Eswatiniin keskittyvä tietovuoto paljastaa haavoittuvuuksia veronkierron ja korruption tutkinnassa. Myös pankit voisivat skarpata otettaan.
Muistatteko Panaman ja Pandoran paperit? Kansainvälinen tutkivien journalistien verkosto ICIJ on paljastanut tietovuotoja analysoimalla paljon veronkiertoa, korruptiota ja muuta vilunkia.
Huhtikuussa verkosto julkaisi massiivisen afrikkalaisen aineiston ”Swazi Secrets”, jota esimerkiksi The Africa Report -lehti on ruotinut yhteistyössä ICIJ:n kanssa. Se julkaisi löydöksistä äskettäin neliosaisen juttusarjan. 890 000 dokumentin tietovuoto keskittyy erityisesti Eswatiniin, joka ennen tunnettiin Swasimaana. Verkoston paljastukset ulottuvat kuitenkin pidemmälle.
Surullisin löytö on, että Afrikassa epäillään eri maissa monenlaista korkeiden tahojen vilunkipeliä. Näiden maiden viranomaiset eivät kuitenkaan etene tutkimuksissaan, koska resurssit eivät riitä ja korkean tahot poliittiset päättäjät jarruttavat ja estävät tutkintaa.
Nigerian lentopohatta ja Sambian entinen presidentti herättivät epäilyjä
Alueen pankit kyllä raportoivat epäilyttävistä sijoituksista.
Esimerkiksi nigerialaista lentoyhtiön johtajaa epäiltiin yhteyksistä huumekauppaan, kun hän pyysi siirtämään 40 000 Yhdysvaltain dollaria yrityksen tililtä Eswatinista Panamaan. Rahat jäädytettiin, mutta koska maan korruptionvastainen komitea ei ilmeisesti tehnyt puoleen vuoteen asialle mitään, talousrikosten tutkimusyksikkö kertoi, että epäily on rauennut ja että rahat pitäisi vapauttaa.
Toisessa esimerkissä Sambian entisen presidentin Edgar Lungun kartanohanke Eswatinissa herätti virkailijoiden huomion vuonna 2018, kun tämä oli vielä virassaan. Näytti siltä, että presidentin bulvaanina toimi liikemies Michelo Shakantu, joka on niin Sambian, Eswatinin kuin Etelä-Afrikankin kansalainen. Hän näytti myös siirtäneen suuria rahasummia Eswatinin kuninkaan lankomiehelle.
Tutkinta ei edennyt. Myös Eswatinin politiikalla oli osuutensa, sillä Shakantun aviopuoliso Pholile Dlamini Shakantu oli tuolloin Eswatinin oikeusministeri ja toimii nykyään maan ulkoministerinä.
Vallassa olevat kalat ovat liian isoja pienille kalastajille.
Eswatinissa pankit antavat tuhansia varoituksia vuosittain, mutta ne harvoin etenevät tutkintaan. Tuomioihin ei ole edennyt yksikään.
Ei työkaluja rikosten estämiseen
Vuodettujen asiakirjojen mukana oli myös kokousmuistioita tapaamisista, joissa itäisen ja eteläisen Afrikan maiden viranomaiset keskustelivat siitä, miten he voisivat estää terrorismin rahoittamista. Muistiosta ilmenee, että paikalla olleilla henkilöillä oli varsin hatara käsitys siitä, miten terroristit saavat rahansa. Heillä ei ollut myöskään työkaluja tarttua terrorismin rahoittamiseen.
Sen lisäksi, että tutkimusyksiköt ovat pieniä ja ne maksavat huonoa palkkaa, (minkä tähden niihin on vaikeaa saada pätevää henkilökuntaa) ne eivät toimi kovinkaan itsenäisesti. Eswatinissa olisi pitänyt tutkia oman ministeriön ylimmän johtajan aviomiestä.
The Africa Reportin mukaan ministeriöt sijoittavat tyypillisesti näiden yksiköiden johtoon omia tyyppejään.
Pankitkin liian leväperäisiä
Ongelma ei ole kuitenkaan vain viranomaisissa, vaan myös alueen pankit antavat epäilyttävien ja jopa laittomien rahansiirtojen tapahtua, The Africa Report kertoo. Jo kymmenen vuotta sitten Etelä-Afrikka sakotti neljää suurta pankkia siksi, että ne eivät riittävästi estäneet laitonta rahaliikennettä. Näiden joukossa olivat kansainväliset Standard Bank ja Barclays, jotka kyllä Euroopassa osaavat niin halutessaan valvoa rahanpesua. Yritäpä Euroopassa tallettaa edes vähän suurempaa käteissummaa.
Nyt tietovuoto paljastaa, että leväperäinen suhtautuminen on jatkunut tämänkin jälkeen. Pankit saattavat raportoida epäilyttävistä rahansiirroista viranomaisille, mutteivät tee itse juuri mitään riskien ehkäisemiseksi. Edes poliitikkojen lähipiirien suuria rahansiirtoja ei erityisesti valvota.
Eteläisessä Afrikassa on tunnetusti paljon huume- ja ihmiskauppaa, rahanpesua ja eläinperäisten tuotteiden salakuljetusta sekä veronkiertoa ja talousrikollisuutta. Ilman pankkien nykyistä aktiivisempaa toimintaa näitä ei The Africa Reportin mukaan saada kuriin.
Ei saa jättää yritysten tai poliitikkojen käsiin
Mitä tulee viranomaistahoihin ja laittoman rahaliikenteen valvontaan, niihinkin pitää luonnollisesti panostaa. Tietovuotojen valossa tätä työtä ei kannattane jättää yksin riskimaiden poliittiselle eliitille tai suurille yrityksille, sillä niiden intressissä ei välttämättä ole suitsia harmaata tai edes sysimustaa taloutta.
Tällaisia yhteiskunnan instituutioita voidaan tukea kehitysyhteistyöllä ja kansainvälisillä hankkeilla. Esimerkiksi Afrikan kehityspankilla on tiedonvaihdon ohjelma, jonka ansiosta Afrikan maat ovat raportoineet saaneensa vuoden 2009 jälkeen vero- ja muita vastaavia tuloja yhteensä 1,69 miljardia dollaria. Se on vielä aika vähän, sillä saman ohjelman mukaan Afrikka menettää valuuttapakona jopa 80 miljardia dollaria joka vuosi.
Tarvitaan nykyistä tiukempaa kansainvälistä sääntelyä ja toimia koko finanssijärjestelmässä. Jos Angolan presidentin tyttärellä on yli 400 peiteyritystä 41 maassa, ei se ole yksin Angolan aliresursoitujen virkamiesten asia.
Kuva luotu Midjourney-tekoälyllä.