Neuvostoaikaan Suomenlahden toisella puolen seinillä oli korvat. Tämän päivän Kiinassa silmät ovat kaikkialla, valvontakameroiden myötä. Ja Venäjällä lapsen piirustuskin voi tietää vakavia seurauksia opettajalle ja vanhemmille.
Muistan yhä, miten lapsena pelästyin rajaviranomaisen tuikeaa katsetta Tallinnan satamassa. Olin vanhempani kanssa ryhmämatkalla ja yövyimme Viru-hotellissa – eihän 1970-luvulla paljon muita vaihtoehtoja ollutkaan.
Muistelen minulle kerrotun, että paikalliset eivät ala juttusille, koska siitä voisi koitua heille ikävyyksiä.
Lapsen silmin silloinen Tallinna jäi mieleen harmaana, ihmisetkin. Muistelen minulle kerrotun, että paikalliset eivät ala juttusille, koska siitä voisi koitua heille ikävyyksiä.
Se oli oma varhainen kosketukseni autoritaariseen hallintoon ja elämään miehitysvallan alla. Myöhemmin kuva tietysti tarkentui, ja neuvostovallan ajoista kertovat vitsit ja anekdootit naurattivat, kuten tämä:
Viru-hotellin huoneessa nainen huusi vessasta miehelleen, että vessapaperi on loppu. Ei mennyt kauaa, kun huoneen ovelle koputettiin ja vessapaperirulla ojennettiin miehelle.
Siihen aikaan Suomenlahden toisella puolen seinillä oli korvat. Tämän päivän Kiinassa silmät ovat kaikkialla, valvontakameroiden myötä. Ja Venäjällä lapsen piirustuskin voi tietää vakavia seurauksia opettajalle ja vanhemmille.
VENÄJÄN hyökkäyssota Ukrainaan teki useita asioita näkyväksi, kuten ukrainalaisen viljan merkityksen Afrikan ruokaturvalle. Yksi sodan seurauksista on myös kysymys siitä, miten maailmalla suhtaudutaan nyt Venäjään.
Äänestykset YK:n yleiskokouksessa näyttävät, että suuri osa globaalin etelän maita haluaa olla ottamatta kantaa Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.
Syitä haluttomuuteen lähteä tuomitsemaan Venäjän sotatoimet on monia, selviää sisäsivujen jutustamme. Sota Euroopassa vaikuttaa monille kaukaiselta, sillä suuren mittaluokan ongelmia ja konflikteja on mailla omastakin takaa.
Miten sitten pitäisi suhtautua maihin, jotka pysyvät hiljaa eivätkä tuomitse Venäjän brutaalia toimintaa Ukrainassa?
Intian tavoin moni maa haluaa pitää kaikki suunnat avoimina. Myös menneisyyden kytkökset vaikuttavat.
Miten sitten pitäisi suhtautua maihin, jotka pysyvät hiljaa eivätkä tuomitse Venäjän brutaalia toimintaa Ukrainassa? Tässä joukossa on myös muutama Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaa.
Jos vetäytyisimme yhteistyöstä, saisivat Kiina ja Venäjä tilaa toimia ja vaikuttaa näissä maissa entistä enemmän. Lähtömme ei edistäisi vuoropuhelua, vaan päin vastoin vähentäisi mahdollisuuksiamme vaikuttaa ja pitää esillä esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiä.
Kehitysyhteistyön lopettaminen osuisi kovimmin köyhimpiin ihmisiin. Avustustyön dramaattinen vähentyminen Afganistanissa on tästä surullinen esimerkki – siitäkin asiaa tässä numerossa.
AJATUKSENI palaavat lapsuuteni 1970-luvulle, jolloin monessa Euroopan maassa ei voinut vapaasti ilmaista mielipiteitään. Venäjää ja Kiinaa katsoessa olemme nähneet, että internetkään ei pysty takaamaan vapaata tiedonvälitystä ilmaisuvapaudesta puhumattakaan.
Vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa, noita demokratian kulmakiviä, on entistäkin tärkeämpi tukea nyt maailmalla. Samoin koulutusta tarvitaan, jotta kansalaiset oppivat tunnistamaan valeuutiset ja vaikuttamisyritykset.
Neukkuvitsit eivät muuten enää naurata.
PS. Tuleehan sinulle jo Kehitys-lehden uutiskirje? Vinkkaamme siinä jutuista, joita ei ole painetussa lehdessä.
Lue lisää: Puhuiko joku linnuista?
Lue lisää: Kehitysyhteistyö on keino, ei päämäärä
