Digitaalisessa opetuksessa tärkeintä ovat sisällöt, eivät välineet, sanoo tansanialaista Shule Direct -oppimisalustaa johtava Faraja Nyalandu.
Faraja Nyalandu, eikö digitaalinen opetus Tansaniassa ja ylipäätään Afrikassa ole mahdollista vain rikkaissa yksityiskouluissa?
”Vierailen työni puolesta Tansanian maaseutukouluissa. Voin vakuuttaa, että kaukaisissa kylissä ollaan yhtä innostuneita uudesta teknologiasta kuin rikkaissa yksityiskouluissakin. Kylien nuoret oppivat käyttämään digialustoja nopeasti ja helposti. Ainoa ero on, että osalla kansasta on hyvät verkkoyhteydet ja välineet, osalla ei.”
Miten opetus hoituu, kun kaikilla ei ole matkapuhelimia tai verkkoyhteyttä?
”Digitaalisessa opetuksessa tärkeintä ovat sisällöt, eivät välineet. Shule Direct on tuottanut toisen asteen opetussuunnitelman mukaisia aineistoja monenlaisiin digimuotoihin. Ylläpidämme myös materiaalitietopankkia.
Välineet vaihtelevat puhelinsovelluksesta tekstiviesteihin. Radiota hyödynnetään paljon, koska kaikilla on sellainen kotonaan. Radio-ohjelmissa opetetaan muun muassa englantia, ja kysymyksiin voi vastata tekstiviestillä.
”Älypuhelin on jo lähes 40 prosentilla tansanialaisista, ja 80 prosentilla kotitalouksista on jonkinlainen matkapuhelin.”
Toisaalta älypuhelin on jo lähes 40 prosentilla tansanialaisista, ja 80 prosentilla kotitalouksista on jonkinlainen matkapuhelin.” 
Mitä vastaat niille, jotka sanovat, että oppilaiden ruokkiminen on tärkeämpää kuin digiopetus?
”Kumpaakin tarvitaan. Hyvän terveyden lisäksi oppilaat tarvitsevat laadukasta koulutusta. Digitaalinen opetus ei myöskään syrjäytä muuta opetusta vaan täydentää sitä.
Teemme työtä erityisesti toisen asteen oppilaiden kanssa. Kun aloitimme, liki 70 prosenttia oppilaista ei läpäissyt pakollisia loppukokeitaan. Vaikka tulokset ovat nyt parantumaan päin, suurella osalla nuorista on vain pieni mahdollisuus saada kunnon työpaikka ja sitä kautta riittäviä tuloja. Tuemme juuri näitä oppilaita ja käytämme siihen digityökaluja.”
Mitä koronapandemia on opettanut?
”Kaikkialla maailmassa on huomattu, miten digiopetus poikkeaa perinteisestä opetuksesta. Tärkeintä olisi herättää kiinnostus opetettavaan aiheeseen, eikä yrittää kopioida luokkahuoneympäristöä sellaisenaan digitaaliseen muotoon.
Korona on myös korostanut perheiden välisiä eroja. Kaikilla vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta hankkia verkkoyhteyttä tai laitteita. Kaikki eivät myöskään ole pystyneet jäämään kotiin tukemaan opetusta.
Myönteistä on se, että olemme huomanneet digiopetuksen valuviat. Tämä auttaa meitä toimimaan entistä paremmin tulevaisuudessa.”
TEKSTI JUKKA ARONEN / PÄÄKUVA: EYEVINE / LEHTIKUVA / NICHOLAS KAJOBA, HENKILÖKUVA ABDALLAH MBELELE
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
