Norsunluurannikolla pidettiin vaalit vuonna 2020. Tutkija Jessica Moody kirjoittaa African Arguments -sivustolla, että vaaleissa joka ikinen suuri puolue tai ainakin osa niiden ehdokkaista käytti kampanjoinnissaan valeuutisia.
Joka pääpuolueella on digitaalisen viestinnän yksikkö, ja kaikki käyttävät ”kyber-aktivisteja” eli hakkereita ja lietsojia.
Norsunluurannikon somessa on myös nimimerkkejä, ”avatareja”, eli huippusuosittuja tilejä, joissa nimettömyyden verhoista levitellään viattoman uutissisällön lisäksi tietovuotoja ja silkkoja valheita.
Maassa jopa uskoteltiin, että M’batton pikkukaupungissa oli käynnissä kansanmurha, vaikka kyse oli pienemmästä kahakasta. Uutinen lietsoi toisaalla maassa kostoiskuja kuvitellusta kansanmurhasta, ja lisää ihmisiä kuoli.
Epäluottamus mediaan ruokkii huhuja
Sosiaalinen media on hyvä ja vaarallinen väline levittää perättömyyksiä, etenkin jos yhteiskunnassa ei ole resursseja sen säätelyyn eikä yhtään uskottavaa tahoa, joka kumoaisi myyttejä niin, että kansalaiset uskoisivat.
Jos media on surkeaa ja johtajat valehtelevat, ihmiset uskovat mieluummin naapuria, serkkua tai seurattua nimimerkkiä, joka kertoo jotain uskottavaa tai lähettää vakuuttavan mutta kuohuttavan Whatsapp-viestin.
Ja silloin valeuutiset tippuvat erittäin hyvään maaperään.
Uskon salaliittoon Sambian presidentin kuoleman viestinnässä
Olen itsekin kokenut useampaan kertaan sen, että kaverien kanssa puhuttu tuntuu todemmalta kuin virallinen totuus. Kun asuin Mosambikissa, Barack Obama nousi presidentiksi Yhdysvalloissa. Islaminuskoiset ystäväni olivat vakuuttuneita, että Obama oli muslimi, eikä mikään lehtileike saanut heidän päitään kääntymään. Itse uskoin silloin länsimaista mediaa – ja uskon toki vieläkin.
Kun asuin Sambiassa, tapasin ohimennen silloisen presidentin Levy Mwanawasan. Kohtaamisesta jäi lähinnä mieleen, että hän katsoi hyvin pahasti minua, kun kehtasin napata valokuvan. Kun Mwanawasa kesällä 2008 kuoli ranskalaisessa sairaalassa, ensin viesti kuolemasta levisi huhuna.
Sambia kiisti huhun pikaisesti, mutta esimerkiksi Etelä-Afrikassa oli jo ehditty pitää hiljainen hetki. Varapresidentti Rupiah Banda sanoi mediassa, että presidentin tila oli vakaa. Se oli varmaankin totta, vaikka Mwanawasa ehkä jo makasikin kylmäsäilössä.
Uskon nimittäin edelleen niitä huhuja, joiden mukaan kuolemaa peiteltiin, koska perustuslain mukaan uudet vaalit piti järjestää 90 päivän kuluessa presidentin kuolemasta. Olisi tullut liian kiire. Presidentin kuolema julkistetiin puolisentoista kuukautta huhujen alkamista myöhemmin. En vieläkään usko viralliseen tarinaan.
Puhuuko Tansaniakaan totta presidenttinsä kuolemasta?
Kun Tansanian presidentti John Magufuli kuoli maaliskuussa 2021, nopeasti ruvettiin kuiskimaan, että presidentti oli kuollut kenialaisessa sairaalassa koronaan. Tämä kiistettiin, ja hallitus sanoi, että presidentti työskentelee yhtä ahkerasti kuin ennenkin.
Sittemmin kuolema julkistettiin, ja virallisen tarinan mukaan presidentti kuoli sydänvikaan Tansaniassa, eikä suinkaan noin kymmentä päivää aiemmin Keniassa koronaan.
Africa Newsin tietojen mukaan Magufuli olisi käynyt salaa hoidossa Keniassa, mutta kuollut sittemmin Tansaniassa. En tiedä, mitä oikeasti tapahtui, mutta epäilen että ainakin Tansanian virallinen tarina on puppua siinä kuin Sambiankin.
Salaliitot ovat helppoja, jos ei luota hallitukseen
Voin vain kuvitella, millaista olisi elää pidempään todellisuudessa, jossa ei uskoisi pätkääkään hallituksen puheisiin eikä luottaisi, että mediakaan puhuu totta.
Lähden nytkin niin helposti mukaan muutamiin ajatuksiin, jotka määritelmän mukaan ovat salaliittoja: Sambian ja Tansanian hallitukset salailevat ja sepittävät totuutta toiseksi. Kuinka nopeasti alkaisin uskoa muihinkin salaliittoihin ja oluen äärellä jaettuihin ”totuuksiin”?
Onneksi elän maassa, jossa mediaan voi melkein täysin luottaa, vaikka kriittinen pitää ollakin. Vielä ainakin tuntuu hyvin vieraalta ajatus siitä, että täällä muut kuin pienet mutta kiihkeät piirit jakaisivat täysiä valheita tai että valtio salailisi suuria totuuksia salaliitoilla.
Monessa muussa maassa foliohattu päässä somettaminen on täyttä arkea, ja jopa valtapuolueilla on omat valeuutistoimistonsa. Informaatiovaikuttamista varmasti tulee rajojen yli, mutta moni hallitus ja puolue tekee sitä myös itse.
Norsunluurannikolla viestintäkampanja oli vain yksi osa vaaleja. Ne olivat niin epäreilut, että oppositio päätti boikotoida niitä, ja istuva presidentti voitti 95 prosentin äänisaaliilla. Luonnollisesti voittajien kirjoittaman virallisen tiedon mukaan vilppiä ei tapahtunut.
Kuva: Paul Kagame / CC BY-NC-ND 2.0. Kuvassa Norsunluurannikon presidentti Alassane Ouattara (kesk.) valtiovierailulla Ruandassa vuonna 2016. Tekijätietojen mukaan kuvan on ottanut Ruandan presidentti Paul Kagame, mutta tietoon voi suhtautua kriittisesti, sillä hän seisoo kuvassa oikealla.