Opposition yhteistyö, etninen politikointi ja populismi sekä digitaaliset välineet ovat auttaneet oppositioita vaalivoittoihin, kirjoittaa tutkija Nic Cheeseman.
Vaalit eivät tunnetusti ole järin vapaita Afrikassa eivätkä monissa muissakaan köyhissä ja keskituloisissa maissa. Hallitukset haluavat pysyä vallassa kampittamalla ja vangitsemalla opposition ehdokkaita. Vähintäänkin ne käyttävät sumeilematta julkisia resursseja omiin kampanjoihinsa.
Viime vuosina oppositio on kuitenkin kaikesta häirinnästä huolimatta voittanut vaaleja monissa köyhissä maissa. Tämä on mahdollista, kun voitto on niin selkeä, ettei sitä voida vilpillä mitätöidä.
Suomessakin vieraillut demokratiatutkija Nic Cheeseman kirjoittaa The Africa Report -lehdessä, että opposition massiiviseen voittoon näyttäisi olevan muutama toimiva niksi.
1. Opposition yhteistyö
Usein hallitukset ovat hyviä käyttämään hajota ja hallitse -taktiikkaa. Moni vallanvaihdos on kuitenkin onnistunut, kun oppositiopuolueet ovat ryhmittyneet ainakin vaalien loppuvaiheessa yhteisen ehdokkaan taakse.
Näin tapahtui Senegalissa tänä vuonna, Gambiassa vuonna 2016, Nigeriassa vuonna 2015 ja Keniassa vuonna 2002, Cheeseman kirjoittaa. Itse asiassa näin kävi viime vuonna myös Guatemalassa, kuten aiemmin kirjoitin.
Usein oppositio yhdistää voimansa vasta, kun osa puolueiden ehdokkaista on suljettu ulos vaaleista. Tämä voi lopulta kuitenkin koitua siunaukseksi, jos yhteinen ehdokas löytyy.
2. Etninen politiikka ja populismi
Tämä on aika hurja ehdotus, sillä heimoihin perustuva politiikka ja populismi voivat johtaa kauheisiin lopputuloksiin. Silti niiden fiksu käyttö voi Cheesemanin mukaan johtaa vaalivoittoon.
Näin siksi, että vaalivoitto edellyttää kannatusta sekä maaseudulla että kaupungeissa. Maaseudun tuen ehdokkaat saavat tyypillisesti omilta kotiseuduiltaan, kun taas kaupunkien köyhiin massoihin voi vedota populistisella retoriikalla. Yhteinen teema molemmille ryhmille on vaikkapa työttömyys.
Lisäksi populistiset sloganit ja viestit ovat yleensä niin lyhyitä, että ne saa sanottua, vaikka joku häiritsisikin yhteyksiä.
Tällä taktiikalla vaalit on voitettu ainakin Senegalissa ja Sambiassa.
3. Digitaaliset työkalut
Erilaisilla digitaalisilla työkaluilla voidaan pyrkiä estämään vaalivilppiä. Todennettuja tuloksia on kuvattu maaseudulla esimerkiksi Ghanassa ja Sambiassa, ja niitä on sen jälkeen hankala muuksi muuttaa.
Digitaaliset viestintävälineet ovat tärkeitä myös siksi, että opposition vähävaraisten ehdokkaiden on vaikeampaa liikkua koko maassa kuin valtapuolueen ehdokkaiden.
Jotenkin pitää siis saada omat viestit läpi.
Voiko ANC hävitä Etelä-Afrikassa?
Seuraavat suuret vaalit Afrikassa pidetään 29. toukokuuta, kun eteläafrikkalaiset marssivat uurnille. Maata on 30 vuotta johtanut Afrikan kansalliskongressi ANC. Nelson Mandelan puolue on viime vuosina rypenyt skandaaleissa ja Etelä-Afrikka talouskriisissä, mutta ANC:n asema sateenkaaren maassa on vankka.
Nyt maassa jännitetään, voiko 11 puolueen yhteislista voittaa vanhan valtapuolueen. Tyytymättömyyttä maassa riittää, mutta riittääkö tarpeeksi?
Mielipidemittausten mukaan ANC voisi pysyä suurimpana puolueena, mutta se ei enää saisi enemmistöä parlamenttiin. Näin se joutuisi nöyrtymään yhteishallitukseen muiden kanssa. Jo se tekisi hyvää demokratialle.
Kuvassa vaalikampanjointia Nigeriassa vuonna 2015. Kuva: Heinrich-Böll-Stiftung/CC BY-SA 2.0 DEED