin eriarvoisessa yhteiskunnassa ilmiö voimistuu, kun ylimpien tuloluokkien lobbausvoima kasvaa. Demokratia heikkenee, yleinen tyytymättömyys lisääntyy ja politiikka polarisoituu.
CHILE ON OLLUT malliesimerkki vakaasta ja vauraasta Latinalaisen Amerikan maasta, joka on onnistunut viime vuosikymmeninä vähentämään köyhyyttä. Se on noussut ylemmän keskitulotason maaksi ja ainoaksi eteläamerikkalaiseksi OECD:n jäseneksi.
Kaikesta tästä huolimatta neljän sentin korotus metrolipun hinnassa on saanut Chilen kadut täyttymään tyytymättömistä kansalaisista. Armeija on vastannut kovilla otteilla. Tätä kirjoittaessani yli kaksikymmentä ihmistä on kuollut, tuhansia loukkaantunut.
Hinnan korotus oli jäävuoren huippu. Chile on kaikkein eriarvoisin OECD:n jäsen ja yksi Latinalaisen Amerikan eriarvoisimmista maista. Chile opettaa, että köyhyyden vähentäminen ei riitä. On puututtava eriarvoisuuteen.
TEKSTI KUUTTI KOSKI
KUVA LIISA TAKALA
