Köyhyys on vähentynyt Mosambikissa viime vuosikymmeninä. Miljardien arvoiset maakaasuesiintymät avaavat mahdollisuuden vauhdittaa kehitystä, mutta asiantuntijat varoittavat resurssikirouksesta.
Yhden silminnäkijän mukaan iskun tekijät tulivat 27. maaliskuuta veneillä ennen aamunkoittoa. Toinen kertoo nähneensä, kuinka he marssivat kylän keskustaan rukoillen ja kantaen mustia arabiankielisiä lippuja.
Kylässä ryhmä oli hyökännyt armeijan tiloihin, vapauttanut vankeja ja nostanut mustan lipun valloittamansa rakennuksen katolle. Myöhemmin osa ryhmän jäsenistä oli palannut veneilleen ja poistunut avomerelle.
Jos kuvittelee veneiden tilalle moottoripyörät, sama olisi voinut tapahtua jossain päin Länsi-Afrikkaa, kuten vaikkapa Malissa, jossa islamistiset äärijärjestöt al-Qaida ja ISIS yrittävät kaapata suuria maa-alueita haltuunsa.
Jihadistien ilmestymistä pieniin mosambikilaisiin kyliin pidetään hyvin poikkeuksellisena.
Jihadistien ilmestymistä pieniin mosambikilaisiin kyliin pidetään kuitenkin hyvin poikkeuksellisena. Mosambikin pohjoisin maakunta Cabo Delgado on hallituksen unohtama syrjäinen alue, jossa paras tulonlähde on norsunluun, rubiinien, tukkipuun ja heroiinin salakauppa.
Enemmistö paikallisista asukkaista on muslimeita, mutta radikalisoitumisesta ei ole ollut mitään merkkejä – ainakaan ennen vuotta 2017, jolloin hyökkäykset kaikkien yllätykseksi alkoivat.
Pelkona resurssikirous
Mosambikin hallitus seuraa pohjoisen tuoreita tapahtumia hermostuneena.
Konfliktialueelta Cabo Delgadosta löydettiin kymmenisen vuotta sitten jättimäisiä maakaasuesiintymiä. Suurin osa niiden hallinnasta on jo myyty monikansallisille yrityksille, kuten ExxonMobilille ja Totalille. Mosambikin valtiovarainministeriö arvioi, että valtio nettoaa veroista ja yhtiökumppanuuksista 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria 20–25 vuoden aikana. Pelkästään viime vuonna se kirjasi 880 miljoonan dollarin verotulot, kun yhdysvaltalainen Anadarko myi osuuksiaan ranskalaiselle Totalille.
Hallitus on pyrkinyt lopettamaan Cabo Delgadon hyökkäykset kovaotteisesti, mutta heikosti hallittua aluetta on vaikea kontrolloida. Samaan aikaan poliitikot ja kansalaisjärjestöt keskustelevat jo maakaasuvarojen hallinnasta. Monet pelkäävät resurssikirousta, eli sitä, miten äkilliset luonnonvararikkaudet lisäävät konflikteja, korruptiota ja eriarvoisuutta.
Kirouksia on Mosambikissa ollut ennenkin, sillä sitä on viime vuosikymmeninä koeteltu niin sisällissodilla, talouskurimuksella kuin ennätyksellisillä luonnonkatastrofeilla.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta äärimmäinen köyhyys on pitkällä aikavälillä vähentynyt.
Maailman köyhin maa
Mosambikia pitkältä ajalta tunteva suurlähettiläs Laura Torvinen muistuttaa, että maan lähtökohdat olivat heikot, kun se itsenäistyi vuonna 1975. Maassa oli käyty kymmenisen vuotta itsenäisyyssotaa portugalilaista siirtomaahallintoa vastaan, ja kehitysmittarit olivat pohjalukemissa: yli neljäsosa lapsista kuoli ennen viidettä ikävuottaan ja vain kolme prosenttia aikuisista osasi lukea.
”Mosambikilaiset joutuivat aloittamaan täysin nollasta”, Torvinen sanoo.
Itsenäistymisen jälkeen käytiin vielä vasemmistolaisen Frelimon ja oikeistolaisen Renamon välinen sisällissota, jossa kuoli yli miljoona ihmistä ja kolmannes 15-miljoonaisesta väestöstä joutui pakenemaan asuinalueeltaan. Maaseudun infrastruktuuri tuhoutui lähes täysin.
Kun rauhansopimus lopulta solmittiin vuonna 1992, Mosambik oli maailman köyhin maa.
Rakennesopeutusten kurimus
Köyhällä sosialistisella valtiolla oli edessään jättimäinen urakka talouden nostamiseksi jaloilleen. Heti alusta lähtien oli selvää, että Mosambik tulisi tarvitsemaan ulkopuolista apua.
Ulkomaiset avunantajat olivat jo tukeneet rauhanneuvotteluja ja ensimmäisten vaalien järjestämistä. Ne lisäsivät kehitysyhteistyötään, jotta maa voisi jälleen käyttää teitä, siltoja ja satamia sekä kouluttaa ja rokottaa kansalaisiaan.
Mosambikin rahantarve oli kuitenkin niin suuri, että se joutui pyytämään lainaa kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki asettivat tiukkoja ehtoja lainoilleen. Ne käynnistivät esimerkiksi yhden Afrikan historian suurimmista yksityistämishankkeista. Vuoteen 1999 mennessä valtio oli luopunut yli 1 200 yrityksestä. Vain kourallinen firmoja, kuten lentoyhtiö, välttyi yksityistämiseltä.
Marxilaistaustaiselle Frelimolle muutokset olivat ideologisesti suuria. Se allekirjoitti paperit, joilla Exxon sai itsenäisyydenajan ensimmäisen öljynetsintäsopimuksen ja yhdysvaltalainen investointipankki Lehman Brothers palkattiin konsultoimaan julkisen velan uudelleenjärjestelyitä.
Mosambikissa valtion palkkalistoilla olleen lääkärin kuukausipalkka laski viidessä vuodessa 350 dollarista 100 dollariin.
IMF:n ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmia toteutettiin myös monissa muissa maissa, ja niitä arvosteltiin muun muassa kohtuuttomista julkisen sektorin leikkauksista. Mosambikissakin valtion palkkalistoilla olleen lääkärin kuukausipalkka laski viidessä vuodessa 350 dollarista 100 dollariin.
”Toimeentulo ei ollut mahdollista kuin varastamalla”, Laura Torvinen sanoo.
Mosambikiin perehtyneen tutkijan Joseph Hanlonin mukaan sopeuttamistoimilla ei kyetty tukemaan ja monipuolistamaan maataloutta eli sektoria, jossa suurin osa väestöstä työskentelee.
Köyhyys vähenee
Rahapolitiikkaa saatiin kuitenkin tiukennettua ja inflaatio kuriin. Avunantajat auttoivat laatimaan tasapainoista talouspolitiikkaa, ja pikkuhiljaa Mosambikin talous alkoi nousta syvästä kuopasta. Vuonna 1996 alkoi ennätyksellinen talouskasvu, jota jatkui kaksi vuosikymmentä.
Vuosituhannen vaihteessa talouskasvu alkoi nostaa ihmisiä köyhyydestä etenkin vauraassa etelässä mutta myös köyhässä pohjoisessa. Työvoimaa siirtyi maataloudesta palveluihin, ja kaupunkien keskiluokka alkoi vahvistua.
Kotitaloustutkimusten mukaan köyhyys alkoi toden teolla vähentyä 2010-luvulle tultaessa. Vuoteen 2014 mennessä puhdasta vettä oli jo 70 prosentilla väestöstä, kun vielä vuonna 2002 osuus oli ollut 43 prosenttia. Sähköä saavien määrä kohosi samassa ajassa 12 prosentista 41 prosenttiin. Kotitaloustutkimusten koko aikajänteellä vuosina 1996–2014 äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä laski 70 prosentista 46 prosenttiin.
2010-luvulla talouskasvu alkoi yhä selkeämmin perustua luonnonvarojen, kuten alumiinin ja hiilen, myyntiin. Tämä hidasti uusien työpaikkojen syntymistä, ja vähitellen taloudellinen eriarvoisuus alkoi lisääntyä, kun hyödyt valuivat kaupunkien koulutetulle keskiluokalle.
Väestönkasvu jarruttaa
Talouskasvua rajoitti myös korkea syntyvyys. Nopea 2,9 prosentin väestönkasvu taltutti henkeä kohden lasketun talouskasvun vaatimattomalle tasolle. Nuori väestöpohja olisi periaatteessa voinut toimia talouskasvun veturina, mutta sen hyödyntämistä jarruttaa muun muassa yritysten perustamisen vaikeus. YK ennustaa, että Mosambikin väestö kasvaa nykyisestä 31 miljoonasta 100 miljoonaan vuoteen 2078 mennessä.
Vuoden 2019 keväällä peräjälkeen iskeneet ennätykselliset hirmumyrskyt Idai ja Kenneth puolittivat talouskasvun.
Talouskasvua ovat hillinneet myös luonnonkatastrofit. Esimerkiksi vuoden 2019 keväällä peräjälkeen iskeneet ennätykselliset hirmumyrskyt Idai ja Kenneth puolittivat talouskasvun.
Monista koettelemuksistaan huolimatta mosambikilaiset ovat nyt huomattavasti terveempiä ja koulutetumpia kuin maan itsenäistymisen aikoihin.
Kun vielä 1970-luvun puolivälissä alle 5-vuotiaiden kuolleisuusaste oli 27 prosenttia, nyt luku on 7 prosenttia. Sama myönteinen suuntaus näkyy elinajanodotteessa, joka on kohonnut 43 vuodesta 59 vuoteen. Vastaavasti alakouluikäisistä peräti 94 prosenttia käy koulua, kun vuonna 1972 heistä saatiin kouluun noin kolmasosa.
Lainaskandaali romahdutti talouden
Vaikka Frelimo onnistui kohentamaan taloutta siirtymällä joustavasti yhdestä toimintamallista toiseen, samaa ei voida sanoa sen suhtautumisesta politiikkaan. Viimeistään 2000-luvulla kävi selväksi, että puolue pönkitti yksinvaltaansa epärehellisin keinoin.
Eteläisen Afrikan vapautusliikkeitä tutkinut Pekka Peltola kertoo, että valtaan takertuminen on melko tavallista. Vapautusliikkeet käyttävät kovia otteita kamppaillessaan sortohallintoja vastaan, ja usein nämä menetelmät ”jäävät päälle” valtaannousun jälkeen. Lopulta on kysyttävä, onko uusi hallinto yhtään sen parempi kuin vanha.
Ulkomaiset avunantajat ohjasivat 2000-luvulla osan tuestaan suoraan Mosambikin budjettiin, jotta rahojen käyttöä voitaisiin paremmin valvoa. Budjettituki lisäsi hyvää hallintoa, mutta siitä huolimatta Peltola näkee lasin puoliksi tyhjänä: ”Korruption torjumiseen ei riitä, että on kontrolloitu budjettituki. Korruptio siirtyy aina sinne, missä ei ole kontrollia.”
Vuonna 2016 paljastunut lainaskandaali tuntuu antaneen todisteita Peltolalle. Silloin kävi ilmi, että kolme valtionyhtiötä oli vuosina 2013–2014 ottanut yli kahden miljardin dollarin edestä lainoja, jotka valtio takasi. Vähintään 1,2 miljardia katosi korruption syövereihin.
Kun teko paljastui, IMF keskeytti rahoitusohjelmansa ja avunantajat jäädyttivät suoran budjettitukensa, inflaatio kohosi, keskuspankki nosti korkoja ja talouskasvu romahti.
Suuria päätöksiä edessä
Monet kytkevät lainaskandaalin Mosambikista löydettyihin jättimäisiin maakaasuvaroihin.
”Mosambikissa todennäköisesti oletettiin, että maakaasutuloja alkaisi virrata jo lähivuosina. Silloin olisi ollut jopa mahdollista maksaa lainat takaisin ilman, että kukaan huomaisi mitään”, sanoo Mosambikin valtiovarainministeriössä neuvonantajana työskentelevä Michael Keller.
Rahahanojen aukeaminen näyttääkin nyt myöhästyvän, ja koronaviruspandemia siirtää päivämäärää yhä kauemmaksi, kun se osaltaan vähentää maakaasun kysyntää.
Ensimmäiset hankkeet käynnistyvät vuonna 2023. Siihen mennessä Mosambikin on päätettävä, miten se alkaa hallinnoida uusia varoja. Koska maalla ei ole hallinnollista kykyä sijoittaa kaikkia tuloja, tarvitaan jonkinlainen läpinäkyvä varallisuusrahasto, jossa raha kasvaisi myös korkoa.
Kellerin mukaan Mosambikissa on seurattu tarkkaan portugalinkielisen Angolan kamppailua öljykirouksensa kanssa. Tietoisuus siitä, että luonnonvarabuumista saatavilla varoilla pitäisi ennen kaikkea saada monipuolistettua muuta taloutta, on vahva.
Vaikka korruptio huolettaa Kelleriäkin, hän näkee erinomaisena sen, miten avoimesti Mosambikissa keskustellaan maakaasutulojen käytöstä. Se lupaa hyvää jatkon kannalta.
Suomen Maputon-suurlähetystössä hyvän hallinnon asiantuntijana työskentelevä Jaakko Jakkila arvioi, että vaikka kaikki sujuisi hyvin, Mosambik ei vielä 2030-luvullakaan ole päässyt eroon eriarvoisuudesta ja koulutukseenkin tarvitaan yhä lisää tuloja.
”Veikkaisin kuitenkin, että jonkinlainen varallisuusrahasto on silloin jo käytössä, ja sen avulla on ehditty tehdä mittavia investointeja esimerkiksi tiestöön, koulutukseen ja terveydenhuoltoon.”
Tukea köyhille alueille?
Keväällä 2020 jännitetään, miten koronakriisi vaikuttaa Mosambikin tulevaisuuteen.
Samaan aikaan Cabo Delgadon tilanne jatkuu sekavana. Koska maakaasuoperaatiot vievät paljon tilaa sekä mereltä että mantereelta, alueen maanviljelijöitä on siirretty muualle ja kalastustoimintaa on lakkautettu.
”Työttömiksi joutuneet nuoret ovat saattaneet liittyä islamisteihin”, sanoo Jaakko Jakkila.
Hallitus ei aio kuitenkaan painaa jarrua. Se näkee, että maakaasulöydöt ovat antaneet ainutkertaisen tilaisuuden monipuolistaa taloutta ja nostaa väestöä köyhyydestä.
Michael Kellerin visioissa maakaasuvaroilla kehitettäisiin etenkin köyhiä pohjoisia alueita, kuten Cabo Delgadoa, joka on myös kärsinyt eniten uusista hankkeista.
”Hyödyn saajat olisivat kaiken lisäksi lähellä”, Keller summaa.
TEKSTI JUKKA ARONEN
GRAFIIKKA JUHO HIILIVIRTA
KUVAT KEIJO RUOKORANTA, LIISA TAKALA
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
