Tansaniassa puhutaan kuiskien ja media on pantu tiukkaan liekaan

Kansalaiset vaikenevat mielipiteistään ja toimittajat sensuroivat tekstejään, jotta välttyvät sakoilta tai jopa vankilalta. Jamii Forums tarjoaa verkossa mahdollisuuden puhua vapaasti myös politiikasta ja korruptiosta.

Jos seurueeseen liittyy yksikin tuntematon henkilö, kaikki hiljenevät.

Näin sanovat monet tansanialaiset, kun heiltä kysyy maan nykyisestä ilmapiiristä. Sen myös huomaa: osa puhuu avoimesti, mutta kun nauhuri käynnistyy ja haastattelu alkaa, sanat käyvät varovaisiksi. Jos uskaltautuu kysymään hallituksesta, ihmiset katsovat toisaalle ja vaikenevat.

Julius Donald järjestää sanomalehtiä kioskissaan Mwanzassa syyskuussa 2015 ennen vaaleja, joissa John Magufuli valittiin ensimmäisen kerran Tansanian presidentiksi.

Marraskuussa 2015 valtaan noussut presidentti John Magufuli on pannut Tansanian median, kansalaisyhteiskunnan ja keskustelukulttuurin tiukkaan liekaan. Toimittajien suojelujärjestön CPJ:n mukaan toimittajia on kadonnut ja paennut maasta. Lehtiä on suljettu ja oppositiopoliitikkoja pidätetty.

”Viesti on, että valtio kuuntelee kaikkialla”, sanoo Maxence Melo.

Hän johtaa Tansanian suurinta verkon keskustelufoorumia Jamii Forumsia ja on yksi harvoista, joka sanoo edes jotain maan ilmapiiristä omalla nimellään. 

Kun Magufuli aloitti virassaan, häneltä odotettiin paljon: hänen toivottiin kitkevän korruptiota ja veronkiertoa. Liikenneministerinä hän oli rakennuttanut paljon teitä, ja siksi häntä kutsuttiin bulldozeriksi, puskutraktoriksi.

Nyt puskutraktorin alle ovat jääneet monet kansalaisvapaudet.

Aina kannattaa epäillä

Tansanialaiset eivät juurikaan välitä siitä, että heidän vapauksiaan on vähennetty, ilmenee afrikkalaisten mielipiteitä mittaavan Afrobarometrin kyselyistä vuosina 2018–2020.

Vain 39 prosenttia kyselyihin vastanneista tansanialaisista kannattaa täyttä kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, ja 34 prosenttia pitää vapauksia turvallisuudentunnetta tärkeämpänä. Vastaava osuus kannattaa viestinnän yksityisyyttä, kun taas 64 prosentin mielestä hallitus saa seurata sitä, mitä kansalaiset puhuvat.

Afrobarometrin mukaan vastaajien selvä enemmistö katsoo, että Tansania kulkee oikeaan suuntaan, korruptio vähenee ja ihmisillä on ilmaisunvapaus.

Afrobarometrin mukaan selvä enemmistö tansanialaisista katsoo, että maa kulkee oikeaan suuntaan: korruptio vähenee ja ihmisillä on ilmaisunvapaus.

Mediatutkija Vicensia Shule Dar es Salaamin yliopistosta ei usko, että tutkimustulokset kuvaavat tansanialaisten tuntoja oikein.

”Ihmiset pelkäävät eivätkä luota haastattelijaan. Tyypillisesti kyselyt myös tehdään valtapuolueen kannattaja-alueilla. Totta kai siellä puolustetaan hallitusta”, hän sanoo.

Maxence Melo on samaa mieltä: on tavallista epäillä tuntemattoman kyselijän motiiveita ja hänen suhdettaan hallitukseen.

Hän kertoo tapauksesta, jossa Jamii Forums selvitti naisten varautumista digitaalisen turvallisuuden uhkiin.

”Eräässä ostoskeskuksessa 60-vuotiaiden naisten ryhmä vakuutti, ettei tiennyt mitään kyberturvallisuudesta eikä ollut koskaan kuullut Jamii Forumsista. Kun kerroin heille foorumin toiminnasta, naiset rentoutuivat ja kysyivät, oliko heidän oikeasti turvallista puhua avoimesti Jamii Forumsista. Hetken kuluttua yksi naisista näytti puhelintaan, jossa oli ladattuna meidän sovelluksemme.”

Avointa puhetta 

Rouvalla oli syynsä salata se, että hän seuraa Jamii Forumsia puhelimellaan. Foorumissa on puolitoista miljoonaa keskustelua, joista monissa puhutaan politiikasta ja korruptiosta. Sen mainoslause on: ”Täällä uskalletaan puhua avoimesti.”

Foorumilla on yli puoli miljoonaa rekisteröityä käyttäjää ja kaksin verroin vierailijoita. Kuka tahansa voi aloittaa keskustelun välittämällä vaikkapa jonkin uutisen. Sen jälkeen Jamii Forumsin työntekijät tutkivat ja täydentävät uutista, ja parhaimmat lähetetään tilaajille sosiaalisen median kautta. Keskusteluihin osallistutaan päivittäin 80 000–100 000 viestillä, joita moderaattorit perkaavat vuorokauden ympäri, Maxence Melo kertoo.

Maxence Melo johtaa Tansanian suurinta verkon keskustelufoorumia Jamii Forumsia.

Viime vuonna Melo sai työstään CPJ:n arvostetun sananvapauspalkinnon.

”Tansanialainen media ei palkinnosta juurikaan uskaltanut kirjoittaa”, hän sanoo.

Jamii Forums tunnetaan myös Tansanian Wikileaksina, koska sille vuodetaan tietoa esimerkiksi korruptiosta. Keväällä 2020 se aikoo avata sivuston, jossa tarkastetaan julkisuudessa esitettyjen puheiden faktoja ja paljastetaan valeuutisia.

Melo ja Jamii Forums on haastettu usein oikeuteen. Esimerkiksi huhtikuun alussa Melo tuomittiin vuodeksi vankeuteen tai noin 1 200 euron sakkoihin poliisin tutkimusten estämisestä, kun hän ei paljastanut foorumin kirjoittajien nimiä. Hän maksoi sakon mutta aikoo valittaa tuomiostaan ylempään oikeusasteeseen.

Ilmaisukanavat vähissä

Jamii Forums on rekisteröitynyt kansalaisjärjestöksi, joten sitä eivät koske Tansanian tiukat medialait. Niitä on viime vuosina säädetty useita.

Kyberturvallisuuslain perusteella toimittajia voidaan syyttää hallituksen mielestä valheellisten sisältöjen julkaisemisesta. Tilastolain nojalla taas saa julkaista vain valtion virallisesti hyväksymää numerotietoa. Rahanpesulait mahdollistavat tutkinnan, jos henkilö on saanut tukea tai palkkioita ulkomailta.

Hallituksen kritisoiminen voi myös johtaa syytteeseen vihapuheesta. Presidentin arvostelusta eli lain mukaan ”solvaamisesta” voi saada vankeutta. 

Poliitikot ja jopa presidentti saattavat soittaa toimituksiin, jos lehden otsikko tai kirjoittelu ei miellytä.

Poliitikot ja jopa presidentti saattavat soittaa toimituksiin, jos lehden otsikko tai kirjoittelu ei miellytä. Monelle medialle tilanne on hankala, sillä niiden talous on riippuvainen valtionhallinnon mainosrahoista.

Kovat otteet ovat johtaneet median itsesensuuriin. Lehdissä hallitusta käsitellään silkkihansikkain, eivätkä kriittiset tutkijat anna haastatteluja. Monet lehdet valittelevat levikkinsä laskua, sillä hampaaton media ei kiinnosta lukijoita.

Myös sosiaalista mediaa rajoitetaan. Valtio vaatii blogin tai Youtube-kanavan pitäjältä rekisteröintiä ja noin 400 euron vuosittaista lisenssimaksua.

”Ihmisiltä on viety lähes kaikki ilmaisukanavat: kansalaisyhteiskunta, media ja sosiaalinen media”, Vicensia Shule sanoo.

Erityisen vaarallista se on nyt koronakriisin aikana, kun oikean tiedon tarve on suurimmillaan.

Rauha vaatii dialogia

Sananvapauden kurjistuminen on uusi ilmiö Tansaniassa. Vicensia Shulen mukaan heikentyminen johtuu siitä, että Tansaniassa ei ole vahvoja demokraattisia instituutioita. Siksi yhdetkin vaalit voivat keikauttaa demokratian kohti itsevaltiutta.

”Aikaisemmin ajattelimme, että meillä olisi aina presidentti, joka neuvottelee opposition kanssa ja huolehtii maan yhtenäisyydestä.”

Shule pitää myönteisenä sitä, että nyt tansanialaiset ymmärtävät, miksi presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta olisi syytä keskustella.

Huolissaan hän on alueellisesta vakaudesta Itä-Afrikassa, jossa Tansania on ollut yksi rauhallisimmista valtioista

”Me emme voi enää näyttää tietä tai neuvotella rauhasta naapurimaissa, koska rikomme nyt itse kaikkia sääntöjä. Emme eroa mitenkään siitä, mitä Robert Mugabe teki Zimbabwessa tai Paul Kagame tekee Ruandassa”, Shule sanoo.

Ensi syksynä John Magufuli ja hänen puolueensa CCM hakevat vaaleissa jatkokautta Tansanian johdossa. Viime vuoden paikallisvaaleissa puolue sai 99 prosenttia annetuista äänistä, mitä Yhdysvallat ja Britannia pitivät epäuskottavana tuloksena.

Shulen mukaan tansanialaiset kaipaavat muutosta nykytilanteeseen. Jos he eivät saa sitä vaaleissa, väkivaltaisuudetkin ovat mahdollisia. Maassa on useita eri syistä tyytymättömiä ryhmiä, kuten maanviljelijät, työntekijät, uskonnolliset johtajat, yrittäjät, akateemikot ja opiskelijat, hän listaa.

”Väkivallan välttämiseksi tarvitaan dialogia. Meillä ei ole kuitenkaan aikaa, joten kaipaamme kansainvälisen yhteisön apua. Se voisi esimerkiksi painostaa hallitusta sallimaan itsenäiset selvitykset tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista.”

TEKSTI ESA SALMINEN

KUVAT LEHTIKUVA/MAURITIUS IMAGES/MARKUS HERTRICH/AFP PHOTO/DANIEL HAYDUK, JAMII FORUMS

Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Hän tutustui maaliskuussa Tansanian mediakenttään ja haastatteli monia toimittajia, jotka eivät halunneet puhua nimellään.