Brittiläisen ajatushautomon ODIn mukaan niin sanotun Ruanda-mallin kustannus on Britannialle noin kaksi miljoonaa puntaa turvapaikanhakijaa kohden.
Monissa Euroopan maissa on alettua puhua niin sanotun Ruanda-mallin puolesta. Termi viittaa Britannian diiliin Ruandan kanssa sijoittaa Britanniaan paperitta tulleita siirtolaisia Ruandaan, jossa heidän turvapaikkahakemuksensa käsitellään.
Brittiläinen ajatushautomo ODI julkaisi kesäkuussa laskelmansa siitä, kuinka paljon Ruanda-malli Britannialle maksaa.
Lyhyesti sanottuna: reilut 600 miljoonaa puntaa (yli 710 miljoonaa euroa). Diili koskee 300 ihmistä, joten hintalappu henkeä kohden on noin kaksi miljoonaa puntaa (2,4 miljoonaa euroa). Summaan on laskettu Ruandalle maksettavien korvausten lisäksi henkilöstö- ja koulutuskuluja Britanniassa.
ODIn mukaan tästä noin puolet on jo maksettu, mutta yhtään ihmistä ei vielä ole mallin alla siirretty Ruandaan.
Mielenkiintoinen detalji Britannian Ruanda-mallissa on, että Britannia katsoo siirron Ruandaan olevan pysyvä. Ei siis ole niin, että paperien käsittelyn jälkeen ihmiset otettaisiin Britanniaan – vaan he jäävät Ruandaan tai poistuvat sieltä muualle. Moni yrittää Eurooppaan heti uudelleen.
Hintalappu voi yllättää
On vaikeaa verrata, kuinka paljon toiset vaihtoehdot kokonaisuudessaan maksavat, sillä siirtolaisuuden vaikutukset kansantalouteen ovat moninaiset. ODIn mukaan Britanniassa kulut vastaanottokeskuksessa ovat 113 puntaa päivässä, joten kahdella miljoonalla punnalla yhtä ihmistä pitäisi keskuksessa reilut 48 vuotta. Se on tietenkin inhimillisesti mahdotonta ja muutenkin järjetöntä.
Paljon halvempaa olisi käsitellä hakemukset nopeasti ja helpottaa töihin pääsyä, mutta tästä ei ODIn mukaan Britanniassa paljoa edes puhuta.
Ruanda-mallin taustalla on ajatus siitä, että se hillitsisi ihmisten haluja muuttaa Britanniaan. ODIn mukaan on kyseenalaista toimiiko se, sillä siirrettäviä ihmisiä tosiaan on vain 300, ja Britanniassa on jo nyt noin 50 000 paperitonta, joiden tulevaisuus on epäselvä.
Jos hillintä on tavoite, sitä pitäisi ODIn mukaan uskaltaa mitata.
Siksi ODI varoittakin muita EU-maita, että Ruanda-malliin olisi syytä suhtautua varoen. Sen lisäksi, että mallin käytöllä on vaikutusta ihmisoikeuksiin, siihen voi liittyä merkittäviä ennakkomaksuja, ja juoksevat kulut kotimaassa voivat olla paljon suuremmat kuin päättäjät saattavat olettaa.
Kokonaishintalappu voi olla kulukureja toivoville Euroopan maille ikävä yllätys.
Kuva luotu Midjourney-tekoälyllä.